Saarnansa alussa Laestadius asettaa selkeät kysymykset, joita hän nyt tahtoo pohtia jatkaen VT tekstin avaamia linjoja: suruton kansa tahtoo mieleisensä hallituksen.
Evankeliumi: Joh. 6: 1 - 15
Surutoin kansa tahtoo Jeesusta tehdä kuninkaaksi, mutta Jeesus
ei tahdo tulla heille kuninkaaksi. Meidän pitää siis Jumalan armon kautta
tutkisteleman 1:ksi Minkätähden surutoin kansa tahtoo Jeesusta kuninkaaksi, ja
2:ksi Minkätähden Jeesus ei tahdo tulla heille kuninkaaksi.
Se on ihmeellinen, että surutoin kansa pakkaa Jeesusta kuulemaan, vaikka tämä kansa, joka on tullut kurkistelemaan, ei ymmärrä paljon mitään hänen saarnoistansa. Koska Jeesus saarnaa aivan vertausten kautta, menee hänen sanansa niinkuin hyminä pään ylitse, ei he ymmärrä siitä mitään. Jeesuksen opetuslapset kysyvät, koska ymmärrys puuttuu. He tahtovat tietää, mitä ne vertaukset merkitsevät. Mutta surutoin kansa ei kysy sen perään, mitä vertaukset sisällänsä pitävät, vaan he kurkistelevat ja ihmettelevät ja tyhmistyvät ja arvelevat, mitä se mahtaa olla?
(Taitaa rovasti tässä pukea sanoiksi omaakin kokemustaan saarnaajana!)
Niinkuin surutoin kansa seisoo Jeesuksen ympärillä niinkuin sääsket, niin surutoin kansa myös uskoo, että he ovat parhaat Jeesuksen ystävät. He ovat niin tyhmät, ettei he ymmärrä peljätä Jumalan Poikaa. He lykkäävät häntä kyynäspäällä ja luulevat, että hän korjaa heitä iankaikkisiin majoihin. Ei ole siis ihme, että suruttomat tahtovat Jeesusta kuninkaaksi, koska he luulevat, että hän ruokkii heitä ilman, ja että he ovat Jeesuksen ystävät.
Tiukkaa ja ankaraa tekstin tulkintaa - väki tungeksii Jeesuksen luo kuin Lapin sääsket räkkä-aikana ja nauttii ilmaisesta ruoasta ja luulee olevansa Jeesuksen ystäviä! Onpa siinä yleisö. Ja rovasti jatkaa
Vähän lukua siitä, että he juovat, kiroavat ja tappelevat, huorintekevät ja varastavat, ja viimein huutavat "ristiinnaulitse!" Se ei tule heille mieleen ollenkaan, kuinka he elävät, saati he saavat elää oman pahan tahtonsa jälkeen ja syödä ruokaa ilman vaivatta. Ka! Semmoinen mies olis soma kuninkaaksi suruttomille, ei ainoastansa sen vuoksi, että hän ruokkii heitä ilman, vaan myös sen tähden, että he saisit elää oman mielensä jälkeen.
Tätä ajatustahan vapaasta pahanteosta ei evankeliumista löydy tässä, mutta on rovastin mielessä keskeinen teema tämän sunnuntain jumalanpalveluksessa.
Suruttomat luulevat, että Jeesus on niin armollinen, että hän antaa heidän elää niinkuin he itse tahtovat. He luulevat, että Jeesus olis niin armollinen, jos hän tulis kuninkaaksi, ettei hän sakottais ketään, eikä tuomitsis ketään. Ja jos joku tulee hänen tykönsä ja sanoo: "erota minua riitaveljestäni", niin sanoo Jeesus: "Ihminen, kuka minun pani tuomariksi teidän välillenne?"
Leppoisaa menoa toivoo suroton kansa, saada rauhassa tehdä syntiä Jeesuksen häiritsemättä, ja vielä ilmainen ruokakin! Ei ruvennut Jeesus tuomitsemaan perintöasiassa eikä tuomitse huoruudesta kiinni jäännyttä naista
Jos fariseukset tuovat hänen eteensä muutaman huoran, kiusataksensa häntä, niin hän sanoo: "En minä tuomitse sinua." Tuosta päättävät nyt suruttomat, ettei Jeesus tuomitse ketään.
Mutta ei surutoin kansa ymmärrä, ettei Jeesus saata niinkuin yksi maallinen tuomari ruveta suruttoman kansan joutavia asioita kuuntelemaan, koska muutamat riitelevät huoransa kanssa, ja muutamat hevoisten päältä riitelevät, ja muutamat sontatunkion päältä riitaantuvat.
Mutta maailman ruhtinas, joka ensin yllyttää kansaa lakia käymään, ja sitte sanoo niinkuin isänsä murhaaja Apsalomi: "Jospa minä pääsisin tuomariksi tässä maakunnassa, kyllä minä pian antaisin asiamiehille oikeuden." Tuli kuka hyvänsä asian kanssa, kyllä oli mies valmis sanomaan: "Sinun asiasi on aivan oikea, mutta ei ole kuka sinun asiasi toimittaa kuninkaan edessä."
Tuomaria pohditaan, Apsalomi ja Mooses tulevat mieleen
Semmoinen tuomari olis juuri soma tuomariksi suruttomalle kansalle, joka vanhemman verellä maailman kunnian voittaa ja sanoo kaikille asiamiehille: "Sinun asiasi on aivan oikea." Mooses oli urhoollinen tuomari, mutta ei hän jaksanut istua koko päivää ja tuomita yhtä surutointa kansaa, joka joutavan päältä riiteli, vaan hänen täytyi appensa neuvon jälkeen asettaa muita tuomareiksi.
Jeesus on toisenlainen tuomari, joka ei joutavia riitoja seuraa
Mutta suruttomat tahtoisit ainaki Jeesusta kuninkaaksi ja tuomariksi, sillä he luulevat, ettei hän tuomitse ketään tässä maailmassa luonnollisesti, niin kuin maailman tuomarit tuomitsevat. Mutta hengellinen tuomari hän on, joka tuomitsee kaikki hengellisesti. Tuomitsee hän vielä senki, joka sontatunkion päältä riitelee veljensä kanssa. Mutta hän tuomitsee niin, ettei kukaan tyydy siihen tuomioon. Sillä semmoinen tuomari, joka tuomitsee molemmat asiamiehet juuri sentähden, että he riitelevät joutavan päältä, semmoinen ei kelpaa maailman orjille tuomariksi.
Saatana on suruttomalle kansalle sopiva tuomari, joka suosittelee ahkerasti käymään oikeutta
Mutta rietas, ka! se on soma tuomariksi suruttomalle kansalle. Se sanoo kaikille asiamiehille, olkoon kuka hyvänsä: "Sinun asiasi on aivan oikea" ja "tämmää häntä lakiin." Sillä maailman ruhtinas voittaa paljon, koska surutoin kansa riitelee ja lakia käypi. Hän voittaa paljon sieluja tämän riidan kautta. Ja kaikki väärät tuomarit tienaavat paljon, koska surutoin kansa riitelee keskenänsä. Kaikki väärät asianajajat tienaavat paljon kansan hulluudesta. Ja kuitenki luulevat suruttomat, että Jeesus on niin armollinen, ettei hän tuomitse ketään.
Eipä ole paljon maailma muuttunut, Eskoseni... yhä tänään väärät asianajajat tienaavat paljon kansan hulluudesta.
Mutta jos nyt kaksi veljestä tulisit Jeesuksen tykö ja sanoisit: "tuomitse meidän välillämme," niin hän sanois: "ihminen! kuka minun on pannut tuomariksi teidän välillänne?
Mutta tyytyvätkö suruttomat siihen, että Jeesus ei tuomitse ollenkaan maallisia asioita? Eli tyytyvätkös suruttomat siihen, että Jeesus tuomitsee molemmat asiamiehet juuri sentähden, että he joutavan päältä riitelevät? Ei. Minä luulen, että surutoin kansa ei tyydy siihen, että tuomari ei tuomitse ollenkaan, eli tuomitsee molemmat asiamiehet sen riidan tähden, joka on juuri joutava, ja viepi molempain sielut helvettiin.
Rovasti on varmasti paljon miettinyt oikeudenkäyntejä ja raastupaa ja Ruotsin lakeja ja myös piispojen tuomioita hänen itsensäkin kohdalla.
No comments:
Post a Comment