27 Sunnuntaina Kolminaisuudesta 1856

N:o 64                            27 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1856

Ja suuri ihme tapahtui taivaassa: vaimo oli puetettu auringolla ja kuu hänen jalkainsa alla, ja hänen päässänsä kruunu kahdestatoista kymmenestä tähdestä. Ja hän oli raskas, ja huusi synnyttäissänsä, ja hänellä oli suuri vaiva synnyttää. Ilm. k. 12: 1, 2

Tämän vaimon näki Johannes taivaassa, vaikka hän oli maan päällä ruumiinensa, sekä Johannes että se vaimo, jonka hän näki huutavan syntymävaivassa. Tämä vaimo on, ei ainoastansa se ensimmäinen kristillinen seurakunta, joka huusi uuden syntymisen vaivassa, vaan myös jokainen kristitty, joka huutaa omantunnon vaivassa, koska uusi ihminen pitää syntymän. Hän oli puetettu auringolla, se on: kristillisyyden valkeus ympäri valaisi häntä. Ja kuu hänen jalkainsa alla on luonnollinen järki, jota yksi katuvainen ihminen täytyy polkea alas, ja päässä kruunu, jossa oli kaksitoista tähteä, merkitsee kaksitoista apostolia, jotka ovat sen oikean kristillisyyden levittäneet.

Kommentti: Rovasti antaa tässä aivan oman tulkintansa Ilmestyskirjan kuuluisaan kuvaan, joka katoliselle kristikunnalle merkitsee Neitsyt Mariaa. Ensin Armon aurinko ...

Tässä on yhden katuvaisen ihmisen kuva maalattu meidän silmäimme eteen. Hän on raskaaksi tullut Pyhän Hengen voiman kautta, joka on tehnyt hänet murheelliseksi ja raskasmieliseksi. Hän huutaa omantunnon vaivassa, koska uusi ihminen syntymän pitää. Jeesus on avannut hänen ymmärryksensä Raamatuita ymmärtämään, ja tämä hengellinen valkeus on se aurinko, jolla hän on puetettu.

...sitten luonnollisen järjen Kuu
Mutta luonnollinen järki tahtoo olla suurena esteenä elämän tiellä. Jos yksi katuvainen seuraa luonnollisen järjen valoa, niin tulee Jumala pois hyljätyksi ja maailma tulee kauniiksi, ja Jumalan sana ymmärretään väärin. Ja oikea katumus tulee houraukseksi, ja elävä kristillisyys tulee villitykseksi niitten silmissä, jotka järjen valoa seuraavat. Sentähden täytyy yhden katuvaisen sielun polkea järkeä jalkainsa alle. Sillä elämän tie on niin kaita, ettei kukaan näe sitä kuutamolla, vaan täysi valkeus, ja aurinko pitää paistaman, ennen kuin ihminen näkee, mistä tie menee taivaaseen.

Aloitit juoksusi hyvin, missä on nyt kerskauksesi? 
Moni on nyt valvomattomuuden kautta kadottanut tämän kaitaisen tien, ja moni on alkanut hoipertelemaan seiniä myöten, eikä löydä ovea. Moni on kadottanut sen valon, joka ensin paistoi kirkkaasti, ehkä melkein kaukana. Moni on tullut niin sokeaksi, ettei hän näe enää, mistä tie menee taivaaseen. Moni on heräyksen alussa ollut puetettu auringolla, ja kuu hänen jalkainsa alla, ja kruunu hänen päänsä päällä, jossa oli kaksitoista kymmentä tähteä.

Missäs on nyt sinun kruunusi, sinä Vapahtajan morsian, jonka Johannes näki taivaassa huutavan syntymävaivassa? Jokos olet niin unhottanut entiset ajat, ettei johdu mieleen, kuinka korea ja kaunis sinä silloin olit, koska kruunu oli sinun päässäs ja kaksitoista tähteä paistoit kruunussa? Vaikka sinä silloin huusit syntymävaivassa, oli kuitenkin sinulla se toivo ja vahva uskallus Jumalaan, että se uusi ihminen, joka sinusta syntyvä oli, piti oleman Isänsä kaltainen, ja että sinä otettaisiin kirkkoon morsiamen tavalla.

Kutsu takaisin herätyksen alkuaikojen hengelliseen elämään 
Muista nyt nuoruutes aikaa, Siionin tytär, ja älä ole ujo. Älä istu niin kuin riettaan morsiamet istuvat kenossa kauloin, pää kaltossa, joiden niskat kunnianperkele sujuttaa; vaan nosta päätä, katso ylös taivaaseen, josta sinä odotat kunnian Kuninkaan tulevan. Katso sinne päin, kusta aurinko nousee, ja muista, että sinä olit kerran puetettu auringolla, koska sinä huusit syntymävaivassa. Silloin oli Jumalan Poika kaunis, punaisissa vaatteissa, kantain purppuraista kaapua ja orjantappuraista kruunua. Silloin saatoit sinä nähdä, kuinka kaunis Jumalan Poika oli, verisessä muodossans.

Maailman rakkaus mielestä suista 
Mutta nyt sinä katsot maailmaan ja rupesit ihmisen poikia rakastamaan. Kukatiesi kuinka kauan sinä olet niitä rakastamassa, ennen kuin sinä annat pirulle suuta, sillä hän naureskelee ja nuolee huuliansa, koska hän saapi Jumalan Pojan morsiamelle suuta antaa, hyvien tieten, että hän voittaa sydämen ja mielen, koska hän on suostuttanut häntä maailmaan. Mitäs auttavat sinua entiset syntymävaivat, koska ei ole enää kruunu päässä, kussa oli kaksitoista tähteä? Mitäs auttaa sinua entinen ilo sen yli, että uusi ihminen oli syntynyt maailmaan, jos tämä uusi ihminen on kuollut, joka oli Isänsä kaltainen, kaunis ja täysikasvuinen, jonka Herra otti ylös, koska hän makais veressäns ja parkui: joka oli saanut valittuin lasten hengen, jossa hän huusi: ”Abba, rakas Isä!?”

Lisää kuvia selittämään hengellistä tilaa
Siihen aikaan kuului aina uuden Ihmisen ääni, koska joku vieras tuli taloon. Silloin oli pyhä pirtti sinun talossas. Uusi ihminen parkui niin paljon, ettei saanut rietas nukkumarauhaa, ei temppelissä, eikä pirtissä, eikä kamarissa. Mutta nyt on rietas masentumassa kohta joka talossa. Jokohan uusi ihminen on kuollut, vai onkos hän niin raavaaksi tullut, ettei hän saata enää parkua, ehkä kuinka Haagarin poika tekis hänelle pahaa. Ei kuulu ääni, ehkä kuinka vanhin huutais hänen nimeänsä. Saati se uusi ihminen ei ole jo juossut vihollisen taloon, kussa kaikkeen pahuuteen häntä opetetaan?

Taivaan Isä kaipaa lastaan 
Minä kuulen taivaallisen Isän huutavan ja valittavan: Minä olen kasvattanut itselleni lapsia, mutta he ovat minusta luopuneet ja kovakorvaisiksi tulleet. Minä näen Israelin Paimenen etsivän lampaitansa Siinain vuorella, Punaisen meren rannalla ja Jordanin virran tykönä. Hän vaeltaa niitä raskaita ja vaivalloisia askeleita ja huutaa niin, että vuoret ja kukkulat vastaavat. Mutta ei hän ole saanut monelta vastausta näinä aikoina.

Katsos nyt, Siionin tytär, kuinka Herra sinua surkuttelee ja vanhemman murheellisella sydämellä hakee, Yljän rakkaudella kolkuttaa sinun sydämes oven päälle ja sanoo: Joka avaa minulle, hänen tykönsä tahdon minä mennä, ja pitää ehtoollista hänen kanssansa. 

Ylkä tulee pian! 
Valmista nyt lamppusi, ja katso perään, jos sinulla on öljyä. Pian tulee huuto: Katso, Ylkä tulee, menkäät ulos häntä vastaan. Ja muista, kuinka sinä kumarsit polviasi Jeesuksen nimeen, koska sinä olit syntymävaivassa huutamassa. Kumarra vielä kerran polviasi Jeesuksen nimeen, ja rukoile, että hän sytyttäis sinussa ensimmäisen rakkauden, että sinun lamppusi syttyis palamaan. Kuule Taivaallinen Ylkä köyhän morsiamen huokaus. Isä meidän jne.

Evankeliumi: Matt.25: 1-13

Koska tämän päivän evankeliumi ymmärretään kahteen laihin, muutamat Raamatun selittäjät sanovat, että suruttomat ovat ne tyhmät neitseet, ja muutamat sanovat, että armosta pois langenneet ovat ne tyhmät, niin pitää meidän tällä kerralla tutkisteleman:

• 1. Kutkas ovat ne tyhmät neitseet?
• 2. Minkätähden niillä ei ole öljyä?
• 3. Minkätähden taitavilla ei ole öljyä antaa tyhmille?

1. Kutkas ovat ne tyhmät neitseet? 
Ovatkos ne semmoiset suruttomat, jotka ei ole koskaan heränneet? 

Vai ovatkos ne heränneet, jotka ovat kesken syntyneet, eli semmoiset kristityt, jotka uskon tunnustavat, eikä sentähden sovi kristittyin kanssa? 

Eli ovatkos ne armosta pois langenneet, jotka ovat alkaneet kristityitä vastustamaan ja vihaamaan? 

Armonvaras syntyy
Minä ajattelen, että tyhmät neitseet ovat semmoiset armonvarkaat, jotka ovat sen verran heränneet, että he rupeisit ulkonaista parannusta tekemään. He lakkasivat juomasta, kiroamasta, tappelemasta ja huoraamasta, mutta koreus on luvallinen, pikku piiskainen on luvallinen, maailmanmielisyys on luvallinen. Ja koska he ovat siinä puoliheräyksessä omistaneet uudensyntymisen armon Jumalan ennättäväisestä armosta, ovat he saaneet väärän käsityksen armonjärjestyksestä. Rietas on muuttanut itsensä valkeuden enkeliksi heidän tunnossans. Sentähden het katsovat oikiat kristityt vääräksi ja itsensä oikiaksi.

Armonvarkaan tuntomerkit
He sanovat joka päivä makaavansa Jeesuksen ristin juuressa, vaikka he makaavat perkeleen ristin juuressa. Omavanhurskaus on heidän autuutensa perustus, vaikka se on kätketty heiltä. Näitten armonvarkaitten paras tuntomerkki on se, että he kantavat kartetta kristityille, ylönkatsovat Jumalan ankaran vanhurskauden, eikä tule kristittyin kanssakäymiseen ja tinkaavat kristittyin kanssa. Kyllä tosin poislangenneet saattavat tulla samaan sielun tilaisuuteen, mutta on kuitenkin poislangenneilla yksi paha omatunto, joka soimaa ja tuomitsee heitä, vaikka he vastoin tuntoansa vastustavat ja pilkkaavat kristityitä.

Armonvarkaan omatunto nukkuu
Mutta niillä oikeilla armonvarkailla on tunto juuri nukkumassa. Ei niillä ole enää epäilystä autuudestansa. He sanovat niin kuin ne juutalaiset, jotka uskoit Kristuksen päälle: Meillä on Isä, Jumala, meille on armon ovi auki. Jos Jumalan laki niille saarnataan, niin ne ei kärsi kuulla. Jos evankeliumi saarnataan, ei koske sekään sydämeen. Ei ole ihme, että niiltä öljy puuttuu, koska kuolema eli tuomio tulee. Silloin he vasta tuntevat, ettei ole öljy lampussa. Ei ole usko, joka kestää kuolemassa. Niitä on paljon täällä armon ajassa, jotka ovat siinä onnettomassa itsepetollisuudessa juuri niin kuin Pietari ennen lankeemustansa. Se kavala vihollinen oli häntäkin pettänyt ja kääntänyt hänen silmänsä nurin. Mutta kuinkas kävi? Ei kestänytkään kuollut usko oikiassa koettelemuksessa.

2. Minkätähden niillä tyhmillä neitseillä ei ole öljy lampuissa? 
Sentähden, että se on vuotanut pois, jos se on alusta ollutkaan. 

Lampun öljy jäänyt ottamatta matkaan 
Me saatamme joskus epäillä, jos muutamilla on ollutkaan öljy lampussa, koska he rupeisit valmistamaan itsensä vastaanottamaan Ylkää. Mutta kuin evankeliumi ei puhu siitä mitään, onko heillä ollut öljyä eli ei, niin meidän täytyy jättää sen paikan tutkimatta ja ainoastans peräänajatella, minkätähden tyhmillä ei ollut öljyä, koska huuto tuli. Syy oli se, ettei tyhmät ottaneet öljyä myötänsä, koska he menit odottamaan Ylkää.

Pyhän maan häätapoja 
Raamatun selittäjät ovat myös tutkineet sitä maan tapaa, kuin oli Kaanaan maassa, nimittäin Ylkä tuli noutamaan morsiamen ja vei hänet omaan taloonsa. Morsiamen piiat olit ynnä morsiamen kanssa morsiamen talossa, ja heidän piti vastaanottaman Ylkä palavilla lampuilla. Ja ettei kaikki joutavat narrit pääsis kurkistelemaan ja häähuoneeseen tukkimaan, pidettiin häät yöllä pimeyden aikana, että häävieraat saivat pitää ilonsa rauhassa. 

Nyt on siis arvattava, että niillä tyhmillä neitseillä oli ainoastans sen verran öljyä lampussa, kuin olis tarpeellinen ollut vastaanottamaan Ylkää, jos Ylkä olis varsin tullut. Mutta kun Ylkä viipyi, niin loppui heiltä öljy.

Putoaminen armon tilasta 
Siitä me nyt ymmärrämme, kuinka tämä lampun asia on. Tyhmät neitseet ovat semmoiset, joilla on ollut öljy lampussa ensimmäisen armonmerkin jälkeen. Jos Ylkä olis varsin tullut silloin, koska armon merkki tuntui, niin he olisit valmiit olleet vastaanottamaan Häntä. Se on: jos tuomio eli kuolema olis tullut varsin kuin he tunsit armosta, niin olisit he saattaneet ilolla kuolla. 

Mutta kuin Ylkä viipyi, koska kuolema ei tullut varsin ensimmäisen armonmerkin jälkeen, niin rupeis ensimmäinen hartaus loppumaan. Ristinkantaminen tuli vaivalloiseksi. Naaraspiru, maailma, rupeis heille näyttämään kauneuttansa. Niin kuin maailman huorat paljastavat rintojansa huorimiehille, niin tämä naaraspiru, maailma, paljastaa huoruuden rinnat kristityille ja suostuttaa heitä kauneudellans.

Kun Ylkä viipyy
Sanokoon nyt poislangenneet itse, eikö heille ole niin käynyt. Moni olis ensimmäisen armonmerkin jälkeen ollut valmis kuolemaan, jos kuolema olis varsin tullut. Mutta kuin Ylkä viipyi, voi! voi! sinua, onnetoin raukka, kuin Ylkä viipyi, niin tuli väsymys: ”Niin ette jaksaneet valvoa yhden hetken ja rukoilla, sanoi Jeesus unen kanssa taistelevaisille opetuslapsille. Jos Israelin lapset olisit varsin päässeet Kaanan luvatulle maalle, kuin he pääsit poikki Punaista merta, kyllä olisit pysyneet armoliitossa. 

Uupuminen kristityn vaelluksella 
Ei olis napiseminen ja kärsimättömyys tullut, mutta se vaeltaminen tämän maailman korven läpi, tämä vaivalloinen matkustaminen, se lopetti heidän uskonsa. Se toi heille kärsimättömyyden. Se pani heitä suuttumaan Moosekselle. Kärsimättömyys tuli matkan vaivalloisuudesta, ja siitä kärsimättömyydestä nousi halu pyörtämään takaisin pakanalliseen maahan.

Onkos Mooses pilannut heidän uskonsa, joka oli ankara tuomitsemaan? Onkos Joosua ja Kaaleb syönyt heidän kristillisyytensä, jotka pyysit asettaa kansaa ja kehoitit kansaa uskomaan Jumalan päälle? Niin luulit Israelin lapset, että nuot kovat kristityt tahtovat kansaa johdattaa surmaan, mutta Jumala antoi niille miehille todistuksen, että net on puhuneet oikein.

Miksi lamppu sammuu? 
Katsokaat nyt, tyhmät neitseet, mikä on oikea syy siihen, että teidän lamppunne sammuvat. Te olette nukkuneet. Ja sillä aikaa on öljy vuotanut pois teidän lampustanne. Te olette uneliaisuuden kautta kadottaneet teidän uskonne. Teillä oli yhden aikaa usko, ja silloin te olisitte saattaneet ilolla kuolla. Mutta koska Ylkä viipyi, eikä tullut varsin noutamaan morsiantansa, silloin tuli synnin uni makiaksi. 

• Omatunto rupeis nuokkumaan. 
• Maailma tuli rakkaaksi ja kauniiksi. 
• Muutamat rupeisit ihmisen poikia rakastamaan, ja niille tuli koreus luvalliseksi. 
• Muutamat maailman murheen tähden tulit uskottomaksi. 
• Muutamat kärsimättömyyden tähden kadotit uskonsa. 
• Muutamat valvomattomuuden kautta, ja muutamat huolimattomuuden ja laiskuuden kautta kadotit uskonsa.

Öljyttä jäänyt ei kestä kuoleman tullessa 
Mutta kuin huuto tulee, silloin tulee hoppu. Silloin tulee kuoleman pelko. Silloin tulee uusi heräys. Mutta silloin huomaitsevat nämät tyhmät neitseet, että heidän lamppunsa sammuvat. Koska kuolema tulee valmistamattoman päälle, silloin ei ole rukouksen voimaa, ei uskon rohkeutta. Ei ole voimaa kolkuttaa armon oven päälle. Silloin sanovat he viisaille: ”Antakaat meille teidän öljystänne, sillä meidän lamppumme sammuvat.” He noudattavat kristityitä tykönsä. He vaativat, että kristittyin pitäisi heitä puhutteleman. He vahtaavat, jos kristityt saattaisit heitä uskomaan. Mutta ei niilläkään raukoilla ole uskoa liiaksi, koska he ovat ynnä tyhmäin kanssa maanneet.

3. Katselkaamme nyt kolmanneksi, minkätähden viisaat eli taitavat neitseet eivät anna tyhmille öljystänsä.

Muutamat Raamatun selittäjät luulevat, ettei ole taitavat velkapäät antamaan öljyä, ja sanovat, että itsellä kullakin pitää oleman usko omasta takaa.

Jos tämä sana oikein ymmärretään, niin se on oikein. Itsellä kullakin pitää oleman usko!

Oikea usko toisen kristityn puhuttelun ja kehottamisen kautta? 
Mutta suruttomat panevat vielä tähän yhden sanan lisäksi, että se usko, kuin tulee jonkun kristityn puhuttelemisen ja kehoittamisen kautta ei ole kelpaava Jumalan edessä.

Mutta tämän sanan suruttomat ovat saaneet riettaalta vanhan aatamin suojaksi ja puolustukseksi, että kristityt antaisit heille omantunnon rauhan.

Raamattu todistaa - oikea usko ihmisen kautta, mutta Jumalalta annettu  
Mutta jos me katsomme Raamatusta, millä lailla oikia ja autuaaksitekeväinen usko on ensinnä tullut maailmaan, niin me löydämme, että aivan ihmisten kautta on ensimmäisillekin kristityille tullut usko: aivan ihmisten kautta, se on, apostolitten kautta. Ja kuin apostolit kuolit, niin usko levitettiin taas aivan ihmisten kautta, nimittäin kristittyin kautta. Mutta ei se ole ihmisten antama usko, vaan Jumalan Henki, joka on puhunut kristittyin suun kautta, Hän on uskon antaja.

Öljyä omistavat kristityt eivät pysty antamaan uskoa toiselle ihmiselle
Ei ole siis oikein sanottu, että viisaat eli taitavat neitseet ei ole velkapäät antamaan toisille öljystänsä, vaan se on sanottu heille häpeäksi, ettei niillä ole mitään antamista, koska he makaavat sekaisin tyhmäin kanssa. 

Ei niillä ole itselläkään uskoa liiaksi. 

Eikös tämä ole nyt nähtävä kaikkein kristittyin seassa, että kristityt ei saata enää vuodattaa uskon öljyä epäuskoisten sydämiin. Se on juuri harva, jolla on semmoinen Pyhän Hengen lahja, että hänen puheensa vaikuttaa uskon voiman muutamissa. Se näyttää niin kuin Pyhä Henki olisi väsynyt kristittyin sydämessä. Vaikka se on ensimmäisessäkin kristillisyydessä, eli apostolitten aikana samankaltainen tapaus, että Pietarin ensimmäinen saarna helluntaipäivänä vaikutti enemmän kuin viimeiset Pietarin saarnat.

Rovasti moittii viisaita neitsyitä, etteivät huolehtineet nukkuvista  
Mutta ei tämä ole kristittyin kunniaksi vaan häpiäksi ja soimaukseksi sanottu, että taitavilla ei ollut mitään antamista tyhmille. Sillä miksi he makaisit ynnä tyhmäin kanssa? Jos taitavat olisit valvoneet, ei olis tyhmille annettu nukkumarauhaa. Se on nimittäin mahdotoin ajatella, että yksi valvova kristitty antaa nukkuville nukkumarauhan. Mutta ne makaisit. Siinäpä taitaa nyt olla oikia syy, minkätähden heillä ei ollut mitään antamista toisille. Pyhä Henki oli väsynyt nuhtelemasta, niin kuin kirjoitettu on Mooseksen kirjassa: Ei minun Henkeni pidä nuhteleman ihmistä iankaikkisesti, sillä net on liha.

Viisaatkin neitsyet nukkuvat sen sijaan että kehottaisivat muita Yljän tulon lähestyessä
Mutta jos Pyhä Henki lakkaa nuhtelemasta kristittyin suun kautta, silloin saavat kaikki tyhmät neitseet nukkua rauhassa. Mutta syy on siinä, että viisaatkin makaavat sekaisin tyhmäin kanssa. Sentähden ei ole heillä öljyä antamista tyhmille. Koska semmoinen kristitty, joka on itse nukkumassa, pitää kehoittaman toisia uskomaan, niin tulee hänelle itselle epäilys siitä, ettei hänen puheensa enää vaikuta. Ja sentähden sanoit ne taitavat: Emme suinkaan anna teille öljystämme, ettei teiltä ja meiltä puuttuis. Taitavat tuntea, että heille itselle tulee uskon puutos, koska heidän puheensa ei vaikuta. Ja on totisesti niiden uskossa vika, koska puhet ei vaikuta.

Aika valmistaa lamput kuntoon! 

Nyt saisit kaikki neitseet, sekä viisaat että tyhmät, ruveta valmistamaan lamppunsa, sillä nyt taitaa pian tulla huuto: Katso, Ylkä tulee, menkäät ulos häntä vastaan! Koska nimittäin Ylkä on vähäisen viipynyt, rupeisit viisaat ja tyhmät makaamaan pohjoisen maan loukossa, ja siellä he makaavat siihen asti, että huuto tulee. Kukas tiesi, kuinka paljon öljyä silloin löytyy lampussa? Kukas tiesi? Ei taida viisailla olla mitään jakamista tyhmille, koska he makaavat sekaisin.

Tutki uskoasi, onko lampussasi öljyä 
Mutta ne harvat sielut, jotka Herra löytää valvomasta, koska hän tulee; morsiamen piiat, onkos teillä öljyä lampuissa? Onkos teillä sen verran öljyä, että te saatatte ilolla ottaa Ylkää vastaan, koska Hän tulee? Kyllä minä tiedän, ettei ole teillä muille antamista, mutta onkos teillä itsellä sen verran öljyä, että lamppu syttyy palamaan, koska Ylkä tulee?

Koetelkaat ja katsokaat lamppua, jos siinä on sen verran öljyä, että te saatatte ilolla ja riemulla ottaa Ylkää vastaan, sillä pian taitaa huuto tulla: ”Katso, Ylkä tulee, menkäät ulos Häntä vastaan.” 

Ylkä tulee pian! 
Pian tulee Taivaallinen Ylkä noutamaan köyhän morsiamensa. Pian tulevat vieraat taivaasta. Pian pääsevät morsiamen piiat hyppäämään ja tanssaamaan taivaan puhtaalla lattialla. Jolla on puhtaat jalat, jolla on valkiat vaatteet, jolla on sormukset ja otsalehdet, jolla on kultakruunu päässä, jolla on ristitähti rinnassa: se on morsian, se on se ulosvalittu, joka istuu Yljän vieressä nyt ja iankaikkisesti. 
(Amen).

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /

Elävä ja kuollut usko - lainaus Hulluinhuonelaisesta

Tyhmelin lainaa 18.6.2013 suomi24.lest.lest forumilla Hulluinhuonelaista "Annetaanpa Laestadiuksen määritellä ensin kuollut ja elävä usko. Olemmehan Lestadiolaisuus-palstalla, joten opetus-isän ajatukset lienevät paikallaan.  Laestadiuksen mukaan uudestisyntyminen erottaa kuolleen ja elävän uskon:"

Mielestäni hänen löytämänsä teksti on todellista dynamiittia!

(Väliotsikot ovat minun lisäämiäni, samoin tähdellä * merkityt alaviitteet)


Mitä on uudestisyntyminen?
§ 1556. Nyt joku kysynee, mitä on uusi syntyminen ja mistä ihminen voi tietää olevansa uudestisyntynyt.

Vastaus: sille, joka on todella uudestisyntynyt, ei ole vaikeaa tietää, että hän on todella uudestisyntynyt. Luther tiesi päivän ja hetken, milloin hän oli uudestisyntynyt. Mutta sille, joka ei ole uudestisyntynyt, on mahdotonta tietää, onko hän uudestisyntynyt. Suruton ihminen ei tiedä mitään uudestisyntymisestä. Sillä, joka on aikansa ollut herännyt ja on seissyt ahtaan portin takana, ei ole kokemusta uudestisyntymisestä. Joka on tuntenut armonmerkin, ei voi sanoa varmuudella, onko hän uudestisyntynyt vai ei, sellainen ei tiedä mitään enempää kuin on todellisuudessa kokenut. Ensimmäiset armonmerkit ovat kuitenkin pettäneet monen luulemaan niitä todisteiksi uudestisyntymisestä.

Opetuslapset eivät uudestisyntyneet pääsiäispäivänä, vaikka he saivat Vapahtajan ylösnousemisen takia kokea taivaallisen ilon esimakua, sillä vielä jälkeenpäin maailma oli heillä mielessä ja messiaanisen valtakunnan maallinen ihanuus heräsi taas heidän sydämissään, kun he kysyivät: Herra, tälläkö ajalla sinä rakennat Israelille valtakunnan. Vasta helluntaipäivän jälkeen heidät irrotettiin maailmasta."


Elävä ja kuollut usko
§ 1557. Siitä näet, miten hirvittävän vaikeata on ihmiselle erota maailmasta. Älä koskaan kuvittele olevasi uudestisyntynyt ennen kuin tunnet olevasi irrotettu maailmasta. Olkoon sinulla mitä kokemuksia tahansa, jos tunnet olevasi kiinni maailmassa etkä edes ajoittain tunne olevasi irrotettu maailmasta, on sinun epäiltävä autuuttasi.

Armonmerkkien ja Pyhän Hengen todistuksen lapseudesta on uusiuduttava, muutoin elävä usko muuttuu kuolleeksi uskoksi, mikä kohtaa silloin, kun omatunto ei ole valvova. Elävä usko koostuu korkeista taivaallisista tunteista, jotka tunnetaan sydämessä, eikä näitä tunteita voida sanoilla kuvata, niitä ei voida määritellä, koska ymmärrys ei voi tarkata tunteita eikä saattaa niitä käsitteelliseen selkeyteen.


Armon varas
§ 1529. Siinä on juoni, että armon varas kuvittelee olevansa uudestisyntynyt kasteessa kerta kaikkiaan, hän luulee, ettei hän tarvitse enää muuta uutta syntymistä, vaikka Völdike*, joka halusi olla oikein puhdasoppinen, katsoi uuden syntymisen olevan välttämätöntä myöskin kasteen jälkeen, kun ihminen on langennut armosta. Mutta aikamme armon varkaat haluavat livahtaa uudensyntymisen ohi,..


Uudestisyntymisen kokemus
§ 1530. Jos uusi syntyminen olisi sellainen työ, joka voisi tapahtua ihmisen tietämättä, ei olisi kummakaan päästä taivaaseen. Mutta nyt uusi syntyminen on sellainen teko, joka vaatii mitä selvimmät, tunnettavimmat kokemukset.

§ 1531. Lutherin kokemus osoittaa, että uuden syntymisen on oltava jotain tunnettavaa ja koettavaa, ei vain pelkkä aate, vaan toteutunut aate, sydämen muutos, joka kouraisee syvälle ihmisen hengelliseen organismiin. Tosin jo herääminen on sydämessä tunnettava Jumalan hengen armotyö, niin myös katumus, vaiva ja synnin suru ovat sydämessä tunnettavia, jos niitä mielii kutsua totiseksi katumukseksi. Mutta näitä valmistavia armon vaikutuksia ei saa sekoittaa uudestisyntymiseen, jota seuraa tunnettava ilo ja rauha Pyhässä Hengessä.

1532. Oikeaan uudestisyntymiseen vaaditaan ehdottomasti Pyhän Hengen tunnettavat armonvaikutukset, joita nykyaikaiset teologit nimittävät hurmahenkisyydeksi. (In falsis vero fidei criteriis numerandae sunt sensationes internae.)*


Pyhän Hengen todistus
§ 1477. Elävän uskon tuntomerkki on siis tunnettava sovitus Jumalan kanssa eli Pyhän Hengen todistus armon tilasta, jonka Luther ja kaikki totiset kristityt ovat kokeneet. Mutta näitä kokemuksia ei kellään suruttomalla ihmisellä ole, jonka vuoksi se, joka ei tiedä, milloin hän on herännyt, ei ole herännyt ollenkaan.

Uudestisyntymistä edeltävä totinen katumus
§ 1474 ...Eiköhän liene elävään uskoon välttämätöntä jokaiselle joutua ensin epätoivoon eli jäädä kokonaan vaille uskoa, että kuollut usko lähtisi peruukista ja elävä usko tulisi tilalle. Se ei voi tapahtua ilman syvää hengellistä murhetta, jolla sydän valmistetaan ottamaan vastaan pelastus.*

1474. Väitämme siis, että totisen katumuksen on käytävä elävän uskon edellä, surun, joka on Jumalan mielen mukaista, ts. kivun ja ahdistuksen on edellettävä uuttasyntymistä. Sellaisen kivun ja ahdistuksen Luther koki ollessaan lain alla.


Kokemus uskon perustana
§ 1457. Tässä näemme kokemuksen olevan pettämätön peruste ihmisen vakaumukselle. Mutta mikä kokemus on kuolleen uskon perustana? Kuolleen uskon kannattaja luulee tulevansa autuaaksi, vaikkei ole täyttänyt niitä väistämättömiä ehtoja, jotka autuuden saavuttamisella on. Raamattu vaatii ehdottomasti totista katumusta ja parannusta, se vaatii kääntymistä, uuttasyntymistä ja sovitusta Jumalan ja lähimmäisen kanssa. Tämä kaikki puuttuu kuolleelta uskolta, ja kuitenkin hän uskoo tulevansa autuaaksi. Häneltä puuttuu ennen muuta Pyhän Hengen todistus armon tilastaan, ja kuitenkin hän uskoo tulevansa autuaaksi.

§ 1458. Kuolleella uskolla ei siis ole mitään subjektiivista perustetta iankaikkisen autuuden toivolleen (§ 507), mutta kpl DD on jo osoitettu, että hengellisissä asioissa tarvitaan vakaumukselle ehdottomasti subjektiivinen peruste. Kuolleella uskolla on pelkästään objektiivinen peruste, armolupaukset, jotka hän käsittää ja omistaa itselleen, mikäli hänellä on hämärä aavistus rikollisuudestaan, mutta jos hänellä on omavanhurskaus autuuden perustuksena, ei hänen tarvitse omistaa armoa suurena syntisenä eli kaikesta hyvästä riisuttuna, paheellisena ihmisenä, vaan hyveellisenä, hurskaana, jalona, omantunnontarkkana, kunniallisena ja oikeudenmukaisena ihmisenä, joka ei ole vain täyttänyt velvollisuuttaan Jumalaa ja lähimmäistään kohtaan, vaan myös rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään.


Mitä Luther oikeasti tarkoitti?
§ 1047. Kun Luther piti esillä peruslausetta, että ihminen tulee vanhurskaaksi yksistään uskosta ilman lain tekoja, ei hänen tarkoituksensa suinkaan ollut, että kristitty eläisi pakanan tavoin; päinvastoin hän vaatii monissa kohdin, että tekojen tulee olla uskon seurausta. ... Mutta kuolleen uskon kannattajat ovat käsittäneet asian niin, ettei ihmisen tarvitse läpikäydä mitään totista katumusta, niinkuin totinen synninkatumus olisi syntisen oma teko. On kyllä totta, ettei ihminen voi ansaita mitään armoa, ei katumuksellaan eikä parannuksellaan, mutta toisaalta on myös ikuisesti totta, että kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, eikä kukaan voi ilman tätä hengellistä murhetta syntyä uudesti. Totisella katumuksella ja parannuksella on sydämen valmistuttava ottamaan vastaan elävä usko.


Mitä on kuollut usko?
§ 1050. Kuollut usko on väärää luottamista Jumalan armoon, se on vakaumus, jonka ihminen voi saada aikaan itse, tai sellainen vakaumus, jonka Perkele saa aikaan, ts. sellainen vakaumus, jonka subjektiivinen perusta on vallitsevissa alhaisissa passioissa. Ihminen kuvittelee, että hän on sovitettu Jumalan kanssa, vaikka häntä inspiroi Perkele. Kuvitellaan, että rakastetaan Jumalaa, kun rakastetaan itseään ja maailmaa. Tätä itsepetosta sai Pietari kokea. Ennen lankeemustaan hänen täydellinen ja todellinen vakaumuksensa oli, että hän oli uskon sankari, joka rakasti Vapahtajaa niin paljon, että pystyi antamaan henkensä ja verensä hänen puolestaan. Mutta kuinkas kävi? Kaikki oli vain itsepetosta.

§ 1054.
...Kuolleella uskolla on siis vain objektiivinen perusta, mutta elävällä uskolla on sekä objektiivinen että subjektiivinen perusta, ja siten vakaumus on täydellinen.

§ 1056. Vaikka se, jolla on kuollut usko peruukissa, elää pahemmin kuin turkkilainen ja pakana, hän luulee kuitenkin olevansa jatkuvasti kristitty. Hän elää siinä suloisessa kuvittelussa, että hänellä armosta ja Kristuksen ansioon luottaen on synnit anteeksi.


Huono saarna vaikuttaa kyllä tunteisiin...
§ 1057. Kuuluisimpien hengellisten puhujiemme pyrkimyksenä ei ole repiä, leikata, raapia eikä löylyttää vanhaa aatamia lain vasaralla ja totuuden paljastetulla miekalla. He eivät uskalla pistää reikää vanhan aatamin myrkkypussiin totuuden terällä. Heillä ei ole rohkeutta leikata partaveitsellä syntisen haisevia paiseita. Heillä ei ole myöskään rohkeutta leikata pois omantunnon kuollutta lihaa, ettei vanhan ihmisen herkän omantunnon tarvitsisi vuotaa verta eikä kirveliä ennenkuin iankaikkisuudessa. Sen sijaan että pistäisivät reiän märkäpaiseeseen, nämä hengelliset puoskarit panevat pehmeää puuroa syntisen haiseville paiseille; sen sijaan, että leikkaisivat kuolleen lihan omaltatunnolta, he panevat pirunpaskaa omantunnon haavoihin; sen sijaan että raapisivat, leikkaisivat ja löylyttäisivät kivikovaa ihmissydäntä, he painavat kaikkea villaisella ja tekevät maljan ulkoapäin puhtaaksi.

§ 1058. Hengellisten puhujiemme pyrkimys on enimmäkseen tehdä vaikutus ja pehmittää luonnollisia tunteita. Vaikuttaakseen tunteellisiin saarnamies itkee itse, vaikkei kukaan muu itkisi. Välistä hän määkyy saarnastuolissa mitä suloisimmalla pukin äänellä koskettaakseen tunteikkaiden hermoja. Välistä hän pehmittää luonnollisia tunteita ja panee vanhan aatamin lämpimään kylpyyn. Välillä hän lypsää tunteellisten utareita saadakseen niistä kyyneleitä. Hän pusertelee maalaismuorien pehmeitä rintoja ja pusertelee kyynelrauhasia. Välistä hän saa koko kiulullisen kyyneleitä, mutta nuo kyyneleet on turhaan tuhlattu Herran temppelissä, mikäli niistä ei seuraa mitään parannusta. Toisinaan hän panee toimeen hirmuisen pommituksen maalaisukkojen rumpukalvoja vastaan; on niinkuin kivet vierisivät kirkon katolla. Mutta kaikki tämä romina ei auta pappia eikä seurakuntaa, mikäli mitään parannuksen hedelmää ei seurakunnassa ilmaannu.

... mutta ei vaikuta parannusta
§ 1059. Sellaisesta melusta ja määkimisestä ei synny muuta kuin koiran uskontoa, koskapa seurakunta välistä luulee olevansa kolmannessa taivaassa siitä huolimatta, että sen jokapäiväinen elämä osoittaa sekä papin että seurakunnan olevan lähempänä helvettiä kuin taivasten valtakuntaa. Kuvitellaan että ollaan kristittyjä, vaikka passiot myrskyävät alakerrassa pauhaavina aaltoina. Luullaan oltavan uudestisyntyneitä ilman murhetta ja ahdistusta. Luullaan päästyn taivasten valtakuntaan käymättä ahtaan portin läpi. Vanha aatami ryömii arkiseen elämään karvoineen kaikkineen.


Alaviitteitä
Völdike*  olisikohan tämä Viipurin piispana 1800-luvun taitteessa toiminut Andreas Wöldike?
lat.* Uskon vääriä perusteita ovat muun muassa sisäiset tuntemukset
katumus*  vrt Hollatzin Armonjärjestys autuuteen

4. Paastonajan sunnuntain Päiväsaarna 1849

Koska kansa sen näki, ettei Jesus siellä ollut eikä hänen opetuslapsensa, astuivat he myös haaksiin ja menivät Kapernaumiin etsein Jesusta.

Ja kuin he hänen siltä puolen merta löysivät, sanoivat he hänelle: Rabbi, koskas tänne tulit?

Jesus vastasi heitä ja sanoi: totisesti, totisesti sanon minä teille: ette etsi minua, että te näitte ihmeen, vaan että te saitte leipää syödä ja olette ravitut.

Älkäät tehkö sitä ruokaa, joka on katoovainen, vaan sitä ruokaa, joka pysyy ijankaikkiseen elämään, jonka Ihmisen Poika teille antava on; sillä Isä Jumala on sen vahvistanut.
Joh 6:24-27

Evankelista Johannes muistelee tämän päivän evankeliumissa, että Jesus ruokki viisituhatta miestä viidellä leivällä (ja) kahdella kalalla, jonka tähden ne ihmiset, jotka olit tällä ihmeellisellä tavalla ravitut, tahdoit väkivallalla tehdä Jesusta kuninkaaksi. Josta me ymmärrämme, että surutoin väki tahtoo kyllä sen kaltaisen miehen kuninkaaksi, joka ruokkii heitä ilman. Mutta se tekee heidän yhtä, jos Jumala eli perkele ruokkii heitä, saati he saavat vattansa täytetyksi. Sillä se surutoin väki, jonka Jesus oli ruokkinut viidellä leivällä ja kahdella kalalla, rupeisit taas toisena päivänä juovattamaan häntä; ilmanki he luulit, että hän taas ruokkii heitä ilman. Mutta Jesus sanoi heille: “Ette sen tähden etsi minua, että te uskoisitte sanan, jonka minä teille sanonut olen, vaan sen tähden te tulitte minua etsimään, että te olette eilen ravitut.”
 

Me kuulemme näistä Vapahtajan sanoista, ettei nämät ihmiset juovattaneet Vapahtajaa sen tähden, että he saisit oikian ylösvalaistuksen siitä ainoasta tarpeellisesta, vaan sen tähden he rupeisit häntä juovattamaan, että hän kerran oli heitä ruokkinut. Ja jos Vapahtaja olis joka päivä ruokkinut heitä ilman, kyllä ne olisit häntä seuranneet vaikka toiseen mailmaan.

 

Mutta niin pian kuin Vapahtaja puhui heille muutaman kovan sanan, joka koski vanhalle aadamille, käänsit he varsin selkänsä Vapahtajalle ja sanoit: “Tämä on yksi kova sana. Kuka voi sen kuulla?” Ja jos vielä nytkin joku rikas mailman herra tulis, joka ruokkis surutointa väkeä ilman, kyllä näkisitte, kuinka mailman ihmiset juoksisit joukottain hänen peräänsä ja huutaisit täydellä kurkulla: “Hoosianna, Davidin Poika. Kiitetty olkoon tämä hyvä herra, joka ruokkii meitä ilman.”

 

Mutta jos tulis semmoinen herra, joka antais heille Jumalan sanaa ja soimais heitä vääryydestä ja jumalattomasta elämästä ja tahtois heitä kääntymään ja parannuksen tekemään, kyllä näkisitte, kuinka he rupeisit suuttumaan ja huutamaan: “Ota pois, ristiinnaulitse! Tämä ei ole mahdollinen elämään maan päällä, joka ei anna meille omantunnon rauhaa!” Onkos kummempata kuultu? Hän tahtoo, että meidän pitää kääntymän ja parannuksen tekemän. Onkos kummempaa miestä nähty? Hän rupee laittamaan meidän elämäämme ja sanoo, että me olemme kastetut pakanat, vaikka me olemme kunnialliset ihmiset, ja siviästi eläneet ja ripillä käyneet ja kirkossa itkeneet. Mikä mies se on, joka siihen laihin haukkuu kunniallisia ihmisiä, ja tuomitsee vielä siviöitä ja kunniallisia ihmisiä helvettiin, jos totinen katumus ja parannus ei tule?”

 

“Semmoinen herra, joka saarnaa siihen laihin, että ihmiset tulevat niin hulluksi, että he rupeevat katumuksen ja parannuksen tekemään, semmoinen mies ei ole mahdollinen elämään maan päällä. “ Niin sanoit juudalaiset: “Meillä on laki, ja meidän lakimme jälkeen pitää hänen kuoleman, sillä hän on tehnyt itsensä Jumalan pojaksi.” Sitä ei saata yksi surutoin ihminen kärsiä, että yksi kääntynyt ihminen tunnustaa itsensä Jumalan lapseksi. Jos kristityt myös tunnustaisit itsensä perkeleen lapsiksi ja kiittäisit suruttomia Jumalan lapsiksi, niin rupeisit kaikki suruttomat nauramaan ja sanomaan: “Ja se on oikein. Kristityt ovat perkeleen lapset, mutta me olemme Jumalan lapset. Ja me luulemme, että semmoinen kristillisyys, joka nyt on näissä ilmestynyt, ei ole muu kuin riettaan hengen vaikutus.” Niin ne luulit juudalaisetkin, koska Vapahtaja rupeis soimaamaan heitä vääryydestä ja jumalattomasta elämästä: “Sinä olet samaritanus ja sinulla on perkele.”
 

Juudalaiset olisit kyllä kiittäneet häntä, jos hän olis kiittänyt heitä ja rukoillut heitä ja sanonut: “Rakkaat kristityt. Te olette Jumalan lapset. Te olette siviästi ja kunniallisesti eläneet mailmassa. Te olette niin paljon hyvää tehneet Jumalalle ja ihmisille, että teidän täytyy saada kiitoksen ja kunnian Jumalalta taivaan valtakunnassa. Te olette niin siviät ja hurskaat, ettei taivaan enkelit ole paremmat.” Jos Vapahtaja olis niin kiittänyt ja ylistänyt sen aikaisia ihmisiä ja vielä päälliseksi ruokkinut heitä ilman, totta vaan olisit hekin kiittäneet häntä ja sanoneet: “Suuri kiitos, hyvä herra kaiken hyvän edestä.” Mutta koska Vapahtaja rupeis soimaamaan heitä vääryydestä ja jumalattomasta elämästä, niin nousit vanhan aadamin karvat pystöön. Ja he rupeisit varsin käymään hänen henkensä päälle ja sanomaan: “Sinulla on perkele.”
 

Kyllähän luonnolliset ihmiset katsovat Pyhän Hengen vaikutuksia riettaan hengen vaikutukseksi, koska silmän kääntäjä on kääntänyt heidän silmänsä nurin. He lukevat Raamattua aivan nurin ja selittävät lihallisen mielensä jälkeen. Rietas kanssa selittää Raamattua, mutta hän selittää Raamattua sillä tavalla, että se tulee luvalliseksi hypätä kirkon katosta alas. Ja hänen palvelijansa selittävät Raamattua sillä lailla, että kaikki kotosynnit tulevat luvalliseksi. Ei ainoastans juopumus ja kirous tule luvalliseksi, vaan myös ahneus, koreus ja tappelus tulevat luvalliseksi luonnollisen ihmisen mielessä, koska Raamattu niin ymmärretään ja selitetään, ettei ole totinen katumus ja parannus tarpeellinen. Muutamat suruttomat antavat suulla myöten, että totinen katumus ja parannus on tarpeellinen, mutta ei sillä tavalla kuin nyt saarnataan.


Mutta kuinka? Joo sillä tavalla ilmanki, että toinen puoli sydämestä annetaan mailmalle ja toinen puoli Vapahtajalle. Sillä tavalla tahtoo luonnollinen ihminen tehdä parannusta, ettei hän tarvitsis missään hädässä taikka ahdistuksessa olla, ei tarvitsis mitään antaa vaivaisille. Jos Vapahtaja elikä perkele ruokkii häntä ilman, se tekee hänelle yhtä, saati hän saapi vattansa ja lihallisia himojansa täytetyksi.
 

Luonnollinen järki kouluttaa häntä niin, että hänen pitää parannuksen tekemän, mutta sillä tavalla kuin mailma on ennen bruukannut tehdä katumuksen ja parannuksen, että koska hän kotipaikoissa on kironut, tapellut, juonut ja vääryydellä koonnut tavaroita, ja sillä tavaralla ostanut itsellensä koreuden, rakentanut komeat kartanot ja laittanut itsensä ja talonsa niin komeaksi, että hän suurella kunnialla saattais vastaanottaa mailman ruhtinasta, tulee hän sitte suurella kunnialla ja suurella komeudella Herran huoneeseen ja siellä hän istuu niin kuin maaherra komeasti, siviästi ja urhoollisesti. Ja vaikka hän on tullut kirkkoon tunnustamaan itsensä vaivaiseksi syntiseksi, joka ei muuta ole ansainnut kuin helvetin ja ijankaikkisen kadotuksen, ovat kuitenkin hänen polvensa niin kankiat, ettei ne suju ollenkaan kumarrukseen.


Hän ajattelee ilmanki, ettei suuret herrat tarvitse kumartaa polviansa Jumalan edessä. Suuret herrat ei vihti kumartaa polviansa Jumalan edessä, koska synnin tunnustus luetaan, sillä he pelkäävät, että verkavaatteet kuluvat ylön paljon, jos heidän pitäis lankeeman polvillensa. Ei he sitä pelkää, että reikä tulee omaantuntoon, jos heidän pitäis kumartaman polviansa Jumalan edessä, vaan he pelkäävät, että koreat vaatteet kuluvat ja mustuvat. He luulevat pääsevänsä taivaaseen yhtenä koreuden kanssa.


Jos me sillä lailla teemme katumuksen ja parannuksen, ettemme tarvitse polviammekaan kumartaa, koska me rukoilemme Jumalalta synnit anteeksi, niin me pääsemme kaikki taivaaseen. Emme tarvitse kumartaa polviamme Jumalan edessä. Emme tarvitse kyynelillä ja huokauksilla kerjätä armoa, vaan me saatamme istua niin kuin mailman korkiat herrat penkissä ja sanoa Jumalalle: “Jos me olemme rikkoneet sinua vastaan, niin sinä olet velvollinen antamaan anteeksi.” Ne siviät miehet ja koreat vaimot, joiden koreat vaatteet kuluvat ja hieraantuvat, jos he lankeisit polvillensa Jumalan edessä, ne saattavat sanoa Jumalalle: “Emme me tarvitse sinua niin paljon palvella

 

Itse me olemme vastaamassa, jos mikään vahinko tapahtuu sielulle.” Ne saattavat vielä sanoa taivaalliselle vanhimmalle, joka makaa polvillansa ja hikoilee verta Yrttitarhassa näiden paatuneitten lasten tähden, jotka pilkkaavat vanhempansa kyyneleet. Nämät paatuneet lapset, jotka makaavat riettaan sylissä ja nauravat taivaalliselle vanhimmalle, koska taivaallinen vanhin makaa polvillansa ja itkee ja huokaa niin raskaasti, että sydän halkee. Niin sanovat paatuneet lapset: “Mitä sinä tarvitset murheessa olla meidän tähtemme. Et suinkaan meidän tähtemme ole niitä haavoja saanut. Itte ilmanki olet tehnyt itselles niitä haavoja.”

 

Koska me sillä tavalla teemme katumuksen, silloin me saatamme sanoa Vapahtajalle: “Met olemme siviät ja kunnialliset. Ei sinun tarvitse olla murheessa ja tuskassa meidän tähtemme. Itse me vastaamme, jos vahinko tapahtuu sielulle.” Eiköpä ole katumus ja parannus tapahtunut tässä seurakunnassa sillä lailla, että ihmiset ovat itkeneet kirkossa, koska niin kauniisti on saarnattu, että luonnolliset taipumukset ovat liikkuneet. Silloin ovat käärmeen kyyneleet vuotaneet kirkossa, mutta kirkon takana on kironneet ja nauraneet; kirkossa ovat jumaliset olleet ja jumalattomat kirkon takana, kirkossa ovat veisanneet ja kirkon takana juomalauluja laulaneet, kirkossa ovat siunanneet ja kirkon takana ovat kironneet. Eiköpä semmoinen Jumalan palvelus kelpaa hyvin Jumalalle, koska kirkossa palvellaan Jumalata ja kirkon takana annetaan kunnia mailman herralle; alttarin edessä annetaan suuta Vapahtajalle ja kirkon takana annetaan suuta Baalille. Eiköpä semmoinen Jumalan palvelus ole Jumalalle otollinen?

 

Mutta nyt sanovat tämän aikaiset siviät huorat ja rehelliset varkaat ja kunnialliset viinaporvarit, he sanovat näin: “Tänkaltaisen haukkumisen kautta paa tuvat ihmiset ja putoovat vielä syvempään helvettiin kuin he luonnostansa ovat.” Ja luonnollinen järki todistaa vielä päälle, että tänkaltainen saarna on tullut juuri riettaan hengen akatemiasta. Niin kuin juudalaiset sanoit Vapahtajalle: “Sinä olet Samaritanus ja sinulla on perkele”, niin sanovat myös tämän aikaiset juudalaiset jokaiselle, joka saarnaa niin totuuden ihmisille, että joku sielu rupee heräämään: “Sinä olet samaritanus ja sinulla on perkele.”

 

Mutta niin se on ennenki tapahtunut, että kaikki Jesuksen ristin viholliset paatuvat, koska niin saarnataan, että käärmeen siemenet rupeevat puikimaan sydämen juuressa. Juudalaiset tukitsit korviansa ja purit hampaitansa, koska Stefanus sanoi heille: “Te seisotte aina Pyhää Henkeä vastaan. Niin kuin teidän isänne, niin myös tet.” Ei suinkaan ole ihmet, jos sen kaltaiset ihmiset, jotka ovat lapsuudesta saakka imeneet synnin myrkkyä äitinsä maidolla, rupeevat oksentamaan ulos suustansa etikkata ja sappea, koska heille annetaan karvaita lääkityksiä. Hengelliset puoskarit antavat sokeria ja siirappia yhdelle ihmiselle, joka on täynnänsä käärmeen myrkkyä. Mutta oikiat tohtorit antavat ensinnä karvaita lääkityksiä, että se ihminen, joka on tapaturmaisesti niellyt myrkkyä, pääsis oksentamaan ulos sitä myrkkyä, ja sitte vasta annetaan hunajan pisarat sairaalle.

 

Hengelliset puoskarit panevat suruttomuuden ploosteria omantunnon haavain päälle, ettei omantunnon haavat pidä haiseman ja märkää vuotaman ennen kuin vasta ijankaikkisuudessa. Mutta oikiat tohtorit leikkaavat ensinnä terävällä raakaveitsellä sitä kuollutta lihaa, joka on mädännyt omantunnon haavain päällä, ja sitte vasta tiputtavat he hunajan pisarat niihin vertavuotaviin haavoihin.


Jos joku sielu täällä löytyis, jonka omantunnon haavat ovat verta vuotaneet sitte, kuin Pyhä Henki on leikannut pois sitä kuollutta ja mädännyttä lihaa, joka on kasvanut suruttomuuden ploosterin alla omantunnon haavain päälle, jonka puoskarit ovat panneet, olkoon minulle avullinen ja pidättäköön näitten sokiain raukkain päätä sillä aikaa, kuin Pyhä Henki leikkaa raakaveitsellä sitä kuollutta ja mädännyttä lihaa, joka on kasvanut omantunnon haavain päälle sen suruttomuuden ploosterin alla, jonka hengelliset puoskarit ovat panneet, ja rukoilkaan minun kanssani sitä suurta Ristinkantajata, että Hän avais näitten sokiain raukkain silmät, jotka ovat istuneet pimeydessä ja kuoleman varjon laaksossa hamasta pienuudesta niin tähän päivään asti, että hekin saisit nähdä, millinen valkeus on, ennen kuin aurinko laskee.

 

Taivaallinen kuningas, joka niin vähällä ruoalla on ruokkinut viisituhatta miestä, viidellä leivällä ja kahdella kalalla, saattaa vielä tänä päivänä ruokkia vaivaisia, isoovaisia ja janoovaisia, jos heillä on nälkä. Mutta nämät vaivaiset ei tunne nälkää ennen kuin he ovat vaeltaneet korvessa. Ei ne tunne nälkää ennen kuin kaikki niesta on loppunut, jota mailman jumala on heille valmistanut. Mutta jos he rupeisit seuraamaan Jesus ta korpeen, jos he siellä joutuisit nälkymään, niin he kiittäisit kyllä, jos he saisit yhden suupalaisen, yhden pikku hituisen Jesuksen siunauksesta ja Hänen armostansa, millä he pääsisit nälkää tappamaan. Ne harvat sielut kuitenkin syövät semmoista kuin on, jotka isoovat ja janoovat vanhurskautta ja sovintoarmoa Jesuksessa Kristuksessa nyt ja ijankaikkisesti.

Amen.

Alkuperäinen. SKHS:n Kollerin kokoelmasta C 173 n:o5 


Rovasti Lars Levi Laestadiuksen 
saarnat puhtaina 
jotka vastoin niitten kavaloita väärentäjiä näinä lopunaikoina hajallaan olevista käsikirjoituksista kokoilivat 
Lauri Koistinen ja Hannu Rautiainen 
Sisälähetysseuran kirjapaino 1984

 

Emme me koistislaisia pelkää!

Minussa on se vika, että arkeologina viihdyn menneissä ja pidän mahdollisimman alkuperäisestä tekstistä.

Nämä Laurin ja Hannun toimittamat tekstit ovat kieleltään aika rajua ja raakaa ja niitä sitten menivät sivistämään.

Ei pitäis mennä sivistämään vaan antaa alkuperäisen kielen raikua - ja tässä ovat pojat tehneet hyvän palvelun ja vielä pistäneet verkkoonkin kaikille lahjaksi.

(lumiukkona en edusta mitään lestadiolaista puoluetta, joten tämä on ulkopuolisen antama riippumaton lausunto.)

 

Vuohista ja lampaista taas tässä saarnassa

“Rakkaat kristityt. Te olette Jumalan lapset. Te olette siviästi ja kunniallisesti eläneet mailmassa. Te olette niin paljon hyvää tehneet Jumalalle ja ihmisille, että teidän täytyy saada kiitoksen ja kunnian Jumalalta taivaan valtakunnassa. Te olette niin siviät ja hurskaat, ettei taivaan enkelit ole paremmat.”

 

Sillä tavalla tahtoo luonnollinen ihminen tehdä parannusta, ettei hän tarvitsis missään hädässä taikka ahdistuksessa olla, ei tarvitsis mitään antaa vaivaisille. Jos Vapahtaja elikä perkele ruokkii häntä ilman, se tekee hänelle yhtä, saati hän saapi vattansa ja lihallisia himojansa täytetyksi.

 

"He luulevat pääsevänsä taivaaseen yhtenä koreuden kanssa."

tai kuten OM sanoi "pieninkin synti kadottaa" kultaista ristiä tuimasti katsoen.

 

Laestadius ei kyynelten antanut pettää itseään, eikä tarjoillut puudutuspiikkejä:

Hengelliset puoskarit panevat suruttomuuden ploosteria omantunnon haavain päälle, ettei omantunnon haavat pidä haiseman ja märkää vuotaman ennen kuin vasta ijankaikkisuudessa. Mutta oikiat tohtorit leikkaavat ensinnä terävällä raakaveitsellä sitä kuollutta lihaa, joka on mädännyt omantunnon haavain päällä, ja sitte vasta tiputtavat he hunajan pisarat niihin vertavuotaviin haavoihin.

 

Tämä 4. paastonajan sunnuntain päiväsaarna ei oikeastaan ole laisinkaan evankeliumin tutkielma, vaikka se siitä lähteekin.

Laestadius on saarnapöntössä ja katselee seurakuntaansa, ja saamme tässä kuulla, mitä hän siellä näkee.

Terävää ja ankaraa hengellisyyden arvostelua kirkkosalin täydeltä.

Hän koettaa tehdä eroa aidon parannuksen, aidon omantunnon hädän ja sellaisen sanojen tasolla olevan "tiedollisen" syntisyyden suhteen.

Ja mistä koetinkivi?

Teoista.

Kun saarnaaja elämästä, vaelluksesta, juopottelusta ja huoraamisesta puhuu, niin siinä nämä väärällä rauhalla omantunnon puuduttaneet alkavat suuttua.

naamio putoaa.

 

näin varmaan koetaan, että kun synti sanotaan synniksi, niin silloin maailma suuttuu.

semmonen papisto, joka viinaporvareita ja huoria kiittelee jumaliseksi, saa sen sijaan kehuja.

Niinkuin Vapahtaja saisi, jos ilman leipää kaikille jakaisi, päivästä toiseen.

Vaan kun meni parannusta saarnaamaan, niin samariasta piru tämä...

 

Vakavaa sanomaa

mutta myös melkoista tuon ajan kuvausta, millaisessa hengellisessä maailmassa Laestadius työtä teki.


saattaa muuten olla yleisesti rovastin postillojen kanssa hyvä hermeneuttinen apuneuvo kysyä, mitä Laestadius katselee.

- toisinaan hän katselee edessään avoimena olevaa Raamattua ja julistaa sen sanomaa

- toisinaan hän katselee edessään avoimena olevaa seurakuntaa ja julistaa sen tilaa

- toisinaan hän katselee kristillisyyden merkkejä ja opettaa yleisesti oikeaa ja väärää sieluntilaa

kun tämän pitää mielessä, saarnoista aukeaa hänen silmiensä kautta näkymää 1800-luvun puolivälin Pohjolaan ja räppäniä siellä asuvien ihmisten sydänten koteihin.


tästä edessä olevan seurakunnan katsomisesta ja sen hengellisen tilan ruotimisesta ei kaikki kansa pitänyt.

jako tapahtuikin sitten aika rajusti 1859 ja sieltä alkoi lestadiolaisuuden tie kohti irtautumista kirkosta ja aitoa lahkolaisuutta tässä meidän siionissamme, joka ei väärässä varmuudessaan varoituksista huoli!

4. Paastonajan sunnuntain Aamusaarna 1849

Otsikko:
Viestejä yhteensä: 22
Keskustelu aloitettu: 21.03.2012 11:21
Viimeisin viesti: 21.03.2012 12:12




Rakkaat veljet, kirjoitettu on: Abrahamilla oli kaksi poikaa, yksi palkkavaimosta ja yksi vapaasta. Mutta joka palkkavaimosta oli, se oli lihan jälkeen syntynyt; ja joka vapaasta oli, se oli lupauksen kautta. Mutta niin kuin se silloin, joka lihan jälkeen syntynyt oli, vainois sitä, joka hengen jälkeen syntynyt oli, niin se nytkin tapahtuu. Gal.4: 22,23,29

Pyhä Paavali osottaa tässä paikassa, että ne ihmiset, jotka lihan jälkeen syntyneet ovat, vihaavat niitä, jotka Hengen jälkeen syntyneet ovat. Ja tämä mailman ihmisten viha on tullut ilmi mailman alusta. Koska Kain ja Abel toit uhria Jumalalle, vihastui Kain veljellensä sen tähden, että Abelin uhri kelpais paremmin kuin Kainin uhri. Jumala varoitti Kainia siitä hengellisestä vihasta ja sanoi: “Miksi sinun haamus muuttuu”, ja käski hänen sotia syntiä vastaan. Mutta Kain ei jaksanut sotia syntiä vastaan, vaan viha syttyi niin kovin Kainin sydämessä, että hän tappoi veljensä. Ja minkäs tähden Kain suuttui niin kovin veljellensä? Sen tähden, että Abelin lahja oli Jumalalle otollisempi kuin Kainin lahja.

Sitä ei voi yksi luonnollinen ihminen kärsiä, että heränneitten lahjat ovat Jumalalle otolliset, sillä luonnollinen ihminen on mielestänsä niin siviästi elänyt, ettei kukaan mahda häntä soimata vääryydestä. Ja koska rietas on kääntänyt hänen silmänsä nurin, katsoo hän elävän kristillisyyden riettaan hengen vaikutukseksi, mutta luonnollisen tilaisuutensa katsoo hän kristillisyydeksi. Luonnollinen ihminen luulee,  
 

Jos nyt yksi herännyt ihminen rupee soimaamaan suruttomia vääryydestä, niin he suuttuvat niin kovin, että sappi puhkee. Käärmeen siemenet rupeevat puikimaan sydämen juuressa. He purevat hampaitansa niin kuin juudalaiset teit Stefanukselle. He uhkaavat kantaa maaherralle Pontius Pilatukselle sen kansan häiritsijän päälle, joka on opettanut ihmisiä, ruveten Galileasta niin tähän asti. Ja tämä hengellinen viha kristityille ei lopu ennen kuin he saavat imeä kristittyin verta ja makkaroita tehdä. Veljensä murhaaja Kain on vielä elämässä, ja vaikka Jumala on varoittanut häntä ja sanonut: “Miksi sinun haamus muuttuu”, ei hän sodi kuitenkaan syntiä vastaan. Sillä vihollinen ajaa häntä tappamaan veljensä
 
 

Niin teki Kain ja niin teit juudalaiset profeetaille ja Vapahtajalle, niin teit pakanat kristityille, niin ovat paavilaiset vihanneet ja vainonneet kristityitä. Ja joka paikassa, kussa elävä kristillisyys liikkuu, siinä liikkuvat myös käärmeen siemenet. Muutamat nyrkillä ja sauvalla pieksevät kristityitä, muutamat puskevat niin kuin nautahärät, muutamat purevat hampailla niin kuin keiturit, muutamat freistaavat lain voimalla hävittää ja pois juurittaa kristillisyyden. Erinomattain fariseukset ja kirjanoppineet etsivät väärää todistusta ja valhetta ja vääntävät oikeuden, että he saattaisit yllyttää esivaltaa vainoomaan kristityitä. Ja tämä hengellinen viha tulee siitä, että he katsovat kristillisyyden vaikutuksia riettaan hengen vaikutuksiksi.
   
 

Kristityt ovat heidän mielestänsä yksi kirottu joukko, joka pitäis hävitettämän ja pois juuritettaman maasta. Koska nimittäin kristityt ei anna suruttomille omantunnon rauhaa, rupeevat käärmeen siemenet puikimaan sydämen juuressa. Rietas ottaa ja kääntää heidän silmänsä nurin, niin että he katsovat kristillisyyden hulluudeksi ja taikaukseksi, mutta sen luonnollisen elämänsä pitävät he kristillisyytenä. Ja koska he hengellisen vihan tähden vainoovat kristityitä, luulevat he tekevänsä Jumalalle palveluksen.
 
 

Tämän hengellisen vihan tähden sanoo Paavali, että “niin kuin silloin se, kuin lihan jälkeen syntynyt oli, vainois sitä, joka hengen jälkeen syntynyt oli, niin se nytkin tapahtuu.” Ja se on tapahtunut joka paikassa, kussa hengen jälkeen syntyneet ihmiset löytyvät, että suruttomat ja kastetut pakanat, jotka lihan jälkeen syntyneet ovat, aina vihaavat ja vainoovat kristityitä.
 
 

Ottakaat nyt vaari ajan merkistä, te heränneet sielut, ja katsokaat ylös taivaaseen, koska teidän lunastuksenne lähestyy. Vihollinen käypi ympäri niin (kuin) kiljuva jalopeura ja etsii, ketä hän sais niellä. Älkäät peljästykö, vaikka hän aukaisee veripunaisen kitansa ja näyttää hampaitansa kaikille, jotka hengessä ja totuudessa Jesuksen nimen avuksensa huutavat. Ei vihollinen ole voittanut mitään vainoomisen kautta. Jota enemmän hän on imenyt kristittyin verta, sen suuremmaksi on kristittyin joukko tullut. Katkerimmat totuuden viholliset ovat itse tunnustaneet, että kristittyin veri on niin kuin myrkky lohikäärmeelle. Jota enemmän lohikäärme imee kristittyin verta, sen suuremmaksi tulee hänen tuskansa. Kristittyin veri on makia lohikäärmeen suussa, mutta karvastelee jälkeen vattassa.
   
 

Meidän toivomme on, että Herra Jesus vahvistaa net harvat sielut armollansa, joiden silmät tämän sodan kautta ovat aukenemassa, että he ottaisit vaarin armonajasta ja että he rukoilisit sitä suurta Ristinkantajata, sitä orjantappuroilla kruunattua Kuningasta, että Hän varjelis heitä sen hengellisen suden hampaista, että Jesuksen veren voima tulis eläväksi heidän sydämissäns, että he jaksaisit seisoa siinä suuressa hengellisessä sodassa, joka nyt (on) alkanut. Sillä nyt on se suuri ja hirmuinen lohikäärrne avannut veripunaisen kitansa. Hän on heitetty alas taivaasta ja on pudonnut maan päälle pitäin suurta vihaa tietäen hänellänsä vähän aikaa olevan.
 
 

O, joskas se armollinen Herra Jesus tänäpänä avais kaikkein sokiain silmät näkemään ja kuuroin korvat kuulemaan, missä surkiassa ja viheliäisessä tilassa he ovat, jos totinen parannus ei tule. Me rukoilemme sitä suurta Ristinkantajata, joka kaikkein synnit on päällensä ottanut, että Hän vahvistais väsyneitten matkamiesten polvet, että he jaksaisit kantaa Jesuksen ristiä Golgatan mäelle, että he kostuisit konttaamisellakaan Hänen ristinsä juureen, että se armollinen Herra Jesus tiputtais muutaman armonpisaran niiden suuhun, joilla yksi nöyrä ja särjetty sydän on. Kuule kaikkein nöyräin, viheliäisten ja alaspainettuin rukous!

Isä meidän, jne.

Rovasti Lars Levi Laestadiuksen
saarnat puhtaina
jotka vastoin niitten kavaloita väärentäjiä näinä lopunaikoina hajallaan olevista käsikirjoituksista kokoilivat
Lauri Koistinen ja Hannu Rautiainen
Sisälähetysseuran kirjapaino 1984

  Kirjoittanut: Nosce te, 21.03.2012 11:31
 

Väkevätä rajanpiirtämistä ja suhteellisen hyvin raamatun tapahtumilla todisteltua.
Että Amenta vaan.
 
 

Herran valitsema ase Lapin apostoliksi, Lars Levi Laestadius, tuli hengelliseen herätykseen Lapin Marian kohdattuaan 1844.

"Lars Levi Laestadiuksen kääntymisen katsotaan tapahtuneen vuoden 1844 alussa. Hän oli silloin Härnösandissa tuomiokapitulin määräämänä hiippakunnan koulujen ja seurakuntien tarkastajana aloittanut kaksipäiväisen tarkastuksen Åselessa. Ensimmäisen päivän tarkastustilaisuuden jälkeen hän tapasi Lapin Marian, 30-vuotiaan saamelaisnaisen, Milla Clementsdotterin. Heidän välillään syntyi keskustelu, joka johti Laestadiuksen kääntymykseen."


"Herätyksen enteitä alkoi näkyä Kaaresuvannossa talvella 1845, mutta seuraavan vuoden keväällä siellä alkoi alkuheräyksenä tunnettu varsinainen lestadiolainen herätys. Nopeasti se voimistui ja levisi muutamassa vuodessa muuallekin Pohjois-Ruotsiin, -Suomeen ja -Norjaan."
 
 

Lestadiolaisuuden voimakas ekspansio näkyy siinä, että se jo 1860-luvulla oli levinnyt laajalti pohjoiskalottialueella ja saavuttanut Perämeren rannikon. Saman vuosikymmenen lopulla se oli saanut ensimmäiset tukikohtansa suomalaisen siirtoväestön keskuudessa Pohjois-Amerikassa Minnesotan valtiossa. Suomessa kannattajia oli myös Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla, Satakunnassa, Hämeessä, Keski-Suomessa, Savossa ja Karjalassa. Etelä-Suomessa kaupungit olivat lestadiolaisuuden kannatusalueita, ja niistä se levisi ympäröiviin maaseudun pitäjiin. Myös Venäjällä oli lestadiolaisuutta varhain, sillä Pietarin kaupungin se tavoitti jo 1870-luvun alussa. Sieltä se levisi Viroon, ensin Narvaan seuraavan vuosikymmenen puolivälissä ja Tallinnaan 1890-luvulla. Myös ortodokseja liittyi lestadiolaisuuteen Pohjois-Karjalassa ja Venäjällä. Niinpä Ewangelinen-lehdessä Suomen kirkon tilanteesta kertovassa kirjoituksessa 1884 todettiin: ”Hihhulilaisuus on lewinnyt 20 w. ajalla yli Suomen, sanoakseni kulowalkean tawalla.”

Martti Vuollo STI luento



  Kirjoittanut: anonyymi, 21.03.2012 11:36
 

Pyhä Henki antaa sanan tilanteen mukaan.

Tämä sana ei ole vanhentunutta. Tähän sanon aamenen.

Lapin kansaa eikä mitään muutakaan kansaa herätetä Joh 3.16. toistelemalla eikä sillä, missä sanotaan ettei mikään erota Jumalan rakkaudesta.

Se on sitten eri asia kenen me katsomme tarvitsevan herätystä.



 mikkoL
 

4. Paastonajan saarna on siis noin viisi vuotta rovastin oman voimakkaan hengellisen kokemuksen jälkeen.

Herätys on jo alkanut Kaaresuvannossa ja muualla.

Varsinaisena lestadiolaisen herätyksen alkuvuotena pidetään kuitenkin vasta 1859.

Silloin Pajalassa pidettiin piispan neuvosta ensimmäisen kerran samana sunnuntaina kaksi eri jumalanpalvelusta tavalliselle kirkkoväelle ja heränneelle väelle.

Muistamme, että oli kirkkopakko - jumalanpalvelukseen tuli paikkakunnan koko väki, eivätkä kaikki oikein pitäneet tulisieluisen pappinsa saarnoista.

valitusta meni tuomiokapituliin ja ratkaisu oli kaksi eri jumalanpalvelusta.
 
 

No koska olemma ruvenneet Jumalan Sanan valossa arvostelemaan rovastin saarnoja, niin kysymme:

missä kohdin tämä saarna poikkeaa pyhästä Raamatusta?

missä rovasti ajaa ohi Jumalan Sanan ja alkaa laittaa sinne omiaan, kuten saarnassa vuohista ja lampaista.

...
nosce te on sitä mieltä, että tämä on Jumalan Sanan mukaista saarnaa.

norppa sanoo, että tämä saarna osuu yhä tänään ja on totta.

mikkoL sanoo näihin kahteen todistukseen aamen.

Mielestäni tämä Aamusaarna on läpeensä raamatullinen ja antaa väkevällä tavalla meidän aikaamme Jumalan Sanan opetusta -

lihasta syntynyt vainoaa yhä Hengestä syntynyttä.

 
 

kuulkaa, kuinka rovasti saa sen kiljuvan jalopeuran kuvauksen eläväksi aivan kirkkokansan silmissä niin että näemme sen punaisen kidan ja pelottavat hampaat:


Vihollinen käypi ympäri niin (kuin) kiljuva jalopeura ja etsii, ketä hän sais niellä. Älkäät peljästykö, vaikka hän aukaisee veripunaisen kitansa ja näyttää hampaitansa kaikille, jotka hengessä ja totuudessa Jesuksen nimen avuksensa huutavat.
   
 

mieliinpainuvaa kielenkäyttöä:

"Jota enemmän lohikäärme imee kristittyin verta, sen suuremmaksi tulee hänen tuskansa. Kristittyin veri on makia lohikäärmeen suussa, mutta karvastelee jälkeen vattassa."


ja kuinka osuvasti hän kuvaakaan Lapin arkikielellä vainoa:

"Ja tämä hengellinen viha kristityille ei lopu ennen kuin he saavat imeä kristittyin verta ja makkaroita tehdä."
 
 

Rovasti Laestadius ei ole vain varsin etevä saarnamies, vaan hänen sanomansa on sangen syvälle tunkevaa ja totuudellista.

Tässä eräs helmi tästä 4. paastonajan sunnuntain saarnasta:

Veljensä murhaaja Kain on vielä elämässä, ja vaikka Jumala on varoittanut häntä ja sanonut: “Miksi sinun haamus muuttuu”, ei hän sodi kuitenkaan syntiä vastaan. Sillä vihollinen ajaa häntä tappamaan veljensä.

...
niin, ei hän sodi kuitenkaan syntiä vastaan.

  Kirjoittanut: anonyymi 21.03.2012 12:11
Saarnojen kaksiosaisuus postillassa kertoo siitä, että silloin pidettiin jumalanpalveluksessa ikäänkuin kaksi saarnaa. Epistolasta alttarilta ja evankeliumista saarnatuolista.

Kun jumalanpalveluksia oli kaksi, niin hän piti ikäänkuin neljä saarnaa joka sunnutai.

Kun saarnoja oli pidettävä niin useasti, on selvää, ettei kaikkia sanamuotoja pystynyt hiomaan kirjoituspöydän ääressä vain tarpeen mukaan ja raamatun viittaukset joskus voivat olla muistinvaraisia.



 mikkoL

Ja mitä ihaninta evankeliumia Wilcoxin Kalliin hunajanpisaran hengessä ja Pyhän Hengen inspiroimassa rukouksessa:

Me rukoilemme sitä suurta Ristinkantajata, joka kaikkein synnit on päällensä ottanut, että Hän vahvistais väsyneitten matkamiesten polvet, että he jaksaisit kantaa Jesuksen ristiä Golgatan mäelle, että he kostuisit konttaamisellakaan Hänen ristinsä juureen, että se armollinen Herra Jesus tiputtais muutaman armonpisaran niiden suuhun, joilla yksi nöyrä ja särjetty sydän on.

Kuule kaikkein nöyräin, viheliäisten ja alaspainettuin rukous!
 

Mitenkähän monta tämmöisen väkevän sisällön omaavaa saarnaa on 4. paastonajan sunnuntaina Suomen, Ruotsin ja Norjan kirkoissa saatu kuulla...

no, ei näitä ihminen ota, vaan näitä annetaan Ylhäältä.

jos annetaan.

Huutavan ääni korvessa

 

AIKAKAUSLEHTI
HUUTAVAN ÄÄNI KORVESSA
(Ilmestyi vuosina 1852-54)

JOHDANTO
Jacob Dahlberg
(Suom. Hannu Rautiainen 1994)

Tämän aikakauslehden alkaessa nyt ilmestyä saanemme jollakin esipuheella selittää sen nimeä.

Matteuksen kolmannen luvun alussa Johannes Kastajaa kutsutaan huutavan ääneksi korvessa, josta jo Jesaja on ennustanut (Jes.40:3).

Jesaja tosin kirjoittaa saarnaajan ääni on korvessa, mutta se tarkoittaa samaa, koska saarnaaminen merkitsee huutamista tai julistamista.

Se, että Jesajan ennustus tarkoittaa Johannes Kastajaa Messiaan edelläjuoksijana, käy ilmi, jos vain pikaisestikin lukee Jesajan 40:1-11.

Sillä kun profeetta aluksi kehottaa itseään ja muita saarnaajia lohduttamaan Jumalan kansaa ja puhumaan suloisesti syntien anteeksiantamuksesta, on helppo huomata tämän tarkoittavan uuden liiton armollisemman ajan koittoa, jolloin evankeliumia julistetaan selkeämmin ja runsaammin niille, jotka huokaillen ikävöivät hengellistä lunastusta ja Israelin lohdutusta.

Ja kun profeetta julistaa, että kaikki ihmisen hyvyys kuivuu ja kuihtuu kuin ruoho ja kukkanen, kun Siionille tuodaan tämä evankelinen sanoma: katso, teidän Jumalanne, ja hyvä Paimen ilmestyy todistaen sangen ihanasti ylenpalttisesta Paimenen lempeydestä, niin tämä on yksi selkeimpiä ja lohdullisimpia osoituksia siitä, että meidän kallis Vapahtajamme astuu suorittamaan sitä suurta lunastustyötä.


Ja kun profeetta tässä yhteydessä puhuu saarnaajan äänestä, joka korvessa kehottaa kansaa valmistamaan Herralle tietä, eli valmistaa kansaa vastaanottamaan tämän suuren Paimenen ja autuuden ruhtinaan, niin ei tämä ääni korvessa voi olla muu kuin Johannes Kastaja ja hänen parannussaarnansa.

Tämä käy yksiin myös viimeisen profeetan, Malakian, ennustuksen kanssa. Herra puhuu hänen kauttaan: "Katso! Minä olen lähettävä teille profeetan, Elian, ennen kuin se suuri ja hirmuinen Herran päivä tulee."

Vapahtaja itse selittää selvin sanoin Matteuksen 11:14, että tämä Elias merkitsee Johannes Kastajaa, joka ilmestyy uutena Eliaana eli Eliaan hengellä ja voimalla armonpäivän koitossa.

Malakia kutsuu Herran päivää eli Kristuksen kautta koittavaa armonpäivää hirmuiseksi sen tähden, että evankeliumin valkeus tulee tuomitsemaan pimeyden, katumattomuuden, epäuskon ja omanvanhurskauden.

Tämän armonpäivän alussa Johannes Kastaja nousee saarnaajan äänenä, joka huutaa: "Valmistakaa Herralle tietä!"

Ja tämä hänen huutamisensa on myös valmistamista.

Evankelista Matteus kirjoittaa selkeästi, että Johannes Kastaja on se, josta Jesaja on ennustanut edellä mainitussa paikassa.

Johannes oli esiintyvä korvessa.

Tällä ei tarkoiteta ainoastaan ulkonaista paikkaa Kuolleen meren rannalla, jossa Johannes kastoi ja saarnasi, vaan myös hengellistä korpea, sitä hengellistä pimeyttä, kuolemaa ja turmelusta, joka vallitsi Juudean maalla ja vielä enemmän pakanamaissa Vapahtajan ilmestyessä taivaallisen valkeutensa kanssa.

Johanneksen saarnan pääsisältö oli tämä: "Tehkää parannus! Taivaan valtakunta on lähestynyt! Valmistakaa Herran tietä!"

Johanneksen kuulijoissa täytyi herättää tämä parannus eli mielenmuutos, synnintunto sekä katumus ja koko synnillisen olemuksen inho ja sen tuomion pelko, jonka alaisiksi he olivat tulleet synnin kautta, sitten he saattoivat toivottaa Kristuksen tervetulleeksi ja ottaa vastaan hänet, jolla oli niin ihanat armovälineet ja voimat langenneen syntisen armahdukseksi, pyhitykseksi ja autuudeksi.

Jotta he eivät kieltäisi tätä taivaan valtakuntaa ja sen suurta kuningasta ja paimenta, Kristusta, ja hän kulkisi siten heidän ohitseen, piti Johanneksen esiintyä sanansaattajana, joka ilmoitti Vapahtajan tulemisesta ja joka kehotti kansaa päästämään ennättäväisen armon herättämään heidän omantuntonsa ja avaamaan heidän sydämensä vastaanottamaan elävällä uskolla Vapahtajan ja siten edistämään taivaan valtakunnan.

Mutta ei Johanneksen herättävä ääni ollut tarpeen ainoastaan sillä ajalla vaikuttamaan syvällistä ja todellista hartauselämää sekä evankeliumin armon ja Vapahtajan vastaanottamiseksi enalta valmistettuihin sydämiin.

Sellainen herätys-ääni on tarpeen kaikkina aikoina.

Se on myös kaikunut aina siellä, missä valppaat vartijat ovat huutaneet korvessa Herran tien valmistamiseksi, että korvet tulisivat yrttitarhoiksi.

Näissä yrttitarhoissa on myös aina lain kirpeä pohjoistuuli ollut tarpeellinen ja siunattu.

Eiköpä vieläkin ole niin?

Eiköpä meidän velttona, vallattomana, penseänä ja nukkuvana aikanamme parannuksen herättäviä Johanneksen ääniä tarvita kenties enemmän kuin koskaan, ettei taivaan valtakunta kävisi meidän ohitsemme, evankeliumia peitettäisi, väärinkäytettäisi ja menetettäisi keskuudessamme ja ettei hienomman pakanuuden pimeys yhä tuhoavampana hautoisi niin kutsuttua kristikuntaa?

Monet opettajat ja kuulijat, jotka katselevat valppain ja avoimin ymmärryksen silmin ajan merkkejä, ovat syystä huolissaan.

Tunnustamme, että meillä on sama pelko.

Jotta taivaan valtakunta voisi tulla yhteiskuntien ja yksilöiden tykö, heidät pitää herättää synnin horroksesta ja viedä Egyptin orjuuden pimeydestä Siinaille kuulemaan ja näkemään jyrinästä ja salamoinnista heitä uhkaavan kadotuksen, että joutuisivat tosissaan etsimään iankaikkista pelastustaan.

Uskomme, että myös yksityisillä ihmisillä, jotka pelastuvat, pitää vanhan testamentin ajan edeltää uuden testamentin aikaa, lain pitää edeltää evankeliumia, Johanneksen äänen pitää edeltää Jumalan Karitsaa.

Uskomme apostolin merkillisten sanojen totuuden, että lain pitää olla kurittajamme Kristuksen tykö, eli niin kuin tunnustuskirjoissamme lukee, että usko sikiää ja syntyy omassatunnossa, joka kauhistuu syntiä. Vakuuttuneina tästä ja edistääksemme vähäisellä osuudellamme herätystä totiseen parannukseen ja kristillisyyteen olemme ruvenneet toimittamaan tätä aikakauslehteä.

Kunpa tarkoitus edes osittain tulisi Herran siunauksen kautta saavutetuksi lähellä ja kaukana!

Käy ulos, huutavan ääni, ja ole Herran kädessä (edes vähäinen) väline, joka vaikuttaa sielujen herätykseksi, parannukseksi ja pelastukseksi!

Vakuuta monia vääriä kristittyjä synninunen vaarasta, maailman väärästä rauhasta!

Sano heille, että nyt on aika nousta ylös unesta, ettei taivaan valtakuntaa otettaisi meiltä pois ja pimeys meitä käsittäisi!

Puhu rakkauden vakavuutta ja hellyyttä kevytmielisenä ja tuimana aikana! Oi jospa siellä, missä ilmestyt, olisit saarnaajan ääni, joka valmistaa Herran tietä monien sielujen herätykseksi, parannukseksi ja autuudeksi!

3. Rukouspäivä 1854 (Päiväsaarna 2. teksti)

Rovastin toinen saarna samana Rukouspäivänä on Raamatun julistusta, jossa sisältöä tulkitaan vahvasti ensimmäisen saarnan taustalta.


Kolmannen rukouspäivän korkean messun teksti Paavalin lähetyskirjasta roomalaisten tykö 12. luvussa ja 1. ja 2. värssyssä:

“Niin neuvon minä teitä, rakkaat veljet, Jumalan sydämellisen laupeuden kautta, että te antaisitte teidän ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidän toimellinen jumalanpalveluksenne. Ja älkää sovittako teitänne tämän maailman muodon jälkeen, vaan muuttakaa teitänne teidän mielenne uudistuksen kautta, että te koettelisitte, mikä Jumalan hyvä, otollinen ja täydellinen tahto olisi.”
Room 12:1-2


Uhri Jumalalle

Tämä meidän ylösluettu tekstimme on kirjoitettu kristityille, jotka uhraavat ruumiinsa Jumalalle, eivätkä sovita itseänsä tämän maailman muodon jälkeen. Mutta koska pakanat elävät vastoin tätä Paavalin manausta, ensiksi uhraavat ruumiinsa saatanalle, ja toiseksi asettavat itsensä tämän maailman muodon jälkeen, pitää meidän tällä hetkellä suruttomain ylösrakennukseksi perään ajatteleman, kuinka pakanat uhraavat ruumiinsa saatanalle ja asettavat itsensä tämän maailman muodon jälkeen.



Toisenlaisia uhreja
Rovasti kuvaa tässä jaksonsa ruumiinsa antamista Jumalan sijasta erilaisille perkeleille ja tällaisten uhrien kauheita seurauksia sekä hänelle itselleen että lähimmäisille.

Pakana uhraa ruumiinsa juopumuksen perkeleelle
Pakanat uhraavat ruumiinsa ensiksi juopumuksen perkeleelle. Koska he nimittäin täyttävät himonsa juopumuksen kautta, uhraavat he ruumiinsa juopumuksen perkeleelle.

Ruumis on ensimmäinen, joka saa kärsiä juopumuksen tähden, sillä kaikki väkevä juoma polttaa juomarin suolia ja turmelee hänen vertansa. Juomari tulee jälistä päin nuopeaksi ja sairaaksi, niin kuin hän olisi paskaa syönyt. Ja mikäpä paloviina on muu kuin vuotava pirun paska, jota itse piru on opettanut ihmisiä keittämään pimeyden ruhtinaalle makeaksi hajuksi. Koska pirun paskaa keitetään, täytetään koko maailma semmoisen hajun kanssa, joka on makea ja hyvänhajuinen pirun nokassa. Mutta muutoin on se niin myrkyllinen, että se on pilannut koko tämän ilman. Se on turmellut monta sataa tuhatta ihmistä. Se on ottanut muutamilta järjen pois ja nostanut manalaisia valtajuomarien päälle.

Paloviinan vaikutuksista vielä
Kaikki sidotut perkeleet ovat paloviinan kautta irti päässeet. Erinomattain vihan perkele, huoruuden perkele, prameuden perkele. Paloviinan kautta teki ylpeyden perkele köyhän rikkaaksi. Se teki traasuperkeleen suureksi herraksi. Se teki voimattoman voimalliseksi. Se teki muutamia jumaliseksi ja totiseksi.

Mutta se teki myös monta siveätä miestä jumalattomaksi, niin että he rupesivat viinassa kiroamaan, riitelemään ja tappelemaan, vaimojansa pieksämään, ihmisiä murhaamaan. Niin meni monen siveän miehen siveys ja hiljaisuus hukkaan paloviinan kautta. Nämä onnettomat sielut uhrasivat ruumiinsa saatanalle, pilasivat terveytensä, haaskasivat omaisuutensa ja tulivat traasuperkeleeksi jo tässä maailmassa. Mitäs sitten mahtaa tulla iankaikkisuudessa?

Suruttomat uhraavat itsensä huoruuden perkeleelle
Suruttomat uhraavat myös huoruuden perkeleelle ruumiinsa, koska he nuoruuden iässä juoksevat huorain perässä ja elävät niin kuin luontokappaleet. Ensiksi kaikki huorat panevat kaiken tienauksensa koreuteen, että he paremmin kelpaisivat maailmalle ja huorapukille. Sitten tekevät he jalkalapsia ja naivat tyhjän päälle, eli heittävät lapsiansa vieraalle.

Ja sillä tavalla saavat lapset kärsiä vanhempain syntein tähden, ei ainoastansa tässä, mutta myös tulevaisessa maailmassa. Koska lapsilla ei ole oikeat vanhemmat, jotka kasvattaisivat heitä ihmiseksi, tulevat semmoiset huoraksi ja varkaaksi. Niin kuin vanhemmat, samoin myös lapset. Yksi kaunis joukkokunta, kun he tulevat Jumalan tuomion eteen. Siellä he saavat seisoa, niin kuin riettaan morsiamet, ja hävetä iankaikkisesti.

Huoruudesta vielä
Miksi Vapahtaja on haukkunut koko sukukunnan huoruuden sukukunnaksi? Miksi Jumala niin hirmuisesti rankaisi Israelin lapsia, koska he rupesivat pakanain kanssa huoraamaan? Se on yksi kauhistavainen ja häpeällinen synti, se sama huoruuden synti, että kunnian perkelekin kääntää silmänsä pois huorain joukosta. Viimein vanhat huorat tulevat pirun paskan kantajaksi ja ylenkatsottavaksi kaikilta.

Pakanat uhraavat ruumiinsa kunnian perkeleelle (urheilu)
Pakanat uhraavat ruumiinsa kunnian perkeleelle, koska he nuoruuden iässä prameuden tähden raatavat ruumistansa ja tulevat keski-iässä kivulloiseksi. Muutamat painiskelevat, muutamat nostavat raskaita kuormia, muutamat hyppivät ja taittavat jäseniänsä. Muutamat juoksevat kilpaa ja muutamat tekevät työtä enemmän, kuin ruumis kestää. Ja kaikki tämä turha kunnia on pilannut monen ihmisen terveyden. Ei ole ihme, että ihmisen sukukunta polvesta polveen tulee huonommaksi sekä sielun että ruumiin puolesta. Ihmisen sukukunta on niin turmeltu ja niin huono, ettei ole sanomista.

Pakanat uhraavat itsensä ahneuden perkeleelle
Pakanat uhraavat myös ruumiinsa ahneuden perkeleelle. Koska nimittäin ahneuden perkele pääsee oikein hallitsemaan, silloin ei ole pakanoilla yön lepoa eikä paljon syömärauhaa. Ja mitä ahneuden perkele kokoaa, sitä kunnian ja huoruuden perkele haaskaa.

Ahneuden perkele saattaa myös suurta maailman murhetta matkaan, niin että muutama ei saata nukkua yölläkään maailman murheen tähden. Ja Paavali kirjoittaa, että maailman murhe saattaa kuoleman matkaan.

Maailman orja vanhenee ennen aikaansa. Ja jota vanhemmaksi ihminen tulee, sitä suuremmaksi tulee ahneus kokoamaan. Huoruudenperkele vanhenee iän mukana, niin ettei hän jaksa enää huorain kanssa fästätä, mutta ahneuden perkele tulee suuremmaksi. Ja koska suruton ihminen seisoo haudan partaalla, silloin on hänellä suurin murhe maailmasta ikään kuin hän olisi tässä maailmassa iankaikkista majaa rakentamassa.

Pakanat uhraavat ruumiinsa vihan perkeleelle
Pakanat uhraavat myös ruumiinsa vihan perkeleelle. Koska he vihassansa rupeavat tappelemaan, silloin tulee moni riidassa ja tappeluksessa raajarikoksi ja murhatuksi. Ja mitkäs ne ovat muut, kuin ylpeyden, kunnian ja vihan perkeleet, jotka hallitsevat maailmaa, koska niin monta miljoonaa ihmistä tapetaan sodassa. Ei suinkaan Jumala ole käskenyt ihmisten tappaa toinen toistansa. Mutta viha, kateus, ylpeys, kunnia ja ahneus, ne ovat sodan, riidan ja tappeluksen pääherrat.


Katsokaa maailmaa kristillisyyden valossa
Katsokaa nyt maailmaa kristillisyyden valkeudessa.

Katsokaa ihmisiä maailmassa.

Järjetöntä lyhytnäköistä menoa
Katsokaa, kuinka ne elävät, niin kuin kissat ja koirat, niin kuin järjettömät, ja pahemmin vielä kuin järjettömät, sillä hukat elävät paremmin sovussa, kuin ihmiset. Eivät hukat raada vertaisiansa muutoin kuin suurimmassa hädässä. Näin uhraavat suruttomat ja pakanat ruumiinsa saatanalle. Nimittäin juopumuksen perkeleelle, huoruuden perkeleelle, kunnian ja ahneuden perkeleelle, kateuden ja vihan perkeleelle. Ei ole yksikään niistä vapaa.

Katselkaamme nyt, kuinka suruttomat asettavat itsensä tämän maailman muodon jälkeen. Koska nuori väki asettaa itsensä maailman muodon jälkeen koreudessa, isännät ja emännät komeudessa noudattavat maailman turhuutta, rakentavat komeat huoneet, ostavat komeat hevoset, pitävät ristiäisiä, graviaisia ja häitä, kantavat verkavaatteita ja silkkihuiveja, siinä he asettavat itsensä tämän maailman muodon jälkeen.

Vaikka ei ole pitkä elämän aika, vaikka hän ei ole kauan olemassa tässä surun ja murheen laaksossa, kuitenkin hän rakentaa maan päälle iankaikkisia majoja, niin kuin hän tässä olisi olemassa monta tuhatta ajastaikaa.

Hän kaivaa maata kynsillänsä ja luulee sieltä löytävänsä aarnihaudan, eikä tiedä raukka, mitä siinä aarnihaudassa on. Voi, surkeaa maailman tilaisuutta, kuinka hänen pitää oleman tyhmä ja tomppeli uskomaan, mitä ennen kirjoitettu on entisen maailman turhuudesta ja katoavaisuudesta. Kuinka suurimmat ja voimallisimmat valtakunnat ovat rauenneet tyhjään. Suurimmat rakennukset maan päällä ovat hävitetyt. Ja suurin maailman kunnia on muuttunut häpeäksi.


Maailman loppu tulee pian
Koska me katselemme maailmaa kristillisyyden valkeudessa, muuttuu hän ryövärien luolaksi. Ja se näyttää nyt, niin kuin olisi koko maailma annettu saatanan haltuun. Eivätköhän nyt pakanat mahda ymmärtää, että maailman loppu lähestyy.  Sitä odottavat kaikki Jeesuksen opetuslapset.

Tuomari ja Vapahtaja tulee
He odottavat sen suuren ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan tulevan tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

He odottavat, koska kuoleman enkeli tulee leikkaamaan viinapuun oksat.

He odottavat, koska hän tulee sotkemaan vihansa viinakuurnan, niin että veri juoksee kuudenkymmenen vakomitan päähän.

He odottavat, koska iankaikkinen päivä valkenee. He odottavat, koska Jumalan Poika tulee taivaan pilvissä pelastamaan köyhän morsiamensa, jonka hän omalla verellänsä on maasta ostanut.

Sillä tässä maailmassa, missä suruttomat ja pakanat uhraavat jäseniänsä saatanalle, tässä ei ole suinkaan hauska kristityillä asua, pilkkaajien ja vainoojien keskellä, vaan ylös, ylös, freistaa ja ikävöitsee Vapahtajan morsian. Ylös, ylös, nostaa hän käsiänsä ja huokaa, koska se autuaallinen aika tulee, jona kaikki kristityt pääsevät siirtymään surun laaksosta taivaaseen.

Me toivomme!
Meidän toivomme on, ettei ole enää niin pitkä aika, ennen kuin se suuri Ristinkantaja tulee korjaamaan omiansa, jos he vaan kärsivällisyydellä odottavat sitä autuaallista hetkeä, ja pysyvät kalliimmassa uskossansa loppuun asti.

Autuas on se, joka voittaa. Hänen pitää syömän mannaa, joka taivaasta sataa, ja elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa. Ja Jumala pyyhkii heidän kyyneleensä pois, ja antaa heille iankaikkisen rauhan.

Silloin saavat kaikki lihan orjat nähdä, että sen, joka lihassansa kylvää, pitää myös lihastansa turmeluksen niittämän. Mutta joka hengessä kylvää, hänen pitää hengessä siunauksen niittämän.

Amen

.............
Rovastin päiväsaarna Roomalaiskirjeen kohdasta nivoutuu täysin Jaakobin kirjeen avaukseen ja muodostaa sen kanssa kokonaisuuden.  


Vaikka tämä saarna on varsin ankara mielestäni Laestadius antaa kielteisen kautta todella käytännöllisen ja selkeän käsityksen siitä, mitä tarkotitaa tuo apostoli Paavalin merkillinen "että te antaisitte teidän ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidän toimellinen jumalanpalveluksenne."


Todellakin, ihmiset - Laestadiuksen saarnojen suruttomat ja pakanat - uhraavat hekin itsensä monenlaisille asioille, joka kristillisyyden valossa osoittautuvat ryövärien luolaksi, tuhoisiksi sekä ajassa että iankaikkisuudessa.


Pohjolan pasuuna töräyttää tässä saarnassaan, että loppu tulee pian ja silloin nähdään, millaista hedelmää kunkin elämässään antama uhri on tuottanut.

3. Rukouspäivänä 1854 (Päiväsaarna 1. teksti)

 Apostoli Jaakob kirjoittaa sellaisille kristityille, jotka kristillisyyden varjon alla rupesivat huoraamaan:
“Te huorintekijät ja huorat, ettekö te tiedä, että maailman ystävyys on viha Jumalaa vastaan?
Joka siis tahtoo maailman ystävä olla, hän tulee Jumalan vihamieheksi.”
Jaak. 4: 4
(Kirjoitin Raamattu-blogiini jakeen suomennoksista)


Alustavaa pohdintaa
Tässä kuulevat ensiksi kaikki armonvarkaat, mitä maailman ystävyys matkaan saattaa, nimittäin Jumalan vihan ja kirouksen.

Toiseksi kuulevat myös huorintekijät ja huorat, mikä tuomio heitä odottaa, nimittäin Jumalan viha ja kirous jokaisen päälle, joka pahaa tekee.

Emme tiedä, minkä tähden apostoli Jaakob oli niin kiivas haukkumaan huoria ja maailman ystäviä, mutta se on tosi, että Mooseksen aikana oli myös yksi mies, joka pisti yhden huoran kuoliaaksi juuri vereksen työn päältä. Ja Jumala lupasi sille miehelle papin viran siitä syystä, että hän oli kiivas Jumalan puolesta huoria ja huorimiehiä hävittämään. (Pinehas Ben Eliezer, ks. 4. Ms 25:7-15)

Huoruuden synti on kauhistus Jumalan silmäin edessä.

Ja me tiedämme, että huoruuden synti käy kovin vanhemman kunnian päälle. Niin että suruttomat vanhemmat eivät kärsi kovin paljon vilppiä, ennen kuin he ajavat pois huoria ja huorimiehiä talostansa. Ja maailman herrat ajavat usein lapsensa pois talosta jalkasikiön tähden.

Miksi Vapahtaja on haukkunut koko sen suruttoman kansan huoruuden sukukunnaksi, vaikka ei tosin kaikki ole huoranneet? (ks. Mt 16:4)

Ja Paavali määräsi yhden huorimiehen ruumiin saatanalle, että sielu pelastettaisiin. (ks. 1Kor 5:1-13)


Huoruuden synnistä

Ei leikinlaskun ja naurun asia
Ei ole tosin huoruuden synti hirveä maailman edessä, saati se pysyy joltisesti salattuna. Ja maailman herrat nauravat vaan, koska he puhuvat keskenänsä näistä retkistänsä. Mutta Jumala ei nauranut, koska hänen vihansa syttyi Israelin lapsille huoruuden tähden. Silloin surmattiin neljä kolmatta kymmentä tuhatta Israelin lapsista huoruuden tähden. (ks. 4. Ms 25)

Olikos Jumala väärä, joka niin kovin rankaisi huoria ja huorimiehiä?  Paras on, että kaikki huorat ja huorimiehet heittäisivät pois toivomasta Jumalan päälle, sillä ei ole Jumala huorain Jumala, vaan niitten Jumala hän on, jotka pitävät astiansa puhtaana.

Huoraajan väärä ja oikea luottamus Vapahtajaan
Mutta huorat luottavat sen päälle, että Vapahtaja on heille armollinen, koska hän ei ole tuominnut sitä huoraa, jolla fariseukset rupesivat häntä kiusaamaan. Ja tuovat vielä senkin paikan Raamatusta, että portot ja publikaanit käyvät fariseusten edellä taivaan valtakuntaan. Miksei, jos huorat rupeavat totisen katumuksen ja parannuksen tekemään. Mutta se sana ei ole puhuttu hävyttömille huorille, eikä myös siveille huorille, mutta katuvaisille huorille, jotka itkevät hänen jalkainsa juuressa, niin kuin se syntinen vaimo spitalisen Simonin huoneessa.

Se taisi olla Maria Magdalena, yksi vanha huora, jonka myös fariseukset olivat pitäneet huorana. Jos, sanon minä, jos semmoinen katumus tulisi muille huorille, kuin sille vaimolle, joka pesi Jeesuksen jalat katumuksen kyyneleillä ja kuivasi ne päänsä hiuksilla, niin semmoinen huora pääsee kyllä pikemmin taivaan valtakuntaan, kuin ne omavanhurskaat fariseukset, jotka itsensä pitävät puhtaana.


Maailman ystävyydestä

Hengellistä vihaa
Mutta nyt sanoo Jaakob, että maailman ystävyys on viha Jumalaa vastaan. Tässä on paljon niitä, jotka maailman ystävyyden tähden vihaavat Jumalaa, vaikka he luulevat rakastavansa häntä. Mutta heidän vihansa Jumalaa kohtaan tulee ulos kristityitä vastaan, joille he kantavat hengellistä vihaa.

Vapahtaja ja vihollinen välittävät lapsistaan
Sillä ei Vanhin pidä sitä pahana, että vihollinen häntä pieksää ja haavoittaa. Mutta jos hänen lapsiinsa kosketaan, silloin suuttuu vanhin. Ei hän suo, että narrit tulevat hänen lapsiansa kiusaamaan ja vainoamaan.
 Niin suuttuu myös vihollinen hirmuisesti, jos joku kristitty tulee hänen lapsiansa vaivaamaan parannuksen huudolla. Ei vihollinen kärsi, että kristityt tekevät hänen lapsillensa rauhattomuutta. Se näkyi jo Vapahtajan aikana, kuinka hirmuisesti vihollinen silloin suuttui, koska vihollisen lapset eivät saaneet nukkua rauhassa.

Punssia ja pirun paskaa
Mitä nyt Jaakob sanoo maailman ystävyydestä, se on totisesti niin tapahtunut, että kaikki ne, jotka tahtovat maailman ystävät olla, tulevat Jumalan vihamiehiksi. Kuinka monta on jo maailman ystävyys vienyt helvettiin?

Moni on maailman ystävyyden tähden häätynyt juomaan punssia herrain seurassa. Eivät he ole tahtoneet loukata maailman herrain ja hyväin ystäväin mieltä. Sen verran on maailmanmielisyys vaikuttanut, että moni on sen kautta menettänyt kristillisyytensä. Ei ainoastansa sen kautta, että hän on vastoin omaatuntoa pirun paskaa maistanut, vaan myös, koska omatunto on vaatinut puhumaan totuuden, ei ole maailman kunnian tähden tohtinut. Ei ole maailman ystäviä tahtonut loukata, eli vastoin heidän mieltänsä tehdä.

Omaatuntoa vastaan
Ja semmoinen ihminen, jonka täytyy vastoin omaatuntoansa maailman ystävyyttä noudattaa, tulee pian Jumalan vihamieheksi, alkaa vastustamaan kristityitä, ja viimein paatuu niin, että hänen täytyy tuomita itsensä helvettiin. Tämä maailman ystävyys on saattanut monta kristittyäkin horjumaan ja molemmin puolin ontumaan. Te huorintekijät ja huorat, ettekös tiedä, että maailman ystävyys on viha Jumalaa vastaan. Joka tahtoo maailman ystävä olla, hän tulee Jumalan vihamieheksi.

Kiinni maailmassa vaikka haluaisi parempaa
Moni ihminen on näinä aikoina huomannut, että hänen elämänsä ei ole oikea elämä, ja olisi kyllä halu tulla parempaan elämään, mutta maailman rakkaus ja maailman ystävyys on niin suuri, ettei hän raaski erkaantua maailmasta ja ruveta seuraamaan Kristusta. Maailman ystävät pidättävät häntä hännästä ja peräsuolesta. Jos maailman seuramiehiä ei olisi, niin rupeaisi moni seuraamaan Jeesuksen opetuslapsia. Mutta maailma on niin rakas, ettei hän raaski jättää sitä rakasta maailmaa.

Suruttomuus
Vaikka nyt moni on vakuutettu siitä, ettei maailma auta häntä kauas, kuitenkin on maailma mielessä ja sydämessä, ettei hän saata jättää maailmaa. Ja vaikka Jumalan sana todistaa, että ne, jotka maailmaa rakastavat, ne maailman kanssa hukkuvat, niin kuitenkin on maailma voimallisempi voittamaan sydämen ja vetämään suruttomuuteen.

Kuoleman kauhea hetki
Ajatelkaa nyt perään, te suruttomat, te sokeat raukat, te huorat ja huorintekijät, kuinka hauska teillä on erkaantua maailmasta, koska kuolema tulee pusertamaan teidän sydämiänne ja painaa silmät umpeen kylmällä kädellänsä. Silloin te taidatte katua teidän hulluuttanne, ettette ole ennen alkaneet maailman ystäville sanomaan hyvästiä, ennen kuin viimeisessä silmänräpäyksessä. Silloin kyllä täytyy teidän kalvavalla omallatunnolla jättää kaikki, mikä kallein ja rakkain on tässä maailmassa.

Iankaikkinen tuomio
Kuka tietää, mikä teitä kohtaa viimein iankaikkisuudessa!
Ei ole tietoa, auttaako teitä enää maailman ystävyys ja maailman hekuma. Koska ihmisen sukukunnan piti niin onnettomaksi tuleman, että hänen piti joutuman sen suuren kelmin ja viettelijän haltuun, joka osoittaa kaikille suruttomille maailman hyvyyttä kauniiksi ja toivotettavaksi, eikä anna kuitenkaan muuta kuin onnettomuutta palkaksi, niin olisi paras neuvo, että kaikki ihmiset, jotka ovat tulleet tuntemaan onnetonta tilaisuuttansa niin kauan kuin he ovat vihollisen hallussa, rupeaisivat Jumalan armon kautta kiskomaan itseänsä irti maailmasta ja rukoilemaan, että se suuri Sotasankari, joka on maailman voittanut, pelastaisi heidän sielunsa perkeleen ja maailman orjuudesta, että he pääsisivät irti maailmasta, niin kuin lintu ansasta, koska maailma näyttää niin kuin hän olisi kokonansa saatanan haltuun annettu.

Rukous
On kuitenkin vielä muutamia harvoja sieluja, joiden tähden maailmaa vielä vähän aikaa säästetään. Ja niiden harvojen sielujen, jotka odottavat Israelin lunastusta, pitää löytämän Herransa. Ei heidän pidä kuolemaa maistaman, ennen kuin he näkevät Herran Kristuksen.
Kuule, rakas taivaallinen Isä, murheellisten ja alaspainettujen sielujen rukous. Isä meidän j. n. e.