Monday, April 18, 2011

Palmusunnuntaina 1854

Ruotsin kirkon pappi, rovasti Lars Levi Laestadius (1800 - 1861)


____________________________________________________________

Käyn näissä blogissa läpi valikoiman Laestadiuksen saarnoja. Tekstit ovat Laestadius.se sivulla olevasta postillasta.

Raamatun teksti on Biblia 1776
Kommenttini ovat kursiiviilla
Lisäämäni väliotsikot ovat joko bold tai ISOILLA KIRJAIMILLA
Kommentointi on vapaata
____________________________________________________________

Sillä minä olen sen Herralta saanut, jonka minä myös teille annoin. Sillä Herra Jesus, sinä yönä, jona hän petettiin, otti leivän,


Ja kiitti, mursi ja sanoi: ottakaat, syökäät! tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne murretaan: se tehkäät minun muistokseni;

Niin myös kalkin ehtoollisen jälkeen ja sanoi: tämä kalkki on se Uusi Testamentti minun veressäni; se tehkäät, niin usein kuin te juotte, minun muistokseni.

Sillä niin usein kuin te syötte tästä leivästä ja juotte tästä kalkista, pitää teidän Herran kuoleman julistaman, siihenasti kuin hän tulee.

Sentähden joka kelvottomasti syö tästä leivästä ja juo Herran kalkista, se on vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.

Mutta koetelkaan ihminen itsiänsä, ja niin syökään tästä leivästä ja juokaan tästä kalkista.

Sillä joka syö taikka juo kelvottomasti, hän syö ja juo tuomion itsellensä, ettei hän Herran ruumista eroita.

Sentähden on myös monta heikkoa ja sairasta teidän seassanne, ja moni makaa.

Sillä jos me itsemme tuomitsisimme, niin emme ensinkään tuomittaisi.

Vaan kuin me tuomitaan, niin me Herralta kuritetaan, ettemme maailman kanssa kadotettaisi.

1 Kor 11:23-32 Biblia 1776


Saarnan sisältö ja rovastin alkurukous:

Evankeliumi: 1. Kor. 11: 23.

Meidän pyhän evankeliumin johdatuksesta ja seuraavaisesti siitä kuin jo puhuttu on, pitää meidän Jumalan armon kautta peräänajatteleman.

“Mikä ruumis meille annetaan Herran ehtoollisessa?”

Ensimmäiseksi: Onko se ruumis, joka oli ennen Vapahtajan kuolemaa?

Toiseksi: Taikka se ruumis, joka oli haudassa?

Kolmanneksi: eli se ruumis, joka oli ylösnousemisen jälkeen.”

Antakoon se suuri ehtoollisen jakaja armonsa, että ne harvat sielut, jotka jäävät Herran ehtoollisen huoneeseen sitte kuin Juudas on ulos mennyt, saisit tuta ja koetella mikä ruumis se on, jonka he leivän ja viinan alla nautitsevat.



Rovasti toistaa kysymyksensä:


Ensimmäiseksi.

Että se on Herran ruumis, joka meille annetaan, siitä emme epäile, mutta minkäkaltainen ruumis se on, siitä ei ole vielä paljon arveltu.

Ei ole maailman viisaat, eikä papit, eikä kirjanoppineet tutkineet, mikä ruumis se on, joka meille annetaan Herran ehtoollisessa, jos se on semmoinen ruumis, joka oli Vapahtajalla ennen kuolemaa, vai onko se ruumis joka oli haudassa Vapahtajan kuoleman jälkeen, eli se ruumis, joka on hänellä ylösnousemisensa jälkeen?



Rovasti selittää käsitteitä:

Se ruumis, joka oli ennen kuolemaa, oli kuolevainen,
ja se ruumis, joka oli haudassa, oli kuollut,
mutta se ruumis, joka on ylösnousemisen jälkeen, on kuolematoin.

------------
Rovasti sitten kysyy, kuka haluaisi kuollutta ruumista syödä? ja nostaa esiin väkevän kohdan Raamatusta:


Minkäkaltaista ruumista tahtoisit nyt rippivieraat syödä?

Sanokoon tunto, mikä ruumis olis paras syödä.

Minä arvaan, ettei yksikään tahtois syödä sitä ruumista, joka makaa haudassa, joka on kuollut liha, erinomattain, koska Vapahtaja on itse sanonut Johanneksen evankeliumissa (6: 63. “Henki on se joka eläväksi tekee; ei liha mitään auta.”



Saarnaaja tekee asian sitten Pajalan kirkkokansalle hyvin selkeäksi, pistää sanankuulijoille ajatuksissa puukon käteen ja kehottaa leikkaamaan lihaa ja juomaan verta--- huh!


Jos nyt olis rippivierailla tarjona ensiksi se ruumis, joka oli ennen kuolemaa, ja toiseksi se ruumis, joka makaa haudassa, ja kolmanneksi se ruumis, joka on ylösnousemisen jälkeen, ja annettaisiin puukko itsekunkin rippivieraan käteen, ja sanottaisiin:

“Leikkaa nyt kappale mistä ruumiista sinä tahdot, joko siitä kuolevaisesta ruumiista, tahi kuolleesta ruumiista, eli kuolemattomasta ruumiista.

Ja ota myös vähän verta mistä ruumiista sinä tahdot, joko kuolevaisesta ruumiista tahi kuolleesta ruumiista, eli kuolemattomasta ruumiista.”



Kannibaaleiksiko tässä ryhdytään, ihmisen syöjäksi?

Rovasti oikein tätä Lapin leukua seurakuntalaisten käteen painaa ja sanoo, että ei vain ole sallittua vaan Jeesus jykevästi käskee ihmisen lihaa syömään

ihan ijankaikkisen elämän ja kuoleman uhalla!

raataa lihaa tai huonosti käypi!



Jos sanottaisiin vielä kaikille rippivieraille:

”Jeesus on käskenyt teidän leikata hänen ruumistansa kappaleen kunki, ja juoman vähän kunki hänen verestänsä, sillä lupauksella, että

“se joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hänellä on ijankaikkinen elämä.” (Joh. 6: 54).

Ja taas hän on sanonut v. 53 samassa luvussa:
“Ellette syö ihmisen pojan lihaa ja juo hänen vertansa, niin ei ole elämä teissä.”

Nyt on siis kahtalaista tarjousta, ensiksi jos he rupeavat raatamaan Jeesuksen ruumista, ja leikkaamaan kappaleen kuki hänen ruumiistansa ja syömään sen, niin on heillä ijankaikkinen elämä;

mutta jos ei he tahdo raataa Jeesuksen ruumista, eikä syödä hänen lihaansa, niin heillä on ijankaikkinen kuolema tarjona.



kovat on ukaasit

Rovasti aivankuin nauttii tästä mielettömästä puheesta, hulluinhuonelainen kun on.

siittä vaan, elämän ja kuoleman uhalla, ihmisen lihaa puukolla veistämään ja ihmisen verta ryyppäämään!




Saarnamies tietää, että nyt on hullua puhetta ja jatkaakin:

Minä arvelen, että muutamat rippivieraat sanoisit niinkuin Juutalaiset:
“Kuinka tämä taitaa antaa meille lihansa syödä?”
(Joh. 6: 52).



Rovasti pääsee sitten kannibalismista, ihmisen syömisestä, itse asiaan - hengelliseen asiaan:

SURUTTOMAT
Suruttomat sanoisit varsin:
“Emme ole vielä niin nälässä, että me tarvitsisimme ihmisen lihaa syödä: ei muut kuin villihenget syö ihmisen lihaa.”

Mutta jos nyt suruttomat rupeaisit uskomaan, mitä Vapahtaja on sanonut:
“Ellette syö ihmisen pojan lihaa ja juo hänen vertansa, niin ei ole elämä teissä.”

Silloin, sanon minä, jos he rupeaisit uskomaan näitä Vapahtajan sanoja, tulis heillekki arvelus:

”Jokohan meidänki pitää syömän ihmisen pojan lihaa?”

SURUTTOMAN VIIMEINEN EHTOOLLINEN
Vaikka ei muutamilla suruttomilla tule halu syödä ihmisen pojan lihaa, ennenkuin vasta kuolinvuoteella.

Muutamat ovat nimittäin niin arat, ettei he tahdo syödä ihmisen pojan lihaa, niinkauan kuin he löytävät muuta lihaa, joka on makeampi kuin ihmisen pojan liha.


Kertaus on opintojen äiti: mikä se olikaan tämän saarnan alussa esitetyt kysymys. Rovasti muistuttaa.


Mutta nyt tulee taas rippivieraille kolme tarjousta: Minkäkaltaisesta ruumiista te tahdotte leikata lihaa syödäksenne?

Tahdottekos sitä ruumista syödä, joka on elävä, mutta kuolevainen, eli siitä ruumiista, joka makaa haudassa, taikka siitä kuolemattomasta ruumiista.



Sitten rovasti taas kuvaa suruttomien ihmisten, kirkossa istuvien heräämättömien ajatuksia. (raataa sana lienee tässä nykysuomen raadella):


Minä arvaan, että suruttomilla taitaa olla niin arka tunto, ettei he rupea elävän ihmisen ruumista raatamaan;

ei he muista kuitenkaan vielä, kuinka ja koska he olisit Jeesuksen pyhää ruumista raataneet, vaikka he välistä raatavat elävän ihmisenki ruumista,

SOTILAAT RAATELIVAT JEESUKSEN
erinomattain koska he suuttuvat, ei he usko kuitenkaan vielä, että he ovat Jeesuksen ruumista raataneet; sillä he sanovat: “Sotamiehet ovat raataneet, mutta me emme ole raataneet.”


SURUTTOMAT
Jos siis suruttomat välttämättömästi pitää syömän ihmisen pojan lihaa, niin ei he elävän ihmisen lihaa kuitenkaan rupea syömään, sillä heillä on semmoinen tunto, ettei he saata muutoin kuin vihassa leikata ihmisen lihaa.

Välttämättömästi rupeaisit siis suruttomat tuota kuollutta ruumista raatamaan: siitä he leikkaisit kappaleen kuki ja söisit, mutta mistä he saisit verta, koska kaikki veri on jo vuotanut maahan, ja sotamiehet ja Juutalaiset ovat sen tallanneet.

PAAVIN KIRKKO SAA SATINKUTIA!
Niille taitais käydä niinkuin Paavilaisille, jotka ei anna rippivieraille verta ollenkaan, vaan ainoastansa ruumista: Kuollutta lihaa he syövät, ja siitä he tulevat osalliseksi.



ELÄVÄ KRISTITTY

Mutta elävä ruumis se kuitenki on, joka Herran ehtoollisessa nautitaan senkaltaisilta rippivierailta, jotka ei ole itse hengellisesti kuolleet.

Elävä ruumis se on, vaikka suruttomat ei saattais elävää ruumista raataa muutoin kuin vihassa;

SURUTON
silloin koska vanhan aatamin voima kovin liikkuu sydämessä, silloin saattavat kyllä suruttomat elävän ihmisen ruumista raataa, mutta muutoin ei.

Mutta me olemme nähneet monta esimerkkiä suruttomista, ettei he mene ollenkaan syömään ihmisen pojan lihaa, koska perkeleen voima kovin liikkuu sydämessä, eli koska rippi-hartaus pilataan, silloin on heillä halu muuta lihaa maistaa, joka on makeampi kuin ihmisen pojan liha.

Rovasti näyttäisi ajattelevan tässä saarnassa, että ihmisen oma hengellinen tila vaikuttaa pyhässä ehtoollisessa.

Hän miettii millainen se "joka syö minun lihaani" liha on

hengellisesti herännyt syö kyllä elävän ihmisen lihaa, raataa Jeesusta

hengellisesti kuollut syö paavilaisten kanssa kuolleen ihmisen lihaa.

aika hurjaa päättelyä!




HERÄNNYT KRISTITTY
Mutta nyt tulee kysymys, koska Jeesus on sanonut: “Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, hänellä on ijankaikkinen elämä.”

Minkäkaltaista ruumista heränneet tahtoisit syödä?

Oliskohan heillä semmoinen tunto, että he saattaisit vielä elävän ihmisen ruumista raataa?

Jos sanottaisiin heränneille, teidän pitää syömän ihmisen pojan lihaa ja juoman hänen vertansa, mutta onkos semmoinen tunto, että te saattaisitte elävän ihmisen pojan ruumista raataa, niin he sanoisit kaikki:

“Kyllä me olemme häntä jo raataneet.”



mitähän kummaa merkitsee tuo heränneiden vastaus saarnamiehen kysymykseen?

Rovasti jatkaa:


Mutta mistäs teille tulee se ihmisen pojan liha, jonka teidän pitää syömän, jos ette korjaa mitä te olette raataneet.

Hukka se on, joka ei tahdo syödä, mitä hän on raatanut, niinkauan kuin hänellä on vielä joku elävä henki raatamatta.

Mutta ihmisen täytyy korjata mitä hän on raatanut.

Ja jos ei hän sitä tee, niin hän on pahempi kuin hukka.

Mutta minä tiedän, että heränneet ei tahdo kuollutta lihaa syödä, sentähden täytyy heidän syödä sitä elävää Jumalan pojan lihaa, jossa vielä henki on, ehkä muutamain tunto ottaa kovin vastaan.



Rovastin mielessä on elävän ruumiin raateleminen.

Herännyt on jo Jeesuksen ruumista raadellut ja sitä raadeltua on syötävä.

Susikin syö kaatamaansa poroa, eikä jätä sitä raatoa raatelematta

kuinkas sitten Jeesuksen ruumista raadellut ei saalistaan söisi?

jotenkin näin tässä ajatuksenjuoksu taitaa olla Pajalan kirkon palmusunnuntaina 1854


Tuohon aikaan muuten Pajalan väki istui vielä kiltisti samassa kirkossa pääsiäisenä rovastiaan kuulemassa.

Mutta varmaan jo "suruttomien" ja "elävien" välinen ilmapiiri oli kiristymässä

1857 sitten piispa neuvoi pitämään kaksi eri jumalanpalvelusta, kun tilanne oli mennyt niin mahdottomaksi ja kunniallista kirkkoväkeä haukuttiin pataluhaksi.

tuon ajan Ruotsissa oli kirkkoon pakko mennä tai tuli sakkoja.

Tuosta kahden jumalanpalvelusken vuodesta 1857 lasketaan lestadiolaisen herätysliikkeen virallisesti alkaneen.


toisista - vähempi paremmin uskovista ja jumalattomista ja eriseuraisista - erottautuminen onkin ollut tälle herätykselle kovin luonteenomaista.

Pajalassa opittiin ratkaisu, pistetään pystyyn oman porukan jumalanpalvelus.

Laestadius haukkui kirkon papiston niin pataluhaksi, että maallikot ottivat sitten seuraliikkeen Juhani Raattamaan johdolla käsiinsä.

Jokunen pappi siellä roikkui vielä 1900-luvun taitteessa, mutta ei juuri sen koommin esikoislestadiolaisuuden haarassa.

Teologisen asiantuntemuksen, pyhän Raamatun tuntemuksen ja kristillisen opin tuntemuksen puute onkin tästä syystä tyypillistä esikoisille.

tästä sairaalasta on koulutetut lääkärit ajettu ulos.


tokasta on ammatti-poromiehet karkoitettu, kyllä me osaamme itekin!

ja niin on menny koko tokka tunturikoivikkoon petunleipää syömään



no

herätyksen isä on kansainvälisesti tunnustettu, Ranskan kunnialegioonan mitalilla palkittu kasvitieteilijä.

että se siitä tieteen halveksimisesta.

ja Ruotsin kirkon merkittävimpiä pappeja, Lapin kansanherätyksen johtaja

piispan ja tuomiokapitulin alaisuudessa toimiva rovasti

ei mikään kouluttamaton maallikko


että se siitä teologian halveksimisesta




Rovasti jatkaa kannibalismin, ihmisen lihan syömisen tutkimistaan Palmusunnuntain saarnassaan yli 150 vuotta sitten:

OMAVANHURSKAUDEN PERKELE
Tässä paikassa tulee iso sota perkeleen kanssa, sillä omanvanhurskauden perkele sanoo heränneille, koska he aikovat mennä Herran ehtoolliselle:
“Jokos taas menet Herran ruumista raatamaan, niinkuin ennenki olet tehnyt.”

Ja moni rippivieras peljästyy niin kovin tästä perkeleen soimauksesta, ettei hän tohdi mennä syömään Jumalan pojan lihaa, sillä rietas seisoo kirkkotien päällä, ja sanoo rippivieraille:
“Jokos taas menet Herran ruumista raatamaan?”

OMATUNTO JA SUSIHUKKA
Mutta mitäs silloin sanoo omatunto, koska rietas näin soimaa?

Joo, omatunto sanoo näin:
“Se on pahempi kuin hukka, joka ei korjaa mitä hän on raatanut. Koska sinä olet Herran ruumista raatanut, niin täytyy sinun myös korjata sen ja syödä, sillä näin sanoo Vapahtaja:
“Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, niin ei ole elämä teissä.” (Joh. 6: 53)



Ajatuksena tässä on - hieman taustalla ja näkymättömissä - että herännyt ihminen kokee olevansa syypää Jeesuksen kärsimyksiin.

Hän on itse raatanut Jeesuksen ruumista, aiheuttanut ruoskimisen, ristiinnaulitsemisen, kylkihaavan.

Risti on uhkaava, tuomitseva.

Mukana on myös ehkä (en aivan varma ole siitä) ajatus että "taas..."

Perkele sanoo kirkkotien varrella heränneelle "joko taas... niinkuin ennenkin"

ja rovasti neuvoo arkaa omaatuntoa: joo, taas raatamaan Jeesuksen lihaa tai olet pahempi kuin susihukka, joka ei hylkää poroaan



Kuollut liha haudassa saa jäädä. Mutta vielä on kaksi lihaa:


Nyt me tiedämme siis vakaisesti, että heränneet ei tahdo syödä sitä kuollutta lihaa, joka haudassa makaa.

Mutta kummasta ruumiista he tahtovat syödä, siitä kuolevaisesta eli siitä kuolemattomasta?

Armoitetut sielut saavat myös arvella, kummasta ruumiista he tahtoisit syödä?

Kuolevaisesta taikka kuolemattomasta ruumiista.

Ja kaikki sanovat vissimmästi: “Kuolemattomasta ruumiista minä tahtoisin syödä.”


Ja näinhän me postillan lukijatkin vastaisimme!

tahdomme sitä elävää ylösnoussutta ruumista syödä, eikä ajassa elävän ihmisen ruumista.

Vaan rovasti on tarkka poika ja lukee Raamattunsa huolellisesti - en minä ainakaan ole tätä ennen tämän lukemista pannut merkille:


Jaa! Kuolemattomasta.

Mutta mitäs Herran asetussanat sisällänsä pitävät?

Siinä sanoo Herra: “Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan.”

Ei hän ole niin sanonut: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annettu on”, vaan hän sanoo,että se annetaan kuolemaan.


___________ Välitutkielma ______________

Markuksessa ruumis "on" ja veri vuodatetaan (tulevaisuudessa)

Ja heidän syödessänsä otti Jesus leivän, kiitti, mursi ja antoi heille, ja sanoi: ottakaat, syökäät: tämä on minun ruumiini.

Ja hän otti kalkin, kiitti ja antoi heille. Ja he joivat siitä kaikki.

Ja hän sanoi heille: tämä on minun vereni, sen Uuden Testamentin, joka monen edestä vuodatetaan.

Totisesti sanon minä teille: en minä suinkaan silleen juo viinapuun hedelmästä, siihen päivään asti kuin minä sen juon uuden, Jumalan valtakunnassa.

Mk 14:22-25


Matteuksella lähes samoin:

Mutta kuin he söivät, otti Jesus leivän, ja kiitti, mursi ja antoi opetuslapsille, ja sanoi: ottakaat, syökäät: tämä on minun ruumiini.

Ja hän otti kalkin, ja kiitti, antoi heille ja sanoi: juokaat tästä kaikki;

Sillä tämä on minun vereni, sen uuden Testamentin, joka monen tähden vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi.

Mutta minä sanon teille: en suinkaan minä silleen juo tästä viinapuun hedelmästä, siihen päivään asti kuin minä juon teidän kanssanne sen uuden minun Isäni valtakunnassa.

Mt 26:26-30


Rovastin sanojen tapaan asia on evankeliumissa Luukkaan mukaan:

Niin he menivät ja löysivät niinkuin hän heille sanonut oli, ja valmistivat pääsiäislampaan.

Ja kuin jo aika tullut oli, istui hän pöydän tykönä ja kaksitoistakymmentä apostolia hänen kanssansa.

Ja hän sanoi heille: minä olen halulla halainnut syödä tätä pääsiäislammasta teidän kanssanne, ennekuin minä kärsin.

Sillä minä sanon teille, etten minä suinkaan silleen siitä syö, siihenasti kuin se täytetään Jumalan valtakunnassa.

Ja hän otti kalkin, kiitti, ja sanoi: ottakaat ja jakakaat keskenänne.


Sillä minä sanon teille, etten minä suinkaan juo viinapuun hedelmää, siihenasti kuin Jumalan valtakunta tulee.

Ja hän otti leivän, kiitti ja mursi, ja antoi heille, sanoen: tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan: se tehkäät minun muistokseni;

Niin myös kalkin ehtoollisen jälkeen, sanoen: tämä kalkki on uusi Testamentti, minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.

Lk 22:13-20



Herra Jeesus opetti asian apostolilleen rovastin asetussanoin, futuurissa (tulevaisuudessa):

Sillä minä olen sen Herralta saanut, jonka minä myös teille annoin. Sillä Herra Jesus, sinä yönä, jona hän petettiin, otti leivän,
Ja kiitti, mursi ja sanoi: ottakaat, syökäät! tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne murretaan: se tehkäät minun muistokseni;
Niin myös kalkin ehtoollisen jälkeen ja sanoi: tämä kalkki on se Uusi Testamentti minun veressäni; se tehkäät, niin usein kuin te juotte, minun muistokseni.
Sillä niin usein kuin te syötte tästä leivästä ja juotte tästä kalkista, pitää teidän Herran kuoleman julistaman, siihenasti kuin hän tulee.

1 Kor 11:23-26


Todellakin - Jeesus puhuu siitä ruumiista, joka teidän edestänne murretaan - ei ole vielä murretu!


Rovasti jatkaa:

Ja näistä sanoista kuuluu nyt, että se on se ruumis joka annetaan kuolemaan; niinmuodoin se kuolevainen ruumis.


Ihmissyönnin ainutlaatuisesta näkökulmasta rovasti sitten etenee opettamaan kirkkokansaa, mikä on se kuolevaisen ihmisen ruumis, jonka he kohta saaavat Herran ehtoollisessa nauttia?


Rovasti jatkaa:

Mutta mikäs on se ruumis, joka annetaan ulos kuolemaan?

Eiköhän se ole sovintouhri;

vaikka Paavilaiset sanovat: “Ei se ole sovintouhri”,

ja maailman viisaat sanovat: “Vertaus se on, ei se ole mikään muu”.

Ja muutamat sanovat: “Muistoateria se on. Ei siinä ole mitään muuta, kuin että opetuslapset pitää muistaman, että Jeesus on kuollut heidän tähtensä.”



Saarnaaja jatkaa aitoa Martti Lutherin opetusta Jeesuksen ruumiista ja verestä, joka perustuu siihen että Herran sanat otetaan niinkuin ne on kirjoitettu:

-----------

Mutta niinpä Herra itse sanoo: “Tämä on minun vereni, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan, syntein anteeksi antamiseksi.”

1 -----------
Ei hän sano, että se on vuodatettu muistoksi, mutta syntein anteeksi antamiseksi.

2 -----------
Ei se ole syntein anteeksi saamiseksi, mutta syntein anteeksi antamiseksi, niin että synnit Jumalan puolelta anteeksi annetaan tämän veren vuodattamisen kautta.

3 -----------
Mutta syntein anteeksi saaminen tulee vielä sen päälle, jos opetuslapset ottavat tätä tarittua armoa vastaan.

4 -----------
Niinmuodoin on Kristuksen ruumis ja veri sovintouhri, ja Herran ehtoollinen on yksi sovintoateria, ei se ole ainoastansa yksi muistoateria, mutta sovintoateria.

5 -----------
Ja sentähden on suuri edesvastaus kaikilla suruttomilla, jotka tulevat sovintoaterialle sopimaan Jumalan kanssa, ehkä ei ole mitään sovittamista.



tiivistä opetusta ehtoollisesta, viisi kohtaa!



Rovasti sitten johdattelee tutkimaan itseään, kelvollista ja kelvotonta ehtoollisvierasta.

Kuninkaan häistä on kyse, nyt jo tässä ajassa!

Sangen osuvasti rovasti sanoo "kuinka tulet sopimaan kun ei ole mitään sopimista?"
Suruttoman Ehtoollisiveraan omatunto ei ole herännyt.



------
Ja sentähden on suuri edesvastaus kaikilla suruttomilla, jotka tulevat sovintoaterialle sopimaan Jumalan kanssa, ehkä ei ole mitään sovittamista.

Jos nimittäin Jumala kysyy heiltä: “Ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei ole häävaatteita,” niin he vaikenevat.

Jos hän kysyy: “Ystäväni, mitä varten sinä tulet?” niin ei ole siinäkään vastausta mitään.

He tulevat suuta antamaan Jeesukselle, ehkä he opastavat vihollisia Jeesuksen tykö.

----
oho!



Saarnaajan jykevä luterilainen opetus jatkuu Pajalan kirkossa Palmusunnuntaina 1845:

Ei ole siis Herran ehtoollinen ainoastansa yksi muisto Herran kuolemasta, eikä myös ainoastansa yksi rakkauden ateria, johon kristityt kokoontuvat rakkautta sytyttämään keskenänsä,

vaan niinkauan kuin kristityt ovat syntiset, ja monessa asiassa puuttuvaiset, tarvitsevat he saada synnit anteeksi, sillä näin sanoo se suuri ehtoollisen pitäjä:

“Tämä on minun vereni, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi.”



kyllä antaisi rovasti satinkutia tämänpäivän esikoisille saarnaajille.

miten te noin johdatte heränneitä harhaan sanoillanne ja Jeesuksen nimi ja veri on huulillanne, mutta kaukana sydämestä?

Herra Jeesus itse on sanonut:
"Tämä on minun vereni, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi.”

sinne, Herran alttarille, on syntiset ohjattava Jeesuksen luo.

voi teitä, te sudet lammasten vaatteissa, susihukat, jotka väärillä opetuksillanne johdatte Jumalan lampaita harhaan.




"joiden synnit te anteeksi annatte"

Pyhän Hengen voimassa


joo!

satinkutia antaisi rovasti, joka ei moisesta mitään tiennyt 1854 ja suuren herätyksen alkaessa.

Ehtoollista hän opetti, sitä oikeaa Jeesuksen verta.




No nyt sitten alkaa rovastikin lämmetä - näiden pohdintojen jälkeen - alkaa saarnata toden teolla!

HERÄNNEILLE!
Vissimmästi annetaan siis katuvaisille synnit anteeksi Herran ehtoollisessa, jos heillä on semmoinen usko, että he saavat synnit anteeksi.

SURUTTOMILLE!
Mutta suruttomat ja katumattomat ei saa syntiänsä anteeksi Herran ehtoollisessa, vaikka he kuinka uskoisit että he saavat siellä synnit anteeksi



jopas rovasti outoja puhuu - eihän näin ole tapana tässä kristillisyydessä:


HERÄNNEILLE!
Vissimmästi annetaan siis katuvaisille synnit anteeksi, jos heillä on semmoinen usko, että he saavat synnit anteeksi.

SURUTTOMILLE!
Mutta suruttomat ja katumattomat ei saa syntiänsä anteeksi, vaikka he kuinka uskoisit että he saavat siellä synnit anteeksi.

melkoinen pönttöjonon tuomio, kun sanat "Herran ehtoollinen" poistetaan rovastin sanoista.

että vaikka uskon anteeksi ja saarnaaja todistaa anteeksi niin en saa anteeksi kuitenkaan?

eihän nyt näin ole tapana opettaa tässä kristillisyydessä...

(ehtoollisesta ei laisinkaan, koska se on niitä "kuolleen uskon pappien menoja" ja "messu-uhria")



Rovasti astuu sitten perkeleen housuihin ja alkaa saarnata paholaisen sanomaa!

---
siellä he vasta raatavat Jeesuksen ruumista, eikä vihollinen soimaa heitä koskaan siitä raatamisesta, vaan hän kehoittaa heitä menemään Herran ehtoolliselle, ja sanoo katumattomille:


SAATANALLISTA SAARNAA

“Älä pelkää, että sinä olet mahdotoin, joka olet Jeesuksen paras ystävä.

Et sinä ole koskaan Jeesuksen ruumista raatanut, niinkuin nämät heränneet raatavat.

Sinä olet aina istunut rippihartaudessa Herran ehtoollisessa. Sinä olet aina nojannut päätäsi Jeesuksen rintaa vasten.

Ja vaikka nämät heränneet soimaavat sinua huoruudesta, varkaudesta, juopumuksesta, viinakaupasta, ahneudesta, kirouksesta, vihasta, kateudesta, koreudesta, ylpeydestä, petollisuudesta, ja kaikenlaisista synneistä, joita et ole koskaan eläisäs tehnyt, itse ne on semmoiset;

mutta ilmanki sinun omatuntos todistaa, että sinä olet kaikista niistä viatoin.

Ja mitä ne vielä soimaavat sinulle, että sinä olet juonut Herran kalkista ja perkeleen kalkista yhtenä päivänä, se ei ole tosi, ilmanki sinä näet itse kirjasta eli Jumalan sanasta, että paloviina on paras Jumalan siunaus, mitä jo maassa löytyy.

Eihän Jumala kiellä tarpeellista ruokaa nautitsemasta; joka parasta Jumalan viljaa haukkuu pirun paskaksi ja perkelee kalkiksi, se on itse perkeleestä.”



väkevää saarnaa!

ei ihme että herätyksen tulet alkoivat syttyä pimessä kalotissa.

Paloviinaa ja ehtoollisviiniä samana päivänä?

Perkele vetoaa hurskaaseen vaellukseen ja seuroissa istumiseen ja Jumalan sanaan eli kirjoituksiinkin.




Rovasti jatkaa Riettaan saarnaa:

Katso, niin saarnaa rietas suruttomille ja katumattomille;

KATUVILLE
mutta katuvaisille hän sanoo näin: “Jokos taas menet Kristuksen ruumista raatamaan? Ja semmoisena perkeleenäkö nyt menet Herran ehtoolliselle?”

ROVASTI VASTAA PERKELEELLE
Joo! semmoise na perkeleenä täytyy sinun mennä Kristuksen ruumista raatamaan; sillä jos et sinä korjaa mitä sinä olet raatanut, niin sinä olet pahempi kuin hukka.

Sinun täytyy syödä Ihmisen Pojan lihaa, ja juoda hänen vertansa.

Sinä olet tosin raatanut Kristuksen ruumista, mutta sinun täytyy nyt syödä hänen lihaansa ja juoda hänen vertansa, että sinulla olis ijankaikkinen elämä, että sinä eläisit matkalla ijankaikkisuuteen.



VÄKEVÄÄ JULISTUSTA TÄSSÄ JA NYT
(Pajalassa Palmusunnuntaina 1854)

Sinä olet raatanut juuri elävän Jumalan Pojan ruumista, mutta nyt täytyy sinun myös syödä, juuri elävän Jumalan Pojan lihaa, ja juoda elävän Jumalan Pojan verta, niinkuin villi-ihmiset syövät elävän ihmisen lihaa ja juovat elävän ihmisen verta, ja sanovat sen olevan makean.

Niin täytyy teidän,joita maailman siveät ihmiset haukkuvat villihengeksi, syödä elävän Jumalan Pojan lihaa, ja juoda elävän Jumalan Pojan verta, ei uutena eikä keitettynä, mutta helvetin valkean edessä paistettuna, niinkuin pääsiäislammas ynnä katkerain ruohoin kanssa, että se pikemmin sulais teidän ruumiissanne,ja antais voimaa pakenemaan pois Egyptin orjuudesta, koska pakanat ajavat Israelin lapsia ulos huoneistansa,ja Israelin lapset joutuvat niinmuodoin paastoamaan, ja happamattoman leivän ainetta kantamaan.



Saarnaajan ajatukset kulkevat raamatullisesti pääsiäiateriasta, kiirastorstain illasta ja ehtoollisen asetussanoista, Israelin kansan historiaan ja pakoon Egyptistä.

Mutta sitä sovelletaan tähän ja nyt, mitä se meille nyt merkitsee. Rovasti lukee exodusta kirkkoväelle oikeastaan aivan suoraan, ilman sen kummempia tulkintoja ja selityksiä.

kuin se Egyptistä lähtö olisi tapahtunut juuri heille, juuri tälle sukupolvelle joka istuu Pajalan kirkossa.


Oliskohan rovasti pitänyt pääsiäisajan lihapaastoa, kun alkaa jo vesi tulla kielelleen?



JUMALAN KARITSA
Pääsiäislammas oli vanhassa testamentissä sama, kuin Herran ehtoollinen meillä.

Paavali sanoo, että “Pääsiäislammas on uhrattu meidän edestämme, joka on Kristus.”

Pääsiäislammas on yksi karitsa ilman viatta.

Pääsiäislammas teurastettiin.

Ja Jumalan karitsa on myös teurastettu.

LAMPAAN TEURASTAMINEN
Ne ihmiset, jotka söit pääsiäislampaan, olit itse sen karitsan ruumiin raataneet.

Niin myös me olemme Kristuksen ruumista raataneet.

LAMPAANPAISTI
Pääsiäislampaan liha paistettiin valkean edessä.

Niin myös Kristuksen, sen viattoman karitsan liha on paistettu helvetin valkean edessä.

HAPPAMATON LEIPÄ
Pääsiäislammas syötiin happamattoman leivän kanssa.

Niin myös Kristuksen ruumis syödään happamattoman leivän kanssa.


KORIPIVAELLUKSELLA

Israelin lapset söit pääsiäislampaan matkavaatteissa, vyötetyt kupeista, kengät jalassa, sauva kädessä, valmiit matkustamaan luvatulle maalle.

Niin myös kristityt pitää oleman matkavaatteissa, koska he syövät Kristuksen lihaa, vyötetyt kupeista, kengät jalassa, sauva kädessä, valmiit matkustamaan uuteen Jerusalemiin, niinkuin olis tämä pyhä ateria viimeinen ateria maailmassa.

Synnin orjalle pitäis tämä pääsiäislammas oleman viimeinen ateria synnin orjuudessa,

epäileväisille ja epäuskon vangeille pitäis tämä ateria oleman viimeinen ateria epäuskon vankeudessa,

uskovaisille pitäis se oleman viimeinen ateria maailmassa.

Niinkuin ruoka ylöspitää ruumiin hengen, ja antaa jäsenille voiman, niin myös se hengellinen ruoka, joka on Jumalan Pojan hengellinen liha, antaa sielulle voiman valvomaan, rukoilemaan, kilvoittelemaan, pyrkimään ja ikävöitsemään sen ijankaikkisen elämän perään.



OIKEAAN ISÄNMAAHAN

Siihen oikeaan Isänmaahan ovat siis oikeat Israelin lapset valmiit matkustamaan, koska he oikeassa ja autuaallisessa uskossa syövät pääsiäislampaan.

Ja olkoon se viimeinen ateria maan päällä.

Sillä ruoalla pitää heidän elämän siihen asti, kuin se täytetään Jumalan valtakunnassa, koska he saavat istua Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa pöydässä, siinä suuressa ehtoollisessa taivaassa.



Huomatkaa arvon esikoislestadiolaiset saarnaajat, ettei Laestadius tässä käske teitä kuolinvuoteelle niinkään syntejä anteeksi todistamaan

vaan käskee että se Herran ehtoollinen olisi se ihmisen viimeinen ateria tämän maan päällä

hyvin teette, jos näin opetatte ja herännyttä kansaa muistutatte

näin sopi Jeesukselle lähteä

näin sopii meillekin lähteä tästä elämästä.

Jeesuksen ruumiin ja veren nauttineina ja synnit anteeksi todistettuna Jumalan Karitsan nimessä




HÄÄATERIA!
Siinä istuu myös se suuri ehtoollisen pitäjä taivaassa ja kunnian kruunu päässä, jakain ehtoollista uskollisille opetuslapsille.

Siellä sanoo se suuri ehtoollisen jakaja: “Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annettu on, tämä on minun vereni, joka teidän edestänne vuodatettu on.”

Siellä ei ole enää Juudas, joka pettää, mutta Pietari, Jaakobus ja Johannes, Filippus, Andreas ja Tuomas, joka huutaa: “Minun Herrani ja minun Jumalani.”

Siellä on Bartolomeus ja Matteus, Jaakob Alfeuksen poika, ja Simon Kananealainen, ja vaimot, jotka ovat Jeesusta seuranneet Galileasta, Maria Magdalena, Salome, Johanna, ja Maria Jeesuksen äiti.

Ne istuvat taivaan valtakunnassa siinä suuressa ehtoollisessa, ja veisaavat kiitosvirttä ehtoollisen jälkeen.

He veisaavat siinä uudessa Jerusalemissa kiitosta Jumalalle ja Karitsalle;

mutta Juudas ei ole niitten seurassa, jotka kiittävät, vaan hän on niitten seurassa, jotka kiroavat itseänsä ja Luojaansa.

Ja Jeesuksen ristin viholliset saavat silloin ulvoa helvetissä, jotka ei ole täällä kiitosvirttä veisanneet.



LOPPURUKOUS

Pidä ehtoollista niitten opetuslasten kanssa, jotka seuraavat sinun verisiä askeleitas, Yrttitarhasta Golgatan mäelle, ja herätä heitä ylös koska synnin uni pakkaa heidän päällensä, että he näkisit sinun verisen hikes, ja kuulisit sinun rukoukses, koska sinä makaat polvillas ja rukoilet taivaallista Isää.

Ja vahvista heitä sinun armollas, että he viimein tulisit osallisiksi siitä suuresta ehtoollisesta taivaassa, jossa he saavat veisata kiitosvirttä nyt ja ijankaikkisesti.

Amen!