3. Rukouspäivä 1854 (Päiväsaarna 2. teksti)

Rovastin toinen saarna samana Rukouspäivänä on Raamatun julistusta, jossa sisältöä tulkitaan vahvasti ensimmäisen saarnan taustalta.


Kolmannen rukouspäivän korkean messun teksti Paavalin lähetyskirjasta roomalaisten tykö 12. luvussa ja 1. ja 2. värssyssä:

“Niin neuvon minä teitä, rakkaat veljet, Jumalan sydämellisen laupeuden kautta, että te antaisitte teidän ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidän toimellinen jumalanpalveluksenne. Ja älkää sovittako teitänne tämän maailman muodon jälkeen, vaan muuttakaa teitänne teidän mielenne uudistuksen kautta, että te koettelisitte, mikä Jumalan hyvä, otollinen ja täydellinen tahto olisi.”
Room 12:1-2


Uhri Jumalalle

Tämä meidän ylösluettu tekstimme on kirjoitettu kristityille, jotka uhraavat ruumiinsa Jumalalle, eivätkä sovita itseänsä tämän maailman muodon jälkeen. Mutta koska pakanat elävät vastoin tätä Paavalin manausta, ensiksi uhraavat ruumiinsa saatanalle, ja toiseksi asettavat itsensä tämän maailman muodon jälkeen, pitää meidän tällä hetkellä suruttomain ylösrakennukseksi perään ajatteleman, kuinka pakanat uhraavat ruumiinsa saatanalle ja asettavat itsensä tämän maailman muodon jälkeen.



Toisenlaisia uhreja
Rovasti kuvaa tässä jaksonsa ruumiinsa antamista Jumalan sijasta erilaisille perkeleille ja tällaisten uhrien kauheita seurauksia sekä hänelle itselleen että lähimmäisille.

Pakana uhraa ruumiinsa juopumuksen perkeleelle
Pakanat uhraavat ruumiinsa ensiksi juopumuksen perkeleelle. Koska he nimittäin täyttävät himonsa juopumuksen kautta, uhraavat he ruumiinsa juopumuksen perkeleelle.

Ruumis on ensimmäinen, joka saa kärsiä juopumuksen tähden, sillä kaikki väkevä juoma polttaa juomarin suolia ja turmelee hänen vertansa. Juomari tulee jälistä päin nuopeaksi ja sairaaksi, niin kuin hän olisi paskaa syönyt. Ja mikäpä paloviina on muu kuin vuotava pirun paska, jota itse piru on opettanut ihmisiä keittämään pimeyden ruhtinaalle makeaksi hajuksi. Koska pirun paskaa keitetään, täytetään koko maailma semmoisen hajun kanssa, joka on makea ja hyvänhajuinen pirun nokassa. Mutta muutoin on se niin myrkyllinen, että se on pilannut koko tämän ilman. Se on turmellut monta sataa tuhatta ihmistä. Se on ottanut muutamilta järjen pois ja nostanut manalaisia valtajuomarien päälle.

Paloviinan vaikutuksista vielä
Kaikki sidotut perkeleet ovat paloviinan kautta irti päässeet. Erinomattain vihan perkele, huoruuden perkele, prameuden perkele. Paloviinan kautta teki ylpeyden perkele köyhän rikkaaksi. Se teki traasuperkeleen suureksi herraksi. Se teki voimattoman voimalliseksi. Se teki muutamia jumaliseksi ja totiseksi.

Mutta se teki myös monta siveätä miestä jumalattomaksi, niin että he rupesivat viinassa kiroamaan, riitelemään ja tappelemaan, vaimojansa pieksämään, ihmisiä murhaamaan. Niin meni monen siveän miehen siveys ja hiljaisuus hukkaan paloviinan kautta. Nämä onnettomat sielut uhrasivat ruumiinsa saatanalle, pilasivat terveytensä, haaskasivat omaisuutensa ja tulivat traasuperkeleeksi jo tässä maailmassa. Mitäs sitten mahtaa tulla iankaikkisuudessa?

Suruttomat uhraavat itsensä huoruuden perkeleelle
Suruttomat uhraavat myös huoruuden perkeleelle ruumiinsa, koska he nuoruuden iässä juoksevat huorain perässä ja elävät niin kuin luontokappaleet. Ensiksi kaikki huorat panevat kaiken tienauksensa koreuteen, että he paremmin kelpaisivat maailmalle ja huorapukille. Sitten tekevät he jalkalapsia ja naivat tyhjän päälle, eli heittävät lapsiansa vieraalle.

Ja sillä tavalla saavat lapset kärsiä vanhempain syntein tähden, ei ainoastansa tässä, mutta myös tulevaisessa maailmassa. Koska lapsilla ei ole oikeat vanhemmat, jotka kasvattaisivat heitä ihmiseksi, tulevat semmoiset huoraksi ja varkaaksi. Niin kuin vanhemmat, samoin myös lapset. Yksi kaunis joukkokunta, kun he tulevat Jumalan tuomion eteen. Siellä he saavat seisoa, niin kuin riettaan morsiamet, ja hävetä iankaikkisesti.

Huoruudesta vielä
Miksi Vapahtaja on haukkunut koko sukukunnan huoruuden sukukunnaksi? Miksi Jumala niin hirmuisesti rankaisi Israelin lapsia, koska he rupesivat pakanain kanssa huoraamaan? Se on yksi kauhistavainen ja häpeällinen synti, se sama huoruuden synti, että kunnian perkelekin kääntää silmänsä pois huorain joukosta. Viimein vanhat huorat tulevat pirun paskan kantajaksi ja ylenkatsottavaksi kaikilta.

Pakanat uhraavat ruumiinsa kunnian perkeleelle (urheilu)
Pakanat uhraavat ruumiinsa kunnian perkeleelle, koska he nuoruuden iässä prameuden tähden raatavat ruumistansa ja tulevat keski-iässä kivulloiseksi. Muutamat painiskelevat, muutamat nostavat raskaita kuormia, muutamat hyppivät ja taittavat jäseniänsä. Muutamat juoksevat kilpaa ja muutamat tekevät työtä enemmän, kuin ruumis kestää. Ja kaikki tämä turha kunnia on pilannut monen ihmisen terveyden. Ei ole ihme, että ihmisen sukukunta polvesta polveen tulee huonommaksi sekä sielun että ruumiin puolesta. Ihmisen sukukunta on niin turmeltu ja niin huono, ettei ole sanomista.

Pakanat uhraavat itsensä ahneuden perkeleelle
Pakanat uhraavat myös ruumiinsa ahneuden perkeleelle. Koska nimittäin ahneuden perkele pääsee oikein hallitsemaan, silloin ei ole pakanoilla yön lepoa eikä paljon syömärauhaa. Ja mitä ahneuden perkele kokoaa, sitä kunnian ja huoruuden perkele haaskaa.

Ahneuden perkele saattaa myös suurta maailman murhetta matkaan, niin että muutama ei saata nukkua yölläkään maailman murheen tähden. Ja Paavali kirjoittaa, että maailman murhe saattaa kuoleman matkaan.

Maailman orja vanhenee ennen aikaansa. Ja jota vanhemmaksi ihminen tulee, sitä suuremmaksi tulee ahneus kokoamaan. Huoruudenperkele vanhenee iän mukana, niin ettei hän jaksa enää huorain kanssa fästätä, mutta ahneuden perkele tulee suuremmaksi. Ja koska suruton ihminen seisoo haudan partaalla, silloin on hänellä suurin murhe maailmasta ikään kuin hän olisi tässä maailmassa iankaikkista majaa rakentamassa.

Pakanat uhraavat ruumiinsa vihan perkeleelle
Pakanat uhraavat myös ruumiinsa vihan perkeleelle. Koska he vihassansa rupeavat tappelemaan, silloin tulee moni riidassa ja tappeluksessa raajarikoksi ja murhatuksi. Ja mitkäs ne ovat muut, kuin ylpeyden, kunnian ja vihan perkeleet, jotka hallitsevat maailmaa, koska niin monta miljoonaa ihmistä tapetaan sodassa. Ei suinkaan Jumala ole käskenyt ihmisten tappaa toinen toistansa. Mutta viha, kateus, ylpeys, kunnia ja ahneus, ne ovat sodan, riidan ja tappeluksen pääherrat.


Katsokaa maailmaa kristillisyyden valossa
Katsokaa nyt maailmaa kristillisyyden valkeudessa.

Katsokaa ihmisiä maailmassa.

Järjetöntä lyhytnäköistä menoa
Katsokaa, kuinka ne elävät, niin kuin kissat ja koirat, niin kuin järjettömät, ja pahemmin vielä kuin järjettömät, sillä hukat elävät paremmin sovussa, kuin ihmiset. Eivät hukat raada vertaisiansa muutoin kuin suurimmassa hädässä. Näin uhraavat suruttomat ja pakanat ruumiinsa saatanalle. Nimittäin juopumuksen perkeleelle, huoruuden perkeleelle, kunnian ja ahneuden perkeleelle, kateuden ja vihan perkeleelle. Ei ole yksikään niistä vapaa.

Katselkaamme nyt, kuinka suruttomat asettavat itsensä tämän maailman muodon jälkeen. Koska nuori väki asettaa itsensä maailman muodon jälkeen koreudessa, isännät ja emännät komeudessa noudattavat maailman turhuutta, rakentavat komeat huoneet, ostavat komeat hevoset, pitävät ristiäisiä, graviaisia ja häitä, kantavat verkavaatteita ja silkkihuiveja, siinä he asettavat itsensä tämän maailman muodon jälkeen.

Vaikka ei ole pitkä elämän aika, vaikka hän ei ole kauan olemassa tässä surun ja murheen laaksossa, kuitenkin hän rakentaa maan päälle iankaikkisia majoja, niin kuin hän tässä olisi olemassa monta tuhatta ajastaikaa.

Hän kaivaa maata kynsillänsä ja luulee sieltä löytävänsä aarnihaudan, eikä tiedä raukka, mitä siinä aarnihaudassa on. Voi, surkeaa maailman tilaisuutta, kuinka hänen pitää oleman tyhmä ja tomppeli uskomaan, mitä ennen kirjoitettu on entisen maailman turhuudesta ja katoavaisuudesta. Kuinka suurimmat ja voimallisimmat valtakunnat ovat rauenneet tyhjään. Suurimmat rakennukset maan päällä ovat hävitetyt. Ja suurin maailman kunnia on muuttunut häpeäksi.


Maailman loppu tulee pian
Koska me katselemme maailmaa kristillisyyden valkeudessa, muuttuu hän ryövärien luolaksi. Ja se näyttää nyt, niin kuin olisi koko maailma annettu saatanan haltuun. Eivätköhän nyt pakanat mahda ymmärtää, että maailman loppu lähestyy.  Sitä odottavat kaikki Jeesuksen opetuslapset.

Tuomari ja Vapahtaja tulee
He odottavat sen suuren ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan tulevan tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

He odottavat, koska kuoleman enkeli tulee leikkaamaan viinapuun oksat.

He odottavat, koska hän tulee sotkemaan vihansa viinakuurnan, niin että veri juoksee kuudenkymmenen vakomitan päähän.

He odottavat, koska iankaikkinen päivä valkenee. He odottavat, koska Jumalan Poika tulee taivaan pilvissä pelastamaan köyhän morsiamensa, jonka hän omalla verellänsä on maasta ostanut.

Sillä tässä maailmassa, missä suruttomat ja pakanat uhraavat jäseniänsä saatanalle, tässä ei ole suinkaan hauska kristityillä asua, pilkkaajien ja vainoojien keskellä, vaan ylös, ylös, freistaa ja ikävöitsee Vapahtajan morsian. Ylös, ylös, nostaa hän käsiänsä ja huokaa, koska se autuaallinen aika tulee, jona kaikki kristityt pääsevät siirtymään surun laaksosta taivaaseen.

Me toivomme!
Meidän toivomme on, ettei ole enää niin pitkä aika, ennen kuin se suuri Ristinkantaja tulee korjaamaan omiansa, jos he vaan kärsivällisyydellä odottavat sitä autuaallista hetkeä, ja pysyvät kalliimmassa uskossansa loppuun asti.

Autuas on se, joka voittaa. Hänen pitää syömän mannaa, joka taivaasta sataa, ja elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa. Ja Jumala pyyhkii heidän kyyneleensä pois, ja antaa heille iankaikkisen rauhan.

Silloin saavat kaikki lihan orjat nähdä, että sen, joka lihassansa kylvää, pitää myös lihastansa turmeluksen niittämän. Mutta joka hengessä kylvää, hänen pitää hengessä siunauksen niittämän.

Amen

.............
Rovastin päiväsaarna Roomalaiskirjeen kohdasta nivoutuu täysin Jaakobin kirjeen avaukseen ja muodostaa sen kanssa kokonaisuuden.  


Vaikka tämä saarna on varsin ankara mielestäni Laestadius antaa kielteisen kautta todella käytännöllisen ja selkeän käsityksen siitä, mitä tarkotitaa tuo apostoli Paavalin merkillinen "että te antaisitte teidän ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidän toimellinen jumalanpalveluksenne."


Todellakin, ihmiset - Laestadiuksen saarnojen suruttomat ja pakanat - uhraavat hekin itsensä monenlaisille asioille, joka kristillisyyden valossa osoittautuvat ryövärien luolaksi, tuhoisiksi sekä ajassa että iankaikkisuudessa.


Pohjolan pasuuna töräyttää tässä saarnassaan, että loppu tulee pian ja silloin nähdään, millaista hedelmää kunkin elämässään antama uhri on tuottanut.

3. Rukouspäivänä 1854 (Päiväsaarna 1. teksti)

 Apostoli Jaakob kirjoittaa sellaisille kristityille, jotka kristillisyyden varjon alla rupesivat huoraamaan:
“Te huorintekijät ja huorat, ettekö te tiedä, että maailman ystävyys on viha Jumalaa vastaan?
Joka siis tahtoo maailman ystävä olla, hän tulee Jumalan vihamieheksi.”
Jaak. 4: 4
(Kirjoitin Raamattu-blogiini jakeen suomennoksista)


Alustavaa pohdintaa
Tässä kuulevat ensiksi kaikki armonvarkaat, mitä maailman ystävyys matkaan saattaa, nimittäin Jumalan vihan ja kirouksen.

Toiseksi kuulevat myös huorintekijät ja huorat, mikä tuomio heitä odottaa, nimittäin Jumalan viha ja kirous jokaisen päälle, joka pahaa tekee.

Emme tiedä, minkä tähden apostoli Jaakob oli niin kiivas haukkumaan huoria ja maailman ystäviä, mutta se on tosi, että Mooseksen aikana oli myös yksi mies, joka pisti yhden huoran kuoliaaksi juuri vereksen työn päältä. Ja Jumala lupasi sille miehelle papin viran siitä syystä, että hän oli kiivas Jumalan puolesta huoria ja huorimiehiä hävittämään. (Pinehas Ben Eliezer, ks. 4. Ms 25:7-15)

Huoruuden synti on kauhistus Jumalan silmäin edessä.

Ja me tiedämme, että huoruuden synti käy kovin vanhemman kunnian päälle. Niin että suruttomat vanhemmat eivät kärsi kovin paljon vilppiä, ennen kuin he ajavat pois huoria ja huorimiehiä talostansa. Ja maailman herrat ajavat usein lapsensa pois talosta jalkasikiön tähden.

Miksi Vapahtaja on haukkunut koko sen suruttoman kansan huoruuden sukukunnaksi, vaikka ei tosin kaikki ole huoranneet? (ks. Mt 16:4)

Ja Paavali määräsi yhden huorimiehen ruumiin saatanalle, että sielu pelastettaisiin. (ks. 1Kor 5:1-13)


Huoruuden synnistä

Ei leikinlaskun ja naurun asia
Ei ole tosin huoruuden synti hirveä maailman edessä, saati se pysyy joltisesti salattuna. Ja maailman herrat nauravat vaan, koska he puhuvat keskenänsä näistä retkistänsä. Mutta Jumala ei nauranut, koska hänen vihansa syttyi Israelin lapsille huoruuden tähden. Silloin surmattiin neljä kolmatta kymmentä tuhatta Israelin lapsista huoruuden tähden. (ks. 4. Ms 25)

Olikos Jumala väärä, joka niin kovin rankaisi huoria ja huorimiehiä?  Paras on, että kaikki huorat ja huorimiehet heittäisivät pois toivomasta Jumalan päälle, sillä ei ole Jumala huorain Jumala, vaan niitten Jumala hän on, jotka pitävät astiansa puhtaana.

Huoraajan väärä ja oikea luottamus Vapahtajaan
Mutta huorat luottavat sen päälle, että Vapahtaja on heille armollinen, koska hän ei ole tuominnut sitä huoraa, jolla fariseukset rupesivat häntä kiusaamaan. Ja tuovat vielä senkin paikan Raamatusta, että portot ja publikaanit käyvät fariseusten edellä taivaan valtakuntaan. Miksei, jos huorat rupeavat totisen katumuksen ja parannuksen tekemään. Mutta se sana ei ole puhuttu hävyttömille huorille, eikä myös siveille huorille, mutta katuvaisille huorille, jotka itkevät hänen jalkainsa juuressa, niin kuin se syntinen vaimo spitalisen Simonin huoneessa.

Se taisi olla Maria Magdalena, yksi vanha huora, jonka myös fariseukset olivat pitäneet huorana. Jos, sanon minä, jos semmoinen katumus tulisi muille huorille, kuin sille vaimolle, joka pesi Jeesuksen jalat katumuksen kyyneleillä ja kuivasi ne päänsä hiuksilla, niin semmoinen huora pääsee kyllä pikemmin taivaan valtakuntaan, kuin ne omavanhurskaat fariseukset, jotka itsensä pitävät puhtaana.


Maailman ystävyydestä

Hengellistä vihaa
Mutta nyt sanoo Jaakob, että maailman ystävyys on viha Jumalaa vastaan. Tässä on paljon niitä, jotka maailman ystävyyden tähden vihaavat Jumalaa, vaikka he luulevat rakastavansa häntä. Mutta heidän vihansa Jumalaa kohtaan tulee ulos kristityitä vastaan, joille he kantavat hengellistä vihaa.

Vapahtaja ja vihollinen välittävät lapsistaan
Sillä ei Vanhin pidä sitä pahana, että vihollinen häntä pieksää ja haavoittaa. Mutta jos hänen lapsiinsa kosketaan, silloin suuttuu vanhin. Ei hän suo, että narrit tulevat hänen lapsiansa kiusaamaan ja vainoamaan.
 Niin suuttuu myös vihollinen hirmuisesti, jos joku kristitty tulee hänen lapsiansa vaivaamaan parannuksen huudolla. Ei vihollinen kärsi, että kristityt tekevät hänen lapsillensa rauhattomuutta. Se näkyi jo Vapahtajan aikana, kuinka hirmuisesti vihollinen silloin suuttui, koska vihollisen lapset eivät saaneet nukkua rauhassa.

Punssia ja pirun paskaa
Mitä nyt Jaakob sanoo maailman ystävyydestä, se on totisesti niin tapahtunut, että kaikki ne, jotka tahtovat maailman ystävät olla, tulevat Jumalan vihamiehiksi. Kuinka monta on jo maailman ystävyys vienyt helvettiin?

Moni on maailman ystävyyden tähden häätynyt juomaan punssia herrain seurassa. Eivät he ole tahtoneet loukata maailman herrain ja hyväin ystäväin mieltä. Sen verran on maailmanmielisyys vaikuttanut, että moni on sen kautta menettänyt kristillisyytensä. Ei ainoastansa sen kautta, että hän on vastoin omaatuntoa pirun paskaa maistanut, vaan myös, koska omatunto on vaatinut puhumaan totuuden, ei ole maailman kunnian tähden tohtinut. Ei ole maailman ystäviä tahtonut loukata, eli vastoin heidän mieltänsä tehdä.

Omaatuntoa vastaan
Ja semmoinen ihminen, jonka täytyy vastoin omaatuntoansa maailman ystävyyttä noudattaa, tulee pian Jumalan vihamieheksi, alkaa vastustamaan kristityitä, ja viimein paatuu niin, että hänen täytyy tuomita itsensä helvettiin. Tämä maailman ystävyys on saattanut monta kristittyäkin horjumaan ja molemmin puolin ontumaan. Te huorintekijät ja huorat, ettekös tiedä, että maailman ystävyys on viha Jumalaa vastaan. Joka tahtoo maailman ystävä olla, hän tulee Jumalan vihamieheksi.

Kiinni maailmassa vaikka haluaisi parempaa
Moni ihminen on näinä aikoina huomannut, että hänen elämänsä ei ole oikea elämä, ja olisi kyllä halu tulla parempaan elämään, mutta maailman rakkaus ja maailman ystävyys on niin suuri, ettei hän raaski erkaantua maailmasta ja ruveta seuraamaan Kristusta. Maailman ystävät pidättävät häntä hännästä ja peräsuolesta. Jos maailman seuramiehiä ei olisi, niin rupeaisi moni seuraamaan Jeesuksen opetuslapsia. Mutta maailma on niin rakas, ettei hän raaski jättää sitä rakasta maailmaa.

Suruttomuus
Vaikka nyt moni on vakuutettu siitä, ettei maailma auta häntä kauas, kuitenkin on maailma mielessä ja sydämessä, ettei hän saata jättää maailmaa. Ja vaikka Jumalan sana todistaa, että ne, jotka maailmaa rakastavat, ne maailman kanssa hukkuvat, niin kuitenkin on maailma voimallisempi voittamaan sydämen ja vetämään suruttomuuteen.

Kuoleman kauhea hetki
Ajatelkaa nyt perään, te suruttomat, te sokeat raukat, te huorat ja huorintekijät, kuinka hauska teillä on erkaantua maailmasta, koska kuolema tulee pusertamaan teidän sydämiänne ja painaa silmät umpeen kylmällä kädellänsä. Silloin te taidatte katua teidän hulluuttanne, ettette ole ennen alkaneet maailman ystäville sanomaan hyvästiä, ennen kuin viimeisessä silmänräpäyksessä. Silloin kyllä täytyy teidän kalvavalla omallatunnolla jättää kaikki, mikä kallein ja rakkain on tässä maailmassa.

Iankaikkinen tuomio
Kuka tietää, mikä teitä kohtaa viimein iankaikkisuudessa!
Ei ole tietoa, auttaako teitä enää maailman ystävyys ja maailman hekuma. Koska ihmisen sukukunnan piti niin onnettomaksi tuleman, että hänen piti joutuman sen suuren kelmin ja viettelijän haltuun, joka osoittaa kaikille suruttomille maailman hyvyyttä kauniiksi ja toivotettavaksi, eikä anna kuitenkaan muuta kuin onnettomuutta palkaksi, niin olisi paras neuvo, että kaikki ihmiset, jotka ovat tulleet tuntemaan onnetonta tilaisuuttansa niin kauan kuin he ovat vihollisen hallussa, rupeaisivat Jumalan armon kautta kiskomaan itseänsä irti maailmasta ja rukoilemaan, että se suuri Sotasankari, joka on maailman voittanut, pelastaisi heidän sielunsa perkeleen ja maailman orjuudesta, että he pääsisivät irti maailmasta, niin kuin lintu ansasta, koska maailma näyttää niin kuin hän olisi kokonansa saatanan haltuun annettu.

Rukous
On kuitenkin vielä muutamia harvoja sieluja, joiden tähden maailmaa vielä vähän aikaa säästetään. Ja niiden harvojen sielujen, jotka odottavat Israelin lunastusta, pitää löytämän Herransa. Ei heidän pidä kuolemaa maistaman, ennen kuin he näkevät Herran Kristuksen.
Kuule, rakas taivaallinen Isä, murheellisten ja alaspainettujen sielujen rukous. Isä meidän j. n. e.

Puolipaaston sunnuntai 1854 UT teksti (2)

2:nen tutkistelemus: 
Katselkaamme nyt minkätähden Jeesus ei tahdo tulla suruttoman kansan kuninkaaksi. 

Me arvaamme hyvin, että surutoin kansa ei ole vielä muuttanut luontoansa, vaikka tämä surutoin kansa seuraa Jeesusta ulkonaisesti, ja tulevat Jeesuksen tykö kurkistelemisen tähden, ja luulevat olevansa Jeesuksen parhaat ystävät. Kuitenki on heidän tarkoituksensa, että he 
  Jeesuksen kautta voittavat maailman tavaraa ja kunniaa, 
  ja onnellisen hallituksen Messiaksen valtakunnassa, 
  koska Jeesus on niin armollinen, ettei hän tuomitse ketään.

Näin rovasti arvioi Jeesuksen seuraan tunkeilevaa Israelin kansaa ja heidän haluaan tehdä Hänestä ruokkimisihmeen jälkeen Messias Kuningas

Tulkoon nyt kaikki huorat ja varkaat, tulkoon kaikki juomarit ja viinaporvarit, tulkoon kaikki kiroilijat ja tappelusmiehet, tulkoon kaikki, jotka urhoollisesti palvelevat rietasta ja maailmaa ajatuksilla, sanoilla ja töillä, tulkoon nyt kaikki riettaan orjat tekemään Jeesusta kuninkaaksi. Hän ruokkii heitä ilman ja antaa heidän juoda ja  tapella, huorin tehdä ja varastaa, sillä hän on niin armollinen, ettei hän tuomitse ketään. — Jokohan Jeesus ottaa voidetta ja kruunun päähän riettaan orjilta ja huutaa maailmalle, "minä olen maailman kuningas?"

Laestadius kuvailee tämän maailman kuningasta! Jeesus ei moiseen ryhdy vaan...


Minä luulen, että Jeesus antaa sen kunnian riettaalle ja menee pois metsään, eroittaa itsensä pois semmoisen joukon seurasta. Ja jos maailman joukko tulee häntä vielä toisena päivänä hakemaan, täytyy hänen sanoa: "Ette minua seuraa sanan tähden, kuin minä olen teille sanonut, mutta sentähden te etsitte minua, että te eilen tulitte ravituksi." 


Mites suruton kansa moiseen poistumiseen sitten suhtautuu?


Mitäs surutoin kansa siihen arvaa, että Jeesus pakenee heidän seurastansa, eikä tahdo tulla heille kuninkaaksi? Eiköhän se mahda olla yksi merkki siihen, että maailman ruhtinas on heille soma kuninkaaksi. Ja jos hätä tulee kuninkaasta, niin menköön surutoin kansa hakemaan ja tehköön maailman ruhtinaan, riettaan, kuninkaaksi. Kyllä hän ottaa kruunun päähänsä ja antaa huutaa, minä olen maailman kuningas, minä olen se suuri ruhtinas, jota koko maailma palvelee.

Tuo ei vastannut rovastin omaan kysymykseen, kertoo vain että toisenlainen kuningas heille sopii.


Mutta Jeesus ei tahdo tulla suruttoman kansan kuninkaaksi. Minkätähden? 

Joo, sentähden, että he vähän ajan perästä ristiinnaulitsevat häntä. Jos he vielä Palmusunnuntaina huutavat "hoosianna Daavidin pojalle", niin he huutavat Pitkänäperjantaina "ota pois, ristiinnaulitse!" Semmoinen on maailman joukko. 
  Jos he saavat elää juopumuksessa ja hekumassa, niin he ottavat Jeesusta kuninkaaksi. 
  Mutta jos hän nuhtelee heidän jumalatointa elämätänsä ja haukkuu heitä huoruuden sukukunnaksi, silloin he suuttuvat.

Suruttomalle kansalle sopiva kuningas ja tuomari antaa elää juovuksissa ja huoruudessa. Nuhteleva tuomari saa kansan suuttumaan. Taitaa tässäkin tulkinnassa olla mukana aimo annos rovastin omaa kokemusta suruttomasta kirkkoväestä.


Rovastin ajatukset ovat Pilatuksessa, joka hallitsi Rooman valloittamaa Palestiinaa tuohon aikaan

Koska surutoin kansa huutaa "ristiinnaulitse", niin Pilatus kysyy: "Pitääkö minun ristiinnaulitseman teidän kuninkaanne?" 

Sentähden Jeesus ei tahdo tulla heille kuninkaaksi, että heillä ilmanki on yksi kuningas ja maailman herra, joka heitä hallitsee, nimittäin maailman ruhtinas, joka on maailman isäntä ja pääherra. 

Tämän liskäsi Laestadius yhdistää tilanteen Jeesuksen suuriin kiusauksiin tehtävänsä alkaessa. 

Me kuulimme hänen sanovat Jeesukselle: "Kaiken maailman minä annan sinulle, jos sinä palvelet minua." Ilmanki hän on siis maailman herra, ilmanki hän hallitsee koko maailmaa, koska hän kutsutaan maailman päämieheksi. Vaikka suruttomat tahtovat tehdä Jeesusta kuninkaaksi, ja ovat siinä uskossa, että Jeesus on heidän kuninkaansa. Mutta ei se ole niin, vaan maailman ruhtinas on heidän kuninkaansa, ja hän hallitsee maailmaa.

Minusta rovasti tässä yhdistelee aivan oikein sekä kansan huutoon Pilatuksen luona että Saatanan kiusaamisiin - Jeesus katselee kansaansa hengellisesti eikä etsi maallista valtaa, kansa taas tahtoo maallisen hallitsijan.  Tässä evankeliumin asetelma liittyy myös syvällisesti Samuelin kirjan väkevään kohtaan, missä kansa etsii itselleen kuningasta - ja saa sellaisen hengellisen näkymättömän Jumalan tilalle.

Mutta kuitenki on Jeesus kuningas, 
niinkuin hän itse on  tunnustanut. Koska Pilatus kysyi häneltä "niin sinä olet kuningas", vastasi hän: "Minä olen kuningas, sitä varten minä olen tullut maailmaan, että minä totuuden tunnustan. Jokainen siis joka totuudesta on, hän kuulee minun ääneni.

Tässä kuulevat nyt kaikki suruttomat, että Jeesus on kuningas, mutta ei hän ole suruttomain kuningas. Sillä koska surutoin kansa tahtoo Jeesusta tehdä kuninkaaksi, niin hän mene pois yksistänsä metsään, eikä tahdo tulla semmoisten pakanain kuninkaaksi, jotka ei kuitenkaan tottele häntä. Vaan olkoon maailman ruhtinas heidän kuninkaansa, niinkuin hän tähän asti on ollut.


Kuitenki on Jeesus kuningas. 

Arvaavatkos nyt suruttomat, kenenkä kuningas hän on? Ei suruttomat usko, että Jeesus on kristittyin kuningas, sillä profeetat sanovat, että Kristus hallitsee pakanoita rautaisella ruoskalla. Ei nämät pakanat mahda olla kristityt, koska Kristus on niin kova, että hän hallitsee heitä rautaisella ruoskalla. Mutta nämät pakanat, joita Kristus hallitsee rautaisella ruoskalla, taitavat tulla kristityksi sen kautta, että Kristus hallitsee heitä rautaisella ruoskalla.

Vaikeasti ymmärrettävä lause tämä, joten rovasti jatkaa selitystä Kristuksen hallinnosta

Ja tämä rautainen ruoska on omantunnon vaiva, joka tulee niitten pakanain päälle, jotka antavat itsensä kurittaa. Tämä rautainen ruoska on yksi hirmuinen sana, ja se ilmoittaa, ettei ole Kristus niin armollinen, kuin pakanat luulevat. Mutta pakanat luulevat, että rietas niitä vaivaa, jotka  tulevat omantunnon vaivaan. Ei he usko, että Kristus sillälailla hallitsee pakanoita rautaisella ruoskalla.


Mutta me olemme nyt nähneet, että se rautainen ruoska, jolla Kristus hallitsee pakanoita, on yksi armollinen kuritus ja isän vitsa, jolla taivaallinen Vanhin kurittaa niitä, jotka ottavat kuritusta vastaan. 

Taivaallinen Vanhin, Jumala, ei ole Laestadiuksen ilmeisen raju ja väkivaltainen isä, vaan hänen armas äitinsä

Taivaallinen Vanhin kasvattaa muutampia ylös ihmiseksi armollisella kurituksella. Ja jotka tulevat tämän isällisen kurituksen kautta niin nöyräksi, että he antavat suuta isän vitsalle, niitä ottaa Vanhin syliinsä ja antaa heille suuta, ja antaa heidän imeä armoa vuotavaisia rintojansa, ja pyyhkii heidän kyyneleensä, ja ruokkii heitä rieskalla. 

Tällä tavalla tulee Kristus kristittyin kuninkaaksi, ja hän hallitsee heitä viimein rakkauden rautaisella ruoskalla.

Suruttomat sen sijaan...

Mutta ei suruttomat ymmärrä, että Kristus on semmoinen kuningas, joka hallitsee pakanoita rautaisella ruoskalla, vaan he luulevat, että Kristus on niin armollinen, että hän antaa pakanoitten elää oman pahan tahtonsa jälkeen. Huorat ja varkaat luulevat, että Kristus on niin hyvä ja armollinen, ettei hän kurita ketään rautaisella ruoskalla. Juomarit ja viinaporvarit luulevat, että Kristus ruokkii heitä ilman vaivatta. Kaikki traasuperkeleet luulevat, että he tulevat rikkaiksi Kristuksen valtakunnassa. Sentähden he tahtovat tehdä häntä kuninkaaksi. Mutta viimein he huutavat: "Ristiinnaulitse!"

Keitä lienevät traasuperkeleet, jotka rikastua tahtovat?


Nyt näkevät kaikki suruttomat juutalaiset, että Jeesus ei tahdo tulla suruttoman kansan kuninkaaksi. Ja kuinkapa Jeesus kelpais suruttomalle kansalle kuninkaaksi. Ei he elä kuitenkaan Kristuksen lain jälkeen. 

Mutta maailman ruhtinas saapi olla suruttomain juutalaisten kuningas, niinkuin he ovat jo ennen olleet sen maailman ruhtinaan valtakunnassa, joka on niin armollinen, ettei hän tuomitse ketään, vaikka kuinka jumalattomasti elettäisiin. 

Perkele ei kansaa tuomitse ja voi sitä pappi parkaa joka tänäänkin yrittää kirkossa syntisiä varottaa!

Älkää uskoko, että maailman päämies on kova tuomitsemaan niitä, jotka häntä palvelevat. Huorat ja varkaat ovat semmoisen herran parhaat ystävät. Juomarit ja viinaporvarit saavat vapaasti elää maailman ruhtinaan valtakunnassa. Kiroilijat ja tappelusmiehet ovat maailman ruhtinaan parhaat ystävät. Se on myös paras kuningas suruttomalle kansalle. Mutta Kristus ei tahdo tulla semmoisen suruttoman kansan kuninkaaksi, sillä he huutavat kuitenki vähän ajan perästä: "Ristiinnaulitse!"


Kristus on toisenlainen kuningas 

Kristus on tullut kristittyin kuninkaaksi sillä tavalla, että hän on omalla verellänsä voittanut, ostanut ja lunastanut heitä synnin, kuoleman ja perkeleen vallan alta. Hän on lunastanut niitä vankeja, joita maailman ruhtinas oli vangiksi ottanut. Hän on voittanut heidän sielujansa omalla kalliilla verellänsä. 

Ketkä siis ovat Kristus kuninkaan omia?  
 Ja nyt, kalliisti lunastetut sielut, nimittäin ne harvat sielut, jotka ovat 

•   rautaisella ruoskalla Kristuksen valtakunnassa kuritetut, ja 
•   totisen katumuksen kautta valmistetut vastaanottamaan Kristuksen armoa ja rakkautta, 

taivaan kuningas on voideltu kuninkaaksi teille. Hän on ruokkinut viisituhatta miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Aivan vähällä olette te ravitut, eli vähäinen aine on ollut, josta niin suurelle väelle on tullut ravinto.

Lopuksi rohkaisun ja kehoituksen sanoja heränneille

Vähäinen alku 
Se vähäinen alku on Jeesuksen siunauksen kautta kasvanut opetuslasten käsissä, niin että kaikki, joilla hengellinen nälkä on ollut, ovat ravintonsa saaneet. Ottakaat nyt, te ravitut sielut, Jeesusta kuninkaaksi, ja rukoilkaat kaikesta sydämestä, ettei hän jättäis teitä, niinkuin hän on suruttomia jättänyt ja mennyt yksinänsä korkealle vuorelle.

Maailman lainehtiva meri
Minun toivoni on, että jos hän vähäksi ajaksi jättäis opetuslapsiansa soutamaan tämän maailman lainehtivalla merellä, niin minä olen vakuutettu, että hän tulee taas murheellisten opetuslasten tykö yöllä, koska taivas ja maa on pimeä. Koska te olette epäilyksen aalloissa hukkumallanne, silloin juuri tulee Jeesus käyden veden päällä, ja astuu pieneen laivaan.

Pietari vajoamassa syvyyteen
Mutta Pietari, jos sinä astut syvyyteen, niin ole uskollinen, niinpian kuin sinun uskos puuttuu, rupeat sinä vajoamaan. Ja muut opetuslapset, älkäät peljästykö, vaan ottakaat Jeesusta venheeseen, pian te pääsette toiseen rantaan, pian pääsette iankaikkisuuden ihanalle rannalle, jonka loppua ei ole. 

Voidelkaa Jeesusta kuninkaaksi!
Voidelkaa Jeesusta kuninkaaksi, ja minä uskon, että hän on kuningas, nimittäin teidän kuninkaanne, jotka olette seuranneet Jeesuksen verisiä askeleita, ja olette aikoneet seurata, ja seuraatte vissimmästi sitä ristiinnaulittua ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta, jos te olette pysyväiset teidän kalliimmassa uskossanne loppuun asti. 

Kristus keskeinen päätös
Silloin koska te tulitte Kristuksen valtakuntaan Jeesuksen armon kautta, silloin on Kristus tullut teille kuninkaaksi ja te Kristuksen alamaisiksi. Ja koska se suuri Herran päivä tulee, ottaa hän uskollisia alamaisiansa kunnian valtakuntaan, jossa Kristus Jeesus hallitsee nyt ja iankaikkisesti. 

Amen. 

Puolipaaston sunnuntaina 1854. UT teksti (1)

Saarnansa alussa Laestadius asettaa selkeät kysymykset, joita hän nyt tahtoo pohtia jatkaen VT tekstin avaamia linjoja: suruton kansa tahtoo mieleisensä hallituksen.

 

Evankeliumi: Joh. 6: 1 - 15

Surutoin kansa tahtoo Jeesusta tehdä kuninkaaksi, mutta Jeesus ei tahdo tulla heille kuninkaaksi. Meidän pitää siis Jumalan armon kautta tutkisteleman 
1:ksi Minkätähden surutoin kansa tahtoo Jeesusta kuninkaaksi, ja 
2:ksi Minkätähden Jeesus ei tahdo tulla heille kuninkaaksi.

Se on ihmeellinen, että surutoin kansa pakkaa Jeesusta kuulemaan, vaikka tämä kansa, joka on tullut kurkistelemaan, ei ymmärrä paljon mitään hänen saarnoistansa. Koska Jeesus saarnaa aivan vertausten kautta, menee hänen sanansa niinkuin hyminä pään ylitse, ei he ymmärrä siitä mitään. Jeesuksen opetuslapset kysyvät, koska ymmärrys puuttuu. He tahtovat tietää, mitä ne vertaukset merkitsevät. Mutta surutoin kansa ei kysy sen perään, mitä vertaukset sisällänsä pitävät, vaan he kurkistelevat ja ihmettelevät ja tyhmistyvät ja arvelevat, mitä se mahtaa olla?

(Taitaa rovasti tässä pukea sanoiksi omaakin kokemustaan saarnaajana!) 

Niinkuin surutoin kansa seisoo Jeesuksen ympärillä niinkuin sääsket, niin surutoin kansa myös uskoo, että he ovat parhaat Jeesuksen ystävät. He ovat niin tyhmät, ettei he ymmärrä peljätä Jumalan Poikaa. He lykkäävät häntä kyynäspäällä ja luulevat, että hän korjaa heitä iankaikkisiin majoihin. Ei ole siis ihme, että suruttomat tahtovat Jeesusta kuninkaaksi, koska he luulevat, että hän ruokkii heitä ilman, ja että he ovat Jeesuksen ystävät. 

Tiukkaa ja ankaraa tekstin tulkintaa - väki tungeksii Jeesuksen luo kuin Lapin sääsket räkkä-aikana ja nauttii ilmaisesta ruoasta ja luulee olevansa Jeesuksen ystäviä! Onpa siinä yleisö. Ja rovasti jatkaa

Vähän lukua siitä, että he juovat, kiroavat ja tappelevat, huorintekevät ja varastavat, ja viimein huutavat "ristiinnaulitse!" Se ei tule heille mieleen ollenkaan, kuinka he elävät, saati he saavat elää oman pahan tahtonsa jälkeen ja syödä ruokaa ilman vaivatta. Ka! Semmoinen mies olis soma kuninkaaksi suruttomille, ei ainoastansa sen vuoksi, että hän ruokkii heitä ilman, vaan myös sen tähden, että he saisit elää oman mielensä jälkeen.

Tätä ajatustahan vapaasta pahanteosta ei evankeliumista löydy tässä, mutta on rovastin mielessä keskeinen teema tämän sunnuntain jumalanpalveluksessa. 

Suruttomat luulevat, että Jeesus on niin armollinen, että hän antaa heidän elää niinkuin he itse tahtovat. He luulevat, että Jeesus olis niin armollinen, jos hän tulis kuninkaaksi, ettei hän sakottais ketään, eikä tuomitsis ketään. Ja jos joku tulee hänen tykönsä ja sanoo: "erota minua riitaveljestäni", niin sanoo Jeesus: "Ihminen, kuka minun pani tuomariksi teidän välillenne?"

Leppoisaa menoa toivoo suroton kansa, saada rauhassa tehdä syntiä Jeesuksen häiritsemättä, ja vielä ilmainen ruokakin! Ei ruvennut Jeesus tuomitsemaan perintöasiassa eikä tuomitse huoruudesta kiinni jäännyttä naista

Jos fariseukset tuovat hänen eteensä muutaman huoran, kiusataksensa häntä, niin hän sanoo: "En minä tuomitse sinua." Tuosta päättävät nyt suruttomat, ettei Jeesus tuomitse ketään. 

Mutta ei surutoin kansa ymmärrä, ettei Jeesus saata niinkuin yksi maallinen tuomari ruveta suruttoman kansan joutavia asioita kuuntelemaan, koska muutamat riitelevät huoransa kanssa, ja muutamat hevoisten päältä riitelevät, ja muutamat sontatunkion päältä riitaantuvat. 

Mutta maailman ruhtinas, joka ensin yllyttää kansaa lakia käymään, ja sitte sanoo niinkuin isänsä murhaaja Apsalomi: "Jospa minä pääsisin tuomariksi tässä maakunnassa, kyllä minä pian antaisin asiamiehille oikeuden." Tuli kuka hyvänsä asian kanssa, kyllä oli mies valmis sanomaan: "Sinun asiasi on aivan oikea, mutta ei ole kuka sinun asiasi toimittaa kuninkaan edessä." 

Tuomaria pohditaan, Apsalomi ja Mooses tulevat mieleen

Semmoinen tuomari olis juuri soma tuomariksi suruttomalle kansalle, joka vanhemman verellä maailman kunnian voittaa ja sanoo kaikille asiamiehille: "Sinun asiasi on aivan oikea." Mooses oli urhoollinen tuomari, mutta ei hän jaksanut istua koko päivää ja tuomita yhtä surutointa kansaa, joka joutavan päältä riiteli, vaan hänen täytyi appensa neuvon jälkeen asettaa muita tuomareiksi. 

Jeesus on toisenlainen tuomari, joka ei joutavia riitoja seuraa

Mutta suruttomat tahtoisit ainaki Jeesusta kuninkaaksi ja tuomariksi, sillä he luulevat, ettei hän tuomitse ketään tässä maailmassa luonnollisesti, niin kuin maailman tuomarit tuomitsevat. Mutta hengellinen tuomari hän on, joka tuomitsee kaikki hengellisesti. Tuomitsee hän vielä senki, joka sontatunkion päältä riitelee veljensä kanssa. Mutta hän tuomitsee niin, ettei kukaan tyydy siihen tuomioon. Sillä semmoinen tuomari, joka tuomitsee molemmat asiamiehet juuri sentähden, että he riitelevät joutavan päältä, semmoinen ei kelpaa maailman orjille tuomariksi.


Saatana on suruttomalle kansalle sopiva tuomari, joka suosittelee ahkerasti käymään oikeutta

Mutta rietas, ka! se on soma tuomariksi suruttomalle kansalle. Se sanoo kaikille asiamiehille, olkoon kuka hyvänsä: "Sinun asiasi on aivan oikea" ja "tämmää häntä lakiin." Sillä maailman ruhtinas voittaa paljon, koska surutoin kansa riitelee ja lakia käypi. Hän voittaa paljon sieluja tämän riidan kautta. Ja kaikki väärät tuomarit tienaavat paljon, koska surutoin kansa riitelee keskenänsä. Kaikki väärät asianajajat tienaavat paljon kansan hulluudesta. Ja kuitenki luulevat suruttomat, että Jeesus on niin armollinen, ettei hän tuomitse ketään.

Eipä ole paljon maailma muuttunut, Eskoseni... yhä tänään väärät asianajajat tienaavat paljon kansan hulluudesta.


Mutta jos nyt kaksi veljestä tulisit Jeesuksen tykö ja sanoisit: "tuomitse meidän välillämme," niin hän sanois: "ihminen! kuka minun on pannut tuomariksi teidän välillänne? 

Mutta tyytyvätkö suruttomat siihen, että Jeesus ei tuomitse ollenkaan maallisia asioita? Eli tyytyvätkös suruttomat siihen, että Jeesus tuomitsee molemmat asiamiehet juuri sentähden, että he joutavan päältä riitelevät? Ei. Minä luulen, että surutoin kansa ei tyydy siihen, että tuomari ei tuomitse ollenkaan, eli tuomitsee molemmat asiamiehet sen riidan tähden, joka on juuri joutava, ja viepi molempain sielut helvettiin.

Rovasti on varmasti paljon miettinyt oikeudenkäyntejä ja raastupaa ja Ruotsin lakeja ja myös piispojen tuomioita hänen itsensäkin kohdalla. 

Puolipaaston sunnuntaina 1854 VT teksti

1 Samuel 8
1. Ja tapahtui, kuin Samuel vanhentui, että hän pani poikansa Israelin tuomariksi.
2. Hänen esikoisensa nimi oli Joel ja toisen Abia, jotka tuomarit olivat BerSabassa.
3. Mutta hänen poikansa ei vaeltaneet hänen teissänsä, vaan poikkesivat ahneuden perään, ja ottivat lahjoja, ja käänsivät oikeuden.
4. Niin kaikki Israelin vanhimmat kokosivat itsensä ja tulivat Samuelin tykö Ramaan,
5. Ja sanoivat hänelle: katso, sinä olet vanhentunut, ja sinun poikas ei vaella sinun teissäs. Niin aseta nyt meille kuningas, joka meitä tuomitsis, niinkuin kaikilla pakanoillakin on.
6. Ja Samuel otti sen pahaksi, että he sanoivat: anna meille kuningas, joka meitä tuomitsis; ja Samuel rukoili Herraa.

Saarna Nr 22

Israelin lapset sanoit Samuelille, tee meille kuningas, joka meitä hallitsee.

Rovasti selostaa ensin tämän tärkeän Vanhan testamentin kohdan taustaa ja sisältöä:


   Tämä anomus osoittaa heidän uskonsa, että he luulit paremmin tulevansa aikaan kuninkaan hallituksen alla, kuin yhden tuomarin kanssa. Profeetta Samueli, joka oli ollut kauan aikaa tuomarina Israelissa, oli tullut vanhaksi ja hänen poikansa ei kelvanneet tuomariksi, sillä he otit lahjoja ja väänsit oikeutta. Sentähden he rupeisit vaatimaan kuningasta, joka heitä tuomitsee. Ei Jumala enää kelvannut heille kuninkaaksi, sillä ihmiset ei saata olla tyytyväiset Jumalan hallituksen kanssa, koska he tekevät väärin, eikä ymmärrä, että he tekevät vääryyttä. 

Israelin lapset rupeisit jo Mooseksen aikana riitelemään Jumalan kanssa, koska hän oli pannut heidän päällensä sen rangaistuksen, että heidän piti vaeltaman edestakaisin korvessa heidän kärsimättömyytensä tähden. Silloin rupeisit he napisemaan Jumalaa vastaan ja sanomaan: "Minkätähden Herra meitä johdattaa siihen maahan, jossa meitä tapetaan?"  

Ja vielä jälkeen matki yksi profeetta heidän puhettansa, koska he sanoit: "Ei Herra tee oikein meidän kanssamme." Siitä ymmärretään, ettei ihminen tyydy siihen, että Jumala häntä tuomitsee, vaan enin osa suruttomasta kansasta tahtoo yhden maallisen kuninkaan tuomariksi, jonka he näkevät silmäinsä edessä. Siitä arvataan, ettei Jumala kelpaa suruttomalle kansalle tuomariksi.


Rovasti nostaa vastakkain vanhurskaan Jumalan ja maallisen pahan kuninkaan, joka kelpaa suruttomille

Mutta maailman jumala kelpais paremmin heille kuninkaaksi ja tuomariksi, sillä hän ensin yllyttää heitä pahaa tekemään, ja sitte antaa heidän elää oman pahan tahtonsa jälkeen. Semmoinen kuningas, joka kansan mieltä noudattaa niin kuin Pilatus, se on suruttomalle paras kuningas.  

Sentähden tuli profeetta Samuel murheelliseksi, koska yksi surutoin kansa tahtoi kuningasta. Hän arvais, että kansa siinä paikassa teki omalle seljällensä vitsan, että he tulevat orjaksi, että he tulevat rasitetuksi raskaalla verolla, että he otetaan sotamiehiksi ja tapetaan sodassa. Mutta ei se vaiva maksanut mitään sen kunnian suhteen, että heilläki nyt on muka kuningas niinkuin muillakin valtakunnilla.  

Mutta Jumala sano profeetta Samuelille: "Ei he ole sinua ylönkatsoneet, mutta minua he ovat ylönkatsoneet." Ei Jumala enää kelvannut heille kuninkaaksi. Niin se kävis vielä nytki, jos Jumala olis maan päällä ja alkais tuomiota pitämään, niin sanoisit kaikki suruttomat: "Ei tämä Herra tee oikein meidän kanssamme. Hän on ylön kova ja ankara tuomitsemaan."


Rovasti sitten viittaa omaan aikaansa ja suruttomien ihmisten toivomaan paikalliseen hallitukseen Pajalassa. Ei niinkään kruunun Tukholmaan ja valtioon (eletään Ruotsin Lapissa, Suomi on tsaarin vallan alla)


 Mutta jos maailman ruhtinas tulis kuninkaaksi, joka kansan mieltä noudattaa niinkuin Pilatus, niin sanoisit kaikki suruttomat: "Tämä on hyvä kuningas. Ei se ole paha rankaisemaan ja tuomitsemaan." Se on hyvä kuningas, joka tekee niinkuin surutoin kansa vaatii. Nähdään ainoastansa maallisesta esivallasta, minkäkaltainen usko kansalla on. Jos kruunun palvellija ei ole kova sakoittamaan juomareita ja viinaporvareita, niin sanovat kaikki juomarit ja viinaporvarit: "Ei se ole paha sakottamaan ihmisiä."

Jumalan vanhurskas tuomio ei kelpaa, kun ei maallinenkaan oikeus ole mieleen
 
  Mutta jos kruunun palvelija kantaa semmoisia oikeuteen, jotka ovat lainrikkojat, niin sanovat kaikki juomarit ja viinaporvarit: "Tämä on väärä ja pahanilkinen tuomari, joka ihmisten omaa viepi." Ja luulettekos te, että Jumala nyt kelpais tuomariksi maailmalle? Ei ensinkään. Jos semmoinen kuningas tulee, joka ainoastansa oikeuden päälle katsoo, niin sanovat kaikki: "Se on väärä tuomari." Mutta jos maailman ruhtinas tulee, joka antaa suruttoman kansan elää pahan tahtonsa jälkeen, niinsanovat kaikki: "Tämä on hyvä tuomari, ei se ole paha sakottamaan."




Rovasti viittaa sitten puolipaaston sunnuntain evankeliumiin, jossa kansa tahtoo mieleisensä kuninkaan ... kirpeää ja hauskaakin tekstiä maan hallituksesta!

Me kuulemme tämän päivän evankeliumissa, että kansa tahtoi tehdä Jeesusta kuninkaaksi, koska he näit hänen ruokkivan ilman viisituhatta miestä. Mutta missä tarkoituksessa he tahdoit tehdä Jeesusta kuninkaaksi? Epäilemättä siinä tarkoituksessa, että hän ruokkis heitä ilman. Semmoinen olis soma suruttomalle kansalle, joka ruokkis heitä ilman.

Sillä ei surutoin kansa siihen tyydy, että Jumala on luonut elatusaineita, niinkuin eloa, eläimiä, kaloja, lintuja ja muuta elatusainetta, josta ihminen työn ja vaivan kautta saapi elatusta, mutta jos Jumala viskais paistetuita tiaisia suuhun ja ruokkis juuri ilman vaivatta, sitte vasta olis Jumala hyvä Jumala. Ja semmoinen mies kelpais kyllä suruttomalle kansalle kuninkaaksi, joka noudattais kansan mieltä niinkuin Pilatus ja ruokkis heitä ilman.


Saarnaaja johdattelee päivän evankeliumin teemaan, jossa aiheena on ruokkimisihme - nyt on kirkossa Jumalan Sanan leivällä ruokkimisen aika

Meidän pitää Jumalan armon kautta laveammalta katseleman minkäkaltainen mies kelpais maailman lapsille kuninkaaksi, ja minkäkaltainen kelpais kristityille kuninkaaksi. Mutta se suuri Kuningas, joka tänäpäivänä on ruokkinut viisituhatta miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla, ruokkikoon nyt ne viisituhatta sielua, jotka ovat ilman ruoatta tulleet, jotka ovat niinkuin tarvitsevaiset, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, jotka nälkään kuolevat, jos ei tule ravituksi Jeesukselta.

Vaikka muutamat ovat tulleet kaukaa aivan kurkistelemisen tähden, muutamat kuulemaan Jumalan sanaa, muutamat ihmeitä näkemään, kuitenki ruokitaan heitä ilman, että he paremmin uskoisit, että Jeesus on Jumalan Poika ja maailman Vapahtaja. Opetuslapset pannaan jakamaan ruoan ainetta, että kaikki tulisit ravituksi, muutoin jäisit muutamat ilman ruoatta. 

Rukous

Kuule taivaan Kuningas niitten huokaus, jotka ilman ruoatta nääntyvät, ilman leivättä nälkään kuolevat, joilla ei ole mitään ainetta sielun ravinnoksi. Isä meidän jne.

Palmusunnuntaina 1854

Ruotsin kirkon pappi, rovasti Lars Levi Laestadius (1800 - 1861)

____________________________________________________________

Käyn näissä blogissa läpi valikoiman Laestadiuksen saarnoja. Tekstit ovat Laestadius.se sivulla olevasta postillasta.

Raamatun teksti on Biblia 1776

Kommenttini ovat kursiiviilla

Lisäämäni väliotsikot ovat joko bold tai ISOILLA KIRJAIMILLA

Kommentointi on vapaata

____________________________________________________________

Sillä minä olen sen Herralta saanut, jonka minä myös teille annoin. Sillä Herra Jesus, sinä yönä, jona hän petettiin, otti leivän,

Ja kiitti, mursi ja sanoi: ottakaat, syökäät! tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne murretaan: se tehkäät minun muistokseni;

Niin myös kalkin ehtoollisen jälkeen ja sanoi: tämä kalkki on se Uusi Testamentti minun veressäni; se tehkäät, niin usein kuin te juotte, minun muistokseni.

Sillä niin usein kuin te syötte tästä leivästä ja juotte tästä kalkista, pitää teidän Herran kuoleman julistaman, siihenasti kuin hän tulee.

Sentähden joka kelvottomasti syö tästä leivästä ja juo Herran kalkista, se on vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.

Mutta koetelkaan ihminen itsiänsä, ja niin syökään tästä leivästä ja juokaan tästä kalkista.

Sillä joka syö taikka juo kelvottomasti, hän syö ja juo tuomion itsellensä, ettei hän Herran ruumista eroita.

Sentähden on myös monta heikkoa ja sairasta teidän seassanne, ja moni makaa.

Sillä jos me itsemme tuomitsisimme, niin emme ensinkään tuomittaisi.

Vaan kuin me tuomitaan, niin me Herralta kuritetaan, ettemme maailman kanssa kadotettaisi.
1 Kor 11:23-32 Biblia 1776

Saarnan sisältö ja rovastin alkurukous:

Evankeliumi: 1. Kor. 11: 23.

Meidän pyhän evankeliumin johdatuksesta ja seuraavaisesti siitä kuin jo puhuttu on, pitää meidän Jumalan armon kautta peräänajatteleman.

“Mikä ruumis meille annetaan Herran ehtoollisessa?”

Ensimmäiseksi: Onko se ruumis, joka oli ennen Vapahtajan kuolemaa?

Toiseksi: Taikka se ruumis, joka oli haudassa?

Kolmanneksi: eli se ruumis, joka oli ylösnousemisen jälkeen.”

Antakoon se suuri ehtoollisen jakaja armonsa, että ne harvat sielut, jotka jäävät Herran ehtoollisen huoneeseen sitte kuin Juudas on ulos mennyt, saisit tuta ja koetella mikä ruumis se on, jonka he leivän ja viinan alla nautitsevat.



Rovasti toistaa kysymyksensä:


Ensimmäiseksi.

Että se on Herran ruumis, joka meille annetaan, siitä emme epäile, mutta minkäkaltainen ruumis se on, siitä ei ole vielä paljon arveltu.

Ei ole maailman viisaat, eikä papit, eikä kirjanoppineet tutkineet, mikä ruumis se on, joka meille annetaan Herran ehtoollisessa, jos se on semmoinen ruumis, joka oli Vapahtajalla ennen kuolemaa, vai onko se ruumis joka oli haudassa Vapahtajan kuoleman jälkeen, eli se ruumis, joka on hänellä ylösnousemisensa jälkeen?



Rovasti selittää käsitteitä:

Se ruumis, joka oli ennen kuolemaa, oli kuolevainen,
ja se ruumis, joka oli haudassa, oli kuollut,
mutta se ruumis, joka on ylösnousemisen jälkeen, on kuolematoin.

------------
Rovasti sitten kysyy, kuka haluaisi kuollutta ruumista syödä? ja nostaa esiin väkevän kohdan Raamatusta:

Minkäkaltaista ruumista tahtoisit nyt rippivieraat syödä?

Sanokoon tunto, mikä ruumis olis paras syödä.

Minä arvaan, ettei yksikään tahtois syödä sitä ruumista, joka makaa haudassa, joka on kuollut liha, erinomattain, koska Vapahtaja on itse sanonut Johanneksen evankeliumissa (6: 63. “Henki on se joka eläväksi tekee; ei liha mitään auta.”



Saarnaaja tekee asian sitten Pajalan kirkkokansalle hyvin selkeäksi, pistää sanankuulijoille ajatuksissa puukon käteen ja kehottaa leikkaamaan lihaa ja juomaan verta--- huh!


Jos nyt olis rippivierailla tarjona ensiksi se ruumis, joka oli ennen kuolemaa, ja toiseksi se ruumis, joka makaa haudassa, ja kolmanneksi se ruumis, joka on ylösnousemisen jälkeen, ja annettaisiin puukko itsekunkin rippivieraan käteen, ja sanottaisiin:

“Leikkaa nyt kappale mistä ruumiista sinä tahdot, joko siitä kuolevaisesta ruumiista, tahi kuolleesta ruumiista, eli kuolemattomasta ruumiista.

Ja ota myös vähän verta mistä ruumiista sinä tahdot, joko kuolevaisesta ruumiista tahi kuolleesta ruumiista, eli kuolemattomasta ruumiista.”



Kannibaaleiksiko tässä ryhdytään, ihmisen syöjäksi?

Rovasti oikein tätä Lapin leukua seurakuntalaisten käteen painaa ja sanoo, että ei vain ole sallittua vaan Jeesus jykevästi käskee ihmisen lihaa syömään

ihan ijankaikkisen elämän ja kuoleman uhalla!

raataa lihaa tai huonosti käypi!



Jos sanottaisiin vielä kaikille rippivieraille:

”Jeesus on käskenyt teidän leikata hänen ruumistansa kappaleen kunki, ja juoman vähän kunki hänen verestänsä, sillä lupauksella, että

“se joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hänellä on ijankaikkinen elämä.” (Joh. 6: 54).

Ja taas hän on sanonut v. 53 samassa luvussa:
“Ellette syö ihmisen pojan lihaa ja juo hänen vertansa, niin ei ole elämä teissä.”

Nyt on siis kahtalaista tarjousta, ensiksi jos he rupeavat raatamaan Jeesuksen ruumista, ja leikkaamaan kappaleen kuki hänen ruumiistansa ja syömään sen, niin on heillä ijankaikkinen elämä;

mutta jos ei he tahdo raataa Jeesuksen ruumista, eikä syödä hänen lihaansa, niin heillä on ijankaikkinen kuolema tarjona.



kovat on ukaasit

Rovasti aivankuin nauttii tästä mielettömästä puheesta, hulluinhuonelainen kun on.

siittä vaan, elämän ja kuoleman uhalla, ihmisen lihaa puukolla veistämään ja ihmisen verta ryyppäämään!



Saarnamies tietää, että nyt on hullua puhetta ja jatkaakin:

Minä arvelen, että muutamat rippivieraat sanoisit niinkuin Juutalaiset:
“Kuinka tämä taitaa antaa meille lihansa syödä?”
(Joh. 6: 52).



Rovasti pääsee sitten kannibalismista, ihmisen syömisestä, itse asiaan - hengelliseen asiaan:

SURUTTOMAT
Suruttomat sanoisit varsin:
“Emme ole vielä niin nälässä, että me tarvitsisimme ihmisen lihaa syödä: ei muut kuin villihenget syö ihmisen lihaa.”

Mutta jos nyt suruttomat rupeaisit uskomaan, mitä Vapahtaja on sanonut:
“Ellette syö ihmisen pojan lihaa ja juo hänen vertansa, niin ei ole elämä teissä.”

Silloin, sanon minä, jos he rupeaisit uskomaan näitä Vapahtajan sanoja, tulis heillekki arvelus:

”Jokohan meidänki pitää syömän ihmisen pojan lihaa?”

SURUTTOMAN VIIMEINEN EHTOOLLINEN
Vaikka ei muutamilla suruttomilla tule halu syödä ihmisen pojan lihaa, ennenkuin vasta kuolinvuoteella.

Muutamat ovat nimittäin niin arat, ettei he tahdo syödä ihmisen pojan lihaa, niinkauan kuin he löytävät muuta lihaa, joka on makeampi kuin ihmisen pojan liha.


Kertaus on opintojen äiti: mikä se olikaan tämän saarnan alussa esitetyt kysymys. Rovasti muistuttaa.


Mutta nyt tulee taas rippivieraille kolme tarjousta: Minkäkaltaisesta ruumiista te tahdotte leikata lihaa syödäksenne?

Tahdottekos sitä ruumista syödä, joka on elävä, mutta kuolevainen, eli siitä ruumiista, joka makaa haudassa, taikka siitä kuolemattomasta ruumiista.



Sitten rovasti taas kuvaa suruttomien ihmisten, kirkossa istuvien heräämättömien ajatuksia. (raataa sana lienee tässä nykysuomen raadella):


Minä arvaan, että suruttomilla taitaa olla niin arka tunto, ettei he rupea elävän ihmisen ruumista raatamaan;

ei he muista kuitenkaan vielä, kuinka ja koska he olisit Jeesuksen pyhää ruumista raataneet, vaikka he välistä raatavat elävän ihmisenki ruumista,

SOTILAAT RAATELIVAT JEESUKSEN
erinomattain koska he suuttuvat, ei he usko kuitenkaan vielä, että he ovat Jeesuksen ruumista raataneet; sillä he sanovat: “Sotamiehet ovat raataneet, mutta me emme ole raataneet.”


SURUTTOMAT
Jos siis suruttomat välttämättömästi pitää syömän ihmisen pojan lihaa, niin ei he elävän ihmisen lihaa kuitenkaan rupea syömään, sillä heillä on semmoinen tunto, ettei he saata muutoin kuin vihassa leikata ihmisen lihaa.

Välttämättömästi rupeaisit siis suruttomat tuota kuollutta ruumista raatamaan: siitä he leikkaisit kappaleen kuki ja söisit, mutta mistä he saisit verta, koska kaikki veri on jo vuotanut maahan, ja sotamiehet ja Juutalaiset ovat sen tallanneet.

PAAVIN KIRKKO SAA SATINKUTIA!
Niille taitais käydä niinkuin Paavilaisille, jotka ei anna rippivieraille verta ollenkaan, vaan ainoastansa ruumista: Kuollutta lihaa he syövät, ja siitä he tulevat osalliseksi.



ELÄVÄ KRISTITTY

Mutta elävä ruumis se kuitenki on, joka Herran ehtoollisessa nautitaan senkaltaisilta rippivierailta, jotka ei ole itse hengellisesti kuolleet.

Elävä ruumis se on, vaikka suruttomat ei saattais elävää ruumista raataa muutoin kuin vihassa;

SURUTON
silloin koska vanhan aatamin voima kovin liikkuu sydämessä, silloin saattavat kyllä suruttomat elävän ihmisen ruumista raataa, mutta muutoin ei.

Mutta me olemme nähneet monta esimerkkiä suruttomista, ettei he mene ollenkaan syömään ihmisen pojan lihaa, koska perkeleen voima kovin liikkuu sydämessä, eli koska rippi-hartaus pilataan, silloin on heillä halu muuta lihaa maistaa, joka on makeampi kuin ihmisen pojan liha.

Rovasti näyttäisi ajattelevan tässä saarnassa, että ihmisen oma hengellinen tila vaikuttaa pyhässä ehtoollisessa.

Hän miettii millainen se "joka syö minun lihaani" liha on

hengellisesti herännyt syö kyllä elävän ihmisen lihaa, raataa Jeesusta

hengellisesti kuollut syö paavilaisten kanssa kuolleen ihmisen lihaa.

aika hurjaa päättelyä!



HERÄNNYT KRISTITTY
Mutta nyt tulee kysymys, koska Jeesus on sanonut: “Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, hänellä on ijankaikkinen elämä.”

Minkäkaltaista ruumista heränneet tahtoisit syödä?

Oliskohan heillä semmoinen tunto, että he saattaisit vielä elävän ihmisen ruumista raataa?

Jos sanottaisiin heränneille, teidän pitää syömän ihmisen pojan lihaa ja juoman hänen vertansa, mutta onkos semmoinen tunto, että te saattaisitte elävän ihmisen pojan ruumista raataa, niin he sanoisit kaikki:

“Kyllä me olemme häntä jo raataneet.”



mitähän kummaa merkitsee tuo heränneiden vastaus saarnamiehen kysymykseen?

Rovasti jatkaa:

Mutta mistäs teille tulee se ihmisen pojan liha, jonka teidän pitää syömän, jos ette korjaa mitä te olette raataneet.

Hukka se on, joka ei tahdo syödä, mitä hän on raatanut, niinkauan kuin hänellä on vielä joku elävä henki raatamatta.

Mutta ihmisen täytyy korjata mitä hän on raatanut.

Ja jos ei hän sitä tee, niin hän on pahempi kuin hukka.

Mutta minä tiedän, että heränneet ei tahdo kuollutta lihaa syödä, sentähden täytyy heidän syödä sitä elävää Jumalan pojan lihaa, jossa vielä henki on, ehkä muutamain tunto ottaa kovin vastaan.



Rovastin mielessä on elävän ruumiin raateleminen.

Herännyt on jo Jeesuksen ruumista raadellut ja sitä raadeltua on syötävä.

Susikin syö kaatamaansa poroa, eikä jätä sitä raatoa raatelematta

kuinkas sitten Jeesuksen ruumista raadellut ei saalistaan söisi?

jotenkin näin tässä ajatuksenjuoksu taitaa olla Pajalan kirkon palmusunnuntaina 1854


Tuohon aikaan muuten Pajalan väki istui vielä kiltisti samassa kirkossa pääsiäisenä rovastiaan kuulemassa.

Mutta varmaan jo "suruttomien" ja "elävien" välinen ilmapiiri oli kiristymässä

1857 sitten piispa neuvoi pitämään kaksi eri jumalanpalvelusta, kun tilanne oli mennyt niin mahdottomaksi ja kunniallista kirkkoväkeä haukuttiin pataluhaksi.

tuon ajan Ruotsissa oli kirkkoon pakko mennä tai tuli sakkoja.

Tuosta kahden jumalanpalvelusken vuodesta 1857 lasketaan lestadiolaisen herätysliikkeen virallisesti alkaneen.

toisista - vähempi paremmin uskovista ja jumalattomista ja eriseuraisista - erottautuminen onkin ollut tälle herätykselle kovin luonteenomaista.

Pajalassa opittiin ratkaisu, pistetään pystyyn oman porukan jumalanpalvelus.

Laestadius haukkui kirkon papiston niin pataluhaksi, että maallikot ottivat sitten seuraliikkeen Juhani Raattamaan johdolla käsiinsä.

Jokunen pappi siellä roikkui vielä 1900-luvun taitteessa, mutta ei juuri sen koommin esikoislestadiolaisuuden haarassa.

Teologisen asiantuntemuksen, pyhän Raamatun tuntemuksen ja kristillisen opin tuntemuksen puute onkin tästä syystä tyypillistä esikoisille.

tästä sairaalasta on koulutetut lääkärit ajettu ulos.

tokasta on ammatti-poromiehet karkoitettu, kyllä me osaamme itekin!

ja niin on menny koko tokka tunturikoivikkoon petunleipää syömään



no

herätyksen isä on kansainvälisesti tunnustettu, Ranskan kunnialegioonan mitalilla palkittu kasvitieteilijä.

että se siitä tieteen halveksimisesta.

ja Ruotsin kirkon merkittävimpiä pappeja, Lapin kansanherätyksen johtaja

piispan ja tuomiokapitulin alaisuudessa toimiva rovasti

ei mikään kouluttamaton maallikko

että se siitä teologian halveksimisesta



Rovasti jatkaa kannibalismin, ihmisen lihan syömisen tutkimistaan Palmusunnuntain saarnassaan yli 150 vuotta sitten:

OMAVANHURSKAUDEN PERKELE
Tässä paikassa tulee iso sota perkeleen kanssa, sillä omanvanhurskauden perkele sanoo heränneille, koska he aikovat mennä Herran ehtoolliselle:
“Jokos taas menet Herran ruumista raatamaan, niinkuin ennenki olet tehnyt.”

Ja moni rippivieras peljästyy niin kovin tästä perkeleen soimauksesta, ettei hän tohdi mennä syömään Jumalan pojan lihaa, sillä rietas seisoo kirkkotien päällä, ja sanoo rippivieraille:
“Jokos taas menet Herran ruumista raatamaan?”

OMATUNTO JA SUSIHUKKA
Mutta mitäs silloin sanoo omatunto, koska rietas näin soimaa?

Joo, omatunto sanoo näin:
“Se on pahempi kuin hukka, joka ei korjaa mitä hän on raatanut. Koska sinä olet Herran ruumista raatanut, niin täytyy sinun myös korjata sen ja syödä, sillä näin sanoo Vapahtaja:
“Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, niin ei ole elämä teissä.” (Joh. 6: 53)



Ajatuksena tässä on - hieman taustalla ja näkymättömissä - että herännyt ihminen kokee olevansa syypää Jeesuksen kärsimyksiin.

Hän on itse raatanut Jeesuksen ruumista, aiheuttanut ruoskimisen, ristiinnaulitsemisen, kylkihaavan.

Risti on uhkaava, tuomitseva.

Mukana on myös ehkä (en aivan varma ole siitä) ajatus että "taas..."

Perkele sanoo kirkkotien varrella heränneelle "joko taas... niinkuin ennenkin"

ja rovasti neuvoo arkaa omaatuntoa: joo, taas raatamaan Jeesuksen lihaa tai olet pahempi kuin susihukka, joka ei hylkää poroaan



Kuollut liha haudassa saa jäädä. Mutta vielä on kaksi lihaa:


Nyt me tiedämme siis vakaisesti, että heränneet ei tahdo syödä sitä kuollutta lihaa, joka haudassa makaa.

Mutta kummasta ruumiista he tahtovat syödä, siitä kuolevaisesta eli siitä kuolemattomasta?

Armoitetut sielut saavat myös arvella, kummasta ruumiista he tahtoisit syödä?

Kuolevaisesta taikka kuolemattomasta ruumiista.

Ja kaikki sanovat vissimmästi: “Kuolemattomasta ruumiista minä tahtoisin syödä.”

Ja näinhän me postillan lukijatkin vastaisimme!

tahdomme sitä elävää ylösnoussutta ruumista syödä, eikä ajassa elävän ihmisen ruumista.

Vaan rovasti on tarkka poika ja lukee Raamattunsa huolellisesti - en minä ainakaan ole tätä ennen tämän lukemista pannut merkille:


Jaa! Kuolemattomasta.

Mutta mitäs Herran asetussanat sisällänsä pitävät?

Siinä sanoo Herra: “Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan.”

Ei hän ole niin sanonut: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annettu on”, vaan hän sanoo,että se annetaan kuolemaan.


___________ Välitutkielma ______________

Markuksessa ruumis "on" ja veri vuodatetaan (tulevaisuudessa)

Ja heidän syödessänsä otti Jesus leivän, kiitti, mursi ja antoi heille, ja sanoi: ottakaat, syökäät: tämä on minun ruumiini.

Ja hän otti kalkin, kiitti ja antoi heille. Ja he joivat siitä kaikki.

Ja hän sanoi heille: tämä on minun vereni, sen Uuden Testamentin, joka monen edestä vuodatetaan.

Totisesti sanon minä teille: en minä suinkaan silleen juo viinapuun hedelmästä, siihen päivään asti kuin minä sen juon uuden, Jumalan valtakunnassa.
Mk 14:22-25


Matteuksella lähes samoin:

Mutta kuin he söivät, otti Jesus leivän, ja kiitti, mursi ja antoi opetuslapsille, ja sanoi: ottakaat, syökäät: tämä on minun ruumiini.

Ja hän otti kalkin, ja kiitti, antoi heille ja sanoi: juokaat tästä kaikki;

Sillä tämä on minun vereni, sen uuden Testamentin, joka monen tähden vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi.

Mutta minä sanon teille: en suinkaan minä silleen juo tästä viinapuun hedelmästä, siihen päivään asti kuin minä juon teidän kanssanne sen uuden minun Isäni valtakunnassa.
Mt 26:26-30


Rovastin sanojen tapaan asia on evankeliumissa Luukkaan mukaan:

Niin he menivät ja löysivät niinkuin hän heille sanonut oli, ja valmistivat pääsiäislampaan.

Ja kuin jo aika tullut oli, istui hän pöydän tykönä ja kaksitoistakymmentä apostolia hänen kanssansa.

Ja hän sanoi heille: minä olen halulla halainnut syödä tätä pääsiäislammasta teidän kanssanne, ennekuin minä kärsin.

Sillä minä sanon teille, etten minä suinkaan silleen siitä syö, siihenasti kuin se täytetään Jumalan valtakunnassa.

Ja hän otti kalkin, kiitti, ja sanoi: ottakaat ja jakakaat keskenänne.

Sillä minä sanon teille, etten minä suinkaan juo viinapuun hedelmää, siihenasti kuin Jumalan valtakunta tulee.

Ja hän otti leivän, kiitti ja mursi, ja antoi heille, sanoen: tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan: se tehkäät minun muistokseni;

Niin myös kalkin ehtoollisen jälkeen, sanoen: tämä kalkki on uusi Testamentti, minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.
Lk 22:13-20



Herra Jeesus opetti asian apostolilleen rovastin asetussanoin, futuurissa (tulevaisuudessa):

Sillä minä olen sen Herralta saanut, jonka minä myös teille annoin. Sillä Herra Jesus, sinä yönä, jona hän petettiin, otti leivän,
Ja kiitti, mursi ja sanoi: ottakaat, syökäät! tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne murretaan: se tehkäät minun muistokseni;
Niin myös kalkin ehtoollisen jälkeen ja sanoi: tämä kalkki on se Uusi Testamentti minun veressäni; se tehkäät, niin usein kuin te juotte, minun muistokseni.
Sillä niin usein kuin te syötte tästä leivästä ja juotte tästä kalkista, pitää teidän Herran kuoleman julistaman, siihenasti kuin hän tulee.
1 Kor 11:23-26


Todellakin - Jeesus puhuu siitä ruumiista, joka teidän edestänne murretaan - ei ole vielä murretu!

Rovasti jatkaa:

Ja näistä sanoista kuuluu nyt, että se on se ruumis joka annetaan kuolemaan; niinmuodoin se kuolevainen ruumis.


Ihmissyönnin ainutlaatuisesta näkökulmasta rovasti sitten etenee opettamaan kirkkokansaa, mikä on se kuolevaisen ihmisen ruumis, jonka he kohta saaavat Herran ehtoollisessa nauttia?


Rovasti jatkaa:

Mutta mikäs on se ruumis, joka annetaan ulos kuolemaan?

Eiköhän se ole sovintouhri;

vaikka Paavilaiset sanovat: “Ei se ole sovintouhri”,

ja maailman viisaat sanovat: “Vertaus se on, ei se ole mikään muu”.

Ja muutamat sanovat: “Muistoateria se on. Ei siinä ole mitään muuta, kuin että opetuslapset pitää muistaman, että Jeesus on kuollut heidän tähtensä.”



Saarnaaja jatkaa aitoa Martti Lutherin opetusta Jeesuksen ruumiista ja verestä, joka perustuu siihen että Herran sanat otetaan niinkuin ne on kirjoitettu:

-----------
Mutta niinpä Herra itse sanoo: “Tämä on minun vereni, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan, syntein anteeksi antamiseksi.”

1 -----------
Ei hän sano, että se on vuodatettu muistoksi, mutta syntein anteeksi antamiseksi.

2 -----------
Ei se ole syntein anteeksi saamiseksi, mutta syntein anteeksi antamiseksi, niin että synnit Jumalan puolelta anteeksi annetaan tämän veren vuodattamisen kautta.

3 -----------
Mutta syntein anteeksi saaminen tulee vielä sen päälle, jos opetuslapset ottavat tätä tarittua armoa vastaan.

4 -----------
Niinmuodoin on Kristuksen ruumis ja veri sovintouhri, ja Herran ehtoollinen on yksi sovintoateria, ei se ole ainoastansa yksi muistoateria, mutta sovintoateria.

5 -----------
Ja sentähden on suuri edesvastaus kaikilla suruttomilla, jotka tulevat sovintoaterialle sopimaan Jumalan kanssa, ehkä ei ole mitään sovittamista.



tiivistä opetusta ehtoollisesta, viisi kohtaa!



Rovasti sitten johdattelee tutkimaan itseään, kelvollista ja kelvotonta ehtoollisvierasta.

Kuninkaan häistä on kyse, nyt jo tässä ajassa!

Sangen osuvasti rovasti sanoo "kuinka tulet sopimaan kun ei ole mitään sopimista?"
Suruttoman Ehtoollisiveraan omatunto ei ole herännyt.


------
Ja sentähden on suuri edesvastaus kaikilla suruttomilla, jotka tulevat sovintoaterialle sopimaan Jumalan kanssa, ehkä ei ole mitään sovittamista.

Jos nimittäin Jumala kysyy heiltä: “Ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei ole häävaatteita,” niin he vaikenevat.

Jos hän kysyy: “Ystäväni, mitä varten sinä tulet?” niin ei ole siinäkään vastausta mitään.

He tulevat suuta antamaan Jeesukselle, ehkä he opastavat vihollisia Jeesuksen tykö.

----
oho!



Saarnaajan jykevä luterilainen opetus jatkuu Pajalan kirkossa Palmusunnuntaina 1845:

Ei ole siis Herran ehtoollinen ainoastansa yksi muisto Herran kuolemasta, eikä myös ainoastansa yksi rakkauden ateria, johon kristityt kokoontuvat rakkautta sytyttämään keskenänsä,

vaan niinkauan kuin kristityt ovat syntiset, ja monessa asiassa puuttuvaiset, tarvitsevat he saada synnit anteeksi, sillä näin sanoo se suuri ehtoollisen pitäjä:

“Tämä on minun vereni, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi.”



kyllä antaisi rovasti satinkutia tämänpäivän esikoisille saarnaajille.

miten te noin johdatte heränneitä harhaan sanoillanne ja Jeesuksen nimi ja veri on huulillanne, mutta kaukana sydämestä?

Herra Jeesus itse on sanonut:
"Tämä on minun vereni, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi.”

sinne, Herran alttarille, on syntiset ohjattava Jeesuksen luo.

voi teitä, te sudet lammasten vaatteissa, susihukat, jotka väärillä opetuksillanne johdatte Jumalan lampaita harhaan.



"joiden synnit te anteeksi annatte"

Pyhän Hengen voimassa


joo!

satinkutia antaisi rovasti, joka ei moisesta mitään tiennyt 1854 ja suuren herätyksen alkaessa.

Ehtoollista hän opetti, sitä oikeaa Jeesuksen verta.



No nyt sitten alkaa rovastikin lämmetä - näiden pohdintojen jälkeen - alkaa saarnata toden teolla!

HERÄNNEILLE!
Vissimmästi annetaan siis katuvaisille synnit anteeksi Herran ehtoollisessa, jos heillä on semmoinen usko, että he saavat synnit anteeksi.

SURUTTOMILLE!
Mutta suruttomat ja katumattomat ei saa syntiänsä anteeksi Herran ehtoollisessa, vaikka he kuinka uskoisit että he saavat siellä synnit anteeksi



jopas rovasti outoja puhuu - eihän näin ole tapana tässä kristillisyydessä:


HERÄNNEILLE!
Vissimmästi annetaan siis katuvaisille synnit anteeksi, jos heillä on semmoinen usko, että he saavat synnit anteeksi.

SURUTTOMILLE!
Mutta suruttomat ja katumattomat ei saa syntiänsä anteeksi, vaikka he kuinka uskoisit että he saavat siellä synnit anteeksi.

melkoinen pönttöjonon tuomio, kun sanat "Herran ehtoollinen" poistetaan rovastin sanoista.

että vaikka uskon anteeksi ja saarnaaja todistaa anteeksi niin en saa anteeksi kuitenkaan?

eihän nyt näin ole tapana opettaa tässä kristillisyydessä...

(ehtoollisesta ei laisinkaan, koska se on niitä "kuolleen uskon pappien menoja" ja "messu-uhria")



Rovasti astuu sitten perkeleen housuihin ja alkaa saarnata paholaisen sanomaa!

---
siellä he vasta raatavat Jeesuksen ruumista, eikä vihollinen soimaa heitä koskaan siitä raatamisesta, vaan hän kehoittaa heitä menemään Herran ehtoolliselle, ja sanoo katumattomille:


SAATANALLISTA SAARNAA

“Älä pelkää, että sinä olet mahdotoin, joka olet Jeesuksen paras ystävä.

Et sinä ole koskaan Jeesuksen ruumista raatanut, niinkuin nämät heränneet raatavat.

Sinä olet aina istunut rippihartaudessa Herran ehtoollisessa. Sinä olet aina nojannut päätäsi Jeesuksen rintaa vasten.

Ja vaikka nämät heränneet soimaavat sinua huoruudesta, varkaudesta, juopumuksesta, viinakaupasta, ahneudesta, kirouksesta, vihasta, kateudesta, koreudesta, ylpeydestä, petollisuudesta, ja kaikenlaisista synneistä, joita et ole koskaan eläisäs tehnyt, itse ne on semmoiset;

mutta ilmanki sinun omatuntos todistaa, että sinä olet kaikista niistä viatoin.

Ja mitä ne vielä soimaavat sinulle, että sinä olet juonut Herran kalkista ja perkeleen kalkista yhtenä päivänä, se ei ole tosi, ilmanki sinä näet itse kirjasta eli Jumalan sanasta, että paloviina on paras Jumalan siunaus, mitä jo maassa löytyy.

Eihän Jumala kiellä tarpeellista ruokaa nautitsemasta; joka parasta Jumalan viljaa haukkuu pirun paskaksi ja perkelee kalkiksi, se on itse perkeleestä.”



väkevää saarnaa!

ei ihme että herätyksen tulet alkoivat syttyä pimessä kalotissa.

Paloviinaa ja ehtoollisviiniä samana päivänä?

Perkele vetoaa hurskaaseen vaellukseen ja seuroissa istumiseen ja Jumalan sanaan eli kirjoituksiinkin.



Rovasti jatkaa Riettaan saarnaa:

Katso, niin saarnaa rietas suruttomille ja katumattomille;

KATUVILLE
mutta katuvaisille hän sanoo näin: “Jokos taas menet Kristuksen ruumista raatamaan? Ja semmoisena perkeleenäkö nyt menet Herran ehtoolliselle?”

ROVASTI VASTAA PERKELEELLE
Joo! semmoise na perkeleenä täytyy sinun mennä Kristuksen ruumista raatamaan; sillä jos et sinä korjaa mitä sinä olet raatanut, niin sinä olet pahempi kuin hukka.

Sinun täytyy syödä Ihmisen Pojan lihaa, ja juoda hänen vertansa.

Sinä olet tosin raatanut Kristuksen ruumista, mutta sinun täytyy nyt syödä hänen lihaansa ja juoda hänen vertansa, että sinulla olis ijankaikkinen elämä, että sinä eläisit matkalla ijankaikkisuuteen.



VÄKEVÄÄ JULISTUSTA TÄSSÄ JA NYT
(Pajalassa Palmusunnuntaina 1854)

Sinä olet raatanut juuri elävän Jumalan Pojan ruumista, mutta nyt täytyy sinun myös syödä, juuri elävän Jumalan Pojan lihaa, ja juoda elävän Jumalan Pojan verta, niinkuin villi-ihmiset syövät elävän ihmisen lihaa ja juovat elävän ihmisen verta, ja sanovat sen olevan makean.

Niin täytyy teidän,joita maailman siveät ihmiset haukkuvat villihengeksi, syödä elävän Jumalan Pojan lihaa, ja juoda elävän Jumalan Pojan verta, ei uutena eikä keitettynä, mutta helvetin valkean edessä paistettuna, niinkuin pääsiäislammas ynnä katkerain ruohoin kanssa, että se pikemmin sulais teidän ruumiissanne,ja antais voimaa pakenemaan pois Egyptin orjuudesta, koska pakanat ajavat Israelin lapsia ulos huoneistansa,ja Israelin lapset joutuvat niinmuodoin paastoamaan, ja happamattoman leivän ainetta kantamaan.



Saarnaajan ajatukset kulkevat raamatullisesti pääsiäiateriasta, kiirastorstain illasta ja ehtoollisen asetussanoista, Israelin kansan historiaan ja pakoon Egyptistä.

Mutta sitä sovelletaan tähän ja nyt, mitä se meille nyt merkitsee. Rovasti lukee exodusta kirkkoväelle oikeastaan aivan suoraan, ilman sen kummempia tulkintoja ja selityksiä.

kuin se Egyptistä lähtö olisi tapahtunut juuri heille, juuri tälle sukupolvelle joka istuu Pajalan kirkossa.

Oliskohan rovasti pitänyt pääsiäisajan lihapaastoa, kun alkaa jo vesi tulla kielelleen?



JUMALAN KARITSA
Pääsiäislammas oli vanhassa testamentissä sama, kuin Herran ehtoollinen meillä.

Paavali sanoo, että “Pääsiäislammas on uhrattu meidän edestämme, joka on Kristus.”

Pääsiäislammas on yksi karitsa ilman viatta.

Pääsiäislammas teurastettiin.

Ja Jumalan karitsa on myös teurastettu.

LAMPAAN TEURASTAMINEN
Ne ihmiset, jotka söit pääsiäislampaan, olit itse sen karitsan ruumiin raataneet.

Niin myös me olemme Kristuksen ruumista raataneet.

LAMPAANPAISTI
Pääsiäislampaan liha paistettiin valkean edessä.

Niin myös Kristuksen, sen viattoman karitsan liha on paistettu helvetin valkean edessä.

HAPPAMATON LEIPÄ
Pääsiäislammas syötiin happamattoman leivän kanssa.

Niin myös Kristuksen ruumis syödään happamattoman leivän kanssa.


KORIPIVAELLUKSELLA

Israelin lapset söit pääsiäislampaan matkavaatteissa, vyötetyt kupeista, kengät jalassa, sauva kädessä, valmiit matkustamaan luvatulle maalle.

Niin myös kristityt pitää oleman matkavaatteissa, koska he syövät Kristuksen lihaa, vyötetyt kupeista, kengät jalassa, sauva kädessä, valmiit matkustamaan uuteen Jerusalemiin, niinkuin olis tämä pyhä ateria viimeinen ateria maailmassa.

Synnin orjalle pitäis tämä pääsiäislammas oleman viimeinen ateria synnin orjuudessa,

epäileväisille ja epäuskon vangeille pitäis tämä ateria oleman viimeinen ateria epäuskon vankeudessa,

uskovaisille pitäis se oleman viimeinen ateria maailmassa.

Niinkuin ruoka ylöspitää ruumiin hengen, ja antaa jäsenille voiman, niin myös se hengellinen ruoka, joka on Jumalan Pojan hengellinen liha, antaa sielulle voiman valvomaan, rukoilemaan, kilvoittelemaan, pyrkimään ja ikävöitsemään sen ijankaikkisen elämän perään.



OIKEAAN ISÄNMAAHAN

Siihen oikeaan Isänmaahan ovat siis oikeat Israelin lapset valmiit matkustamaan, koska he oikeassa ja autuaallisessa uskossa syövät pääsiäislampaan.

Ja olkoon se viimeinen ateria maan päällä.

Sillä ruoalla pitää heidän elämän siihen asti, kuin se täytetään Jumalan valtakunnassa, koska he saavat istua Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa pöydässä, siinä suuressa ehtoollisessa taivaassa.



Huomatkaa arvon esikoislestadiolaiset saarnaajat, ettei Laestadius tässä käske teitä kuolinvuoteelle niinkään syntejä anteeksi todistamaan

vaan käskee että se Herran ehtoollinen olisi se ihmisen viimeinen ateria tämän maan päällä

hyvin teette, jos näin opetatte ja herännyttä kansaa muistutatte

näin sopi Jeesukselle lähteä

näin sopii meillekin lähteä tästä elämästä.

Jeesuksen ruumiin ja veren nauttineina ja synnit anteeksi todistettuna Jumalan Karitsan nimessä



HÄÄATERIA!
Siinä istuu myös se suuri ehtoollisen pitäjä taivaassa ja kunnian kruunu päässä, jakain ehtoollista uskollisille opetuslapsille.

Siellä sanoo se suuri ehtoollisen jakaja: “Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annettu on, tämä on minun vereni, joka teidän edestänne vuodatettu on.”

Siellä ei ole enää Juudas, joka pettää, mutta Pietari, Jaakobus ja Johannes, Filippus, Andreas ja Tuomas, joka huutaa: “Minun Herrani ja minun Jumalani.”

Siellä on Bartolomeus ja Matteus, Jaakob Alfeuksen poika, ja Simon Kananealainen, ja vaimot, jotka ovat Jeesusta seuranneet Galileasta, Maria Magdalena, Salome, Johanna, ja Maria Jeesuksen äiti.

Ne istuvat taivaan valtakunnassa siinä suuressa ehtoollisessa, ja veisaavat kiitosvirttä ehtoollisen jälkeen.

He veisaavat siinä uudessa Jerusalemissa kiitosta Jumalalle ja Karitsalle;

mutta Juudas ei ole niitten seurassa, jotka kiittävät, vaan hän on niitten seurassa, jotka kiroavat itseänsä ja Luojaansa.

Ja Jeesuksen ristin viholliset saavat silloin ulvoa helvetissä, jotka ei ole täällä kiitosvirttä veisanneet.



LOPPURUKOUS

Pidä ehtoollista niitten opetuslasten kanssa, jotka seuraavat sinun verisiä askeleitas, Yrttitarhasta Golgatan mäelle, ja herätä heitä ylös koska synnin uni pakkaa heidän päällensä, että he näkisit sinun verisen hikes, ja kuulisit sinun rukoukses, koska sinä makaat polvillas ja rukoilet taivaallista Isää.

Ja vahvista heitä sinun armollas, että he viimein tulisit osallisiksi siitä suuresta ehtoollisesta taivaassa, jossa he saavat veisata kiitosvirttä nyt ja ijankaikkisesti.

Amen!