4. Paastonajan sunnuntain Päiväsaarna 1849

Koska kansa sen näki, ettei Jesus siellä ollut eikä hänen opetuslapsensa, astuivat he myös haaksiin ja menivät Kapernaumiin etsein Jesusta.

Ja kuin he hänen siltä puolen merta löysivät, sanoivat he hänelle: Rabbi, koskas tänne tulit?

Jesus vastasi heitä ja sanoi: totisesti, totisesti sanon minä teille: ette etsi minua, että te näitte ihmeen, vaan että te saitte leipää syödä ja olette ravitut.

Älkäät tehkö sitä ruokaa, joka on katoovainen, vaan sitä ruokaa, joka pysyy ijankaikkiseen elämään, jonka Ihmisen Poika teille antava on; sillä Isä Jumala on sen vahvistanut.
Joh 6:24-27

Evankelista Johannes muistelee tämän päivän evankeliumissa, että Jesus ruokki viisituhatta miestä viidellä leivällä (ja) kahdella kalalla, jonka tähden ne ihmiset, jotka olit tällä ihmeellisellä tavalla ravitut, tahdoit väkivallalla tehdä Jesusta kuninkaaksi. Josta me ymmärrämme, että surutoin väki tahtoo kyllä sen kaltaisen miehen kuninkaaksi, joka ruokkii heitä ilman. Mutta se tekee heidän yhtä, jos Jumala eli perkele ruokkii heitä, saati he saavat vattansa täytetyksi. Sillä se surutoin väki, jonka Jesus oli ruokkinut viidellä leivällä ja kahdella kalalla, rupeisit taas toisena päivänä juovattamaan häntä; ilmanki he luulit, että hän taas ruokkii heitä ilman. Mutta Jesus sanoi heille: “Ette sen tähden etsi minua, että te uskoisitte sanan, jonka minä teille sanonut olen, vaan sen tähden te tulitte minua etsimään, että te olette eilen ravitut.”
 

Me kuulemme näistä Vapahtajan sanoista, ettei nämät ihmiset juovattaneet Vapahtajaa sen tähden, että he saisit oikian ylösvalaistuksen siitä ainoasta tarpeellisesta, vaan sen tähden he rupeisit häntä juovattamaan, että hän kerran oli heitä ruokkinut. Ja jos Vapahtaja olis joka päivä ruokkinut heitä ilman, kyllä ne olisit häntä seuranneet vaikka toiseen mailmaan.

 

Mutta niin pian kuin Vapahtaja puhui heille muutaman kovan sanan, joka koski vanhalle aadamille, käänsit he varsin selkänsä Vapahtajalle ja sanoit: “Tämä on yksi kova sana. Kuka voi sen kuulla?” Ja jos vielä nytkin joku rikas mailman herra tulis, joka ruokkis surutointa väkeä ilman, kyllä näkisitte, kuinka mailman ihmiset juoksisit joukottain hänen peräänsä ja huutaisit täydellä kurkulla: “Hoosianna, Davidin Poika. Kiitetty olkoon tämä hyvä herra, joka ruokkii meitä ilman.”

 

Mutta jos tulis semmoinen herra, joka antais heille Jumalan sanaa ja soimais heitä vääryydestä ja jumalattomasta elämästä ja tahtois heitä kääntymään ja parannuksen tekemään, kyllä näkisitte, kuinka he rupeisit suuttumaan ja huutamaan: “Ota pois, ristiinnaulitse! Tämä ei ole mahdollinen elämään maan päällä, joka ei anna meille omantunnon rauhaa!” Onkos kummempata kuultu? Hän tahtoo, että meidän pitää kääntymän ja parannuksen tekemän. Onkos kummempaa miestä nähty? Hän rupee laittamaan meidän elämäämme ja sanoo, että me olemme kastetut pakanat, vaikka me olemme kunnialliset ihmiset, ja siviästi eläneet ja ripillä käyneet ja kirkossa itkeneet. Mikä mies se on, joka siihen laihin haukkuu kunniallisia ihmisiä, ja tuomitsee vielä siviöitä ja kunniallisia ihmisiä helvettiin, jos totinen katumus ja parannus ei tule?”

 

“Semmoinen herra, joka saarnaa siihen laihin, että ihmiset tulevat niin hulluksi, että he rupeevat katumuksen ja parannuksen tekemään, semmoinen mies ei ole mahdollinen elämään maan päällä. “ Niin sanoit juudalaiset: “Meillä on laki, ja meidän lakimme jälkeen pitää hänen kuoleman, sillä hän on tehnyt itsensä Jumalan pojaksi.” Sitä ei saata yksi surutoin ihminen kärsiä, että yksi kääntynyt ihminen tunnustaa itsensä Jumalan lapseksi. Jos kristityt myös tunnustaisit itsensä perkeleen lapsiksi ja kiittäisit suruttomia Jumalan lapsiksi, niin rupeisit kaikki suruttomat nauramaan ja sanomaan: “Ja se on oikein. Kristityt ovat perkeleen lapset, mutta me olemme Jumalan lapset. Ja me luulemme, että semmoinen kristillisyys, joka nyt on näissä ilmestynyt, ei ole muu kuin riettaan hengen vaikutus.” Niin ne luulit juudalaisetkin, koska Vapahtaja rupeis soimaamaan heitä vääryydestä ja jumalattomasta elämästä: “Sinä olet samaritanus ja sinulla on perkele.”
 

Juudalaiset olisit kyllä kiittäneet häntä, jos hän olis kiittänyt heitä ja rukoillut heitä ja sanonut: “Rakkaat kristityt. Te olette Jumalan lapset. Te olette siviästi ja kunniallisesti eläneet mailmassa. Te olette niin paljon hyvää tehneet Jumalalle ja ihmisille, että teidän täytyy saada kiitoksen ja kunnian Jumalalta taivaan valtakunnassa. Te olette niin siviät ja hurskaat, ettei taivaan enkelit ole paremmat.” Jos Vapahtaja olis niin kiittänyt ja ylistänyt sen aikaisia ihmisiä ja vielä päälliseksi ruokkinut heitä ilman, totta vaan olisit hekin kiittäneet häntä ja sanoneet: “Suuri kiitos, hyvä herra kaiken hyvän edestä.” Mutta koska Vapahtaja rupeis soimaamaan heitä vääryydestä ja jumalattomasta elämästä, niin nousit vanhan aadamin karvat pystöön. Ja he rupeisit varsin käymään hänen henkensä päälle ja sanomaan: “Sinulla on perkele.”
 

Kyllähän luonnolliset ihmiset katsovat Pyhän Hengen vaikutuksia riettaan hengen vaikutukseksi, koska silmän kääntäjä on kääntänyt heidän silmänsä nurin. He lukevat Raamattua aivan nurin ja selittävät lihallisen mielensä jälkeen. Rietas kanssa selittää Raamattua, mutta hän selittää Raamattua sillä tavalla, että se tulee luvalliseksi hypätä kirkon katosta alas. Ja hänen palvelijansa selittävät Raamattua sillä lailla, että kaikki kotosynnit tulevat luvalliseksi. Ei ainoastans juopumus ja kirous tule luvalliseksi, vaan myös ahneus, koreus ja tappelus tulevat luvalliseksi luonnollisen ihmisen mielessä, koska Raamattu niin ymmärretään ja selitetään, ettei ole totinen katumus ja parannus tarpeellinen. Muutamat suruttomat antavat suulla myöten, että totinen katumus ja parannus on tarpeellinen, mutta ei sillä tavalla kuin nyt saarnataan.


Mutta kuinka? Joo sillä tavalla ilmanki, että toinen puoli sydämestä annetaan mailmalle ja toinen puoli Vapahtajalle. Sillä tavalla tahtoo luonnollinen ihminen tehdä parannusta, ettei hän tarvitsis missään hädässä taikka ahdistuksessa olla, ei tarvitsis mitään antaa vaivaisille. Jos Vapahtaja elikä perkele ruokkii häntä ilman, se tekee hänelle yhtä, saati hän saapi vattansa ja lihallisia himojansa täytetyksi.
 

Luonnollinen järki kouluttaa häntä niin, että hänen pitää parannuksen tekemän, mutta sillä tavalla kuin mailma on ennen bruukannut tehdä katumuksen ja parannuksen, että koska hän kotipaikoissa on kironut, tapellut, juonut ja vääryydellä koonnut tavaroita, ja sillä tavaralla ostanut itsellensä koreuden, rakentanut komeat kartanot ja laittanut itsensä ja talonsa niin komeaksi, että hän suurella kunnialla saattais vastaanottaa mailman ruhtinasta, tulee hän sitte suurella kunnialla ja suurella komeudella Herran huoneeseen ja siellä hän istuu niin kuin maaherra komeasti, siviästi ja urhoollisesti. Ja vaikka hän on tullut kirkkoon tunnustamaan itsensä vaivaiseksi syntiseksi, joka ei muuta ole ansainnut kuin helvetin ja ijankaikkisen kadotuksen, ovat kuitenkin hänen polvensa niin kankiat, ettei ne suju ollenkaan kumarrukseen.


Hän ajattelee ilmanki, ettei suuret herrat tarvitse kumartaa polviansa Jumalan edessä. Suuret herrat ei vihti kumartaa polviansa Jumalan edessä, koska synnin tunnustus luetaan, sillä he pelkäävät, että verkavaatteet kuluvat ylön paljon, jos heidän pitäis lankeeman polvillensa. Ei he sitä pelkää, että reikä tulee omaantuntoon, jos heidän pitäis kumartaman polviansa Jumalan edessä, vaan he pelkäävät, että koreat vaatteet kuluvat ja mustuvat. He luulevat pääsevänsä taivaaseen yhtenä koreuden kanssa.


Jos me sillä lailla teemme katumuksen ja parannuksen, ettemme tarvitse polviammekaan kumartaa, koska me rukoilemme Jumalalta synnit anteeksi, niin me pääsemme kaikki taivaaseen. Emme tarvitse kumartaa polviamme Jumalan edessä. Emme tarvitse kyynelillä ja huokauksilla kerjätä armoa, vaan me saatamme istua niin kuin mailman korkiat herrat penkissä ja sanoa Jumalalle: “Jos me olemme rikkoneet sinua vastaan, niin sinä olet velvollinen antamaan anteeksi.” Ne siviät miehet ja koreat vaimot, joiden koreat vaatteet kuluvat ja hieraantuvat, jos he lankeisit polvillensa Jumalan edessä, ne saattavat sanoa Jumalalle: “Emme me tarvitse sinua niin paljon palvella

 

Itse me olemme vastaamassa, jos mikään vahinko tapahtuu sielulle.” Ne saattavat vielä sanoa taivaalliselle vanhimmalle, joka makaa polvillansa ja hikoilee verta Yrttitarhassa näiden paatuneitten lasten tähden, jotka pilkkaavat vanhempansa kyyneleet. Nämät paatuneet lapset, jotka makaavat riettaan sylissä ja nauravat taivaalliselle vanhimmalle, koska taivaallinen vanhin makaa polvillansa ja itkee ja huokaa niin raskaasti, että sydän halkee. Niin sanovat paatuneet lapset: “Mitä sinä tarvitset murheessa olla meidän tähtemme. Et suinkaan meidän tähtemme ole niitä haavoja saanut. Itte ilmanki olet tehnyt itselles niitä haavoja.”

 

Koska me sillä tavalla teemme katumuksen, silloin me saatamme sanoa Vapahtajalle: “Met olemme siviät ja kunnialliset. Ei sinun tarvitse olla murheessa ja tuskassa meidän tähtemme. Itse me vastaamme, jos vahinko tapahtuu sielulle.” Eiköpä ole katumus ja parannus tapahtunut tässä seurakunnassa sillä lailla, että ihmiset ovat itkeneet kirkossa, koska niin kauniisti on saarnattu, että luonnolliset taipumukset ovat liikkuneet. Silloin ovat käärmeen kyyneleet vuotaneet kirkossa, mutta kirkon takana on kironneet ja nauraneet; kirkossa ovat jumaliset olleet ja jumalattomat kirkon takana, kirkossa ovat veisanneet ja kirkon takana juomalauluja laulaneet, kirkossa ovat siunanneet ja kirkon takana ovat kironneet. Eiköpä semmoinen Jumalan palvelus kelpaa hyvin Jumalalle, koska kirkossa palvellaan Jumalata ja kirkon takana annetaan kunnia mailman herralle; alttarin edessä annetaan suuta Vapahtajalle ja kirkon takana annetaan suuta Baalille. Eiköpä semmoinen Jumalan palvelus ole Jumalalle otollinen?

 

Mutta nyt sanovat tämän aikaiset siviät huorat ja rehelliset varkaat ja kunnialliset viinaporvarit, he sanovat näin: “Tänkaltaisen haukkumisen kautta paa tuvat ihmiset ja putoovat vielä syvempään helvettiin kuin he luonnostansa ovat.” Ja luonnollinen järki todistaa vielä päälle, että tänkaltainen saarna on tullut juuri riettaan hengen akatemiasta. Niin kuin juudalaiset sanoit Vapahtajalle: “Sinä olet Samaritanus ja sinulla on perkele”, niin sanovat myös tämän aikaiset juudalaiset jokaiselle, joka saarnaa niin totuuden ihmisille, että joku sielu rupee heräämään: “Sinä olet samaritanus ja sinulla on perkele.”

 

Mutta niin se on ennenki tapahtunut, että kaikki Jesuksen ristin viholliset paatuvat, koska niin saarnataan, että käärmeen siemenet rupeevat puikimaan sydämen juuressa. Juudalaiset tukitsit korviansa ja purit hampaitansa, koska Stefanus sanoi heille: “Te seisotte aina Pyhää Henkeä vastaan. Niin kuin teidän isänne, niin myös tet.” Ei suinkaan ole ihmet, jos sen kaltaiset ihmiset, jotka ovat lapsuudesta saakka imeneet synnin myrkkyä äitinsä maidolla, rupeevat oksentamaan ulos suustansa etikkata ja sappea, koska heille annetaan karvaita lääkityksiä. Hengelliset puoskarit antavat sokeria ja siirappia yhdelle ihmiselle, joka on täynnänsä käärmeen myrkkyä. Mutta oikiat tohtorit antavat ensinnä karvaita lääkityksiä, että se ihminen, joka on tapaturmaisesti niellyt myrkkyä, pääsis oksentamaan ulos sitä myrkkyä, ja sitte vasta annetaan hunajan pisarat sairaalle.

 

Hengelliset puoskarit panevat suruttomuuden ploosteria omantunnon haavain päälle, ettei omantunnon haavat pidä haiseman ja märkää vuotaman ennen kuin vasta ijankaikkisuudessa. Mutta oikiat tohtorit leikkaavat ensinnä terävällä raakaveitsellä sitä kuollutta lihaa, joka on mädännyt omantunnon haavain päällä, ja sitte vasta tiputtavat he hunajan pisarat niihin vertavuotaviin haavoihin.


Jos joku sielu täällä löytyis, jonka omantunnon haavat ovat verta vuotaneet sitte, kuin Pyhä Henki on leikannut pois sitä kuollutta ja mädännyttä lihaa, joka on kasvanut suruttomuuden ploosterin alla omantunnon haavain päälle, jonka puoskarit ovat panneet, olkoon minulle avullinen ja pidättäköön näitten sokiain raukkain päätä sillä aikaa, kuin Pyhä Henki leikkaa raakaveitsellä sitä kuollutta ja mädännyttä lihaa, joka on kasvanut omantunnon haavain päälle sen suruttomuuden ploosterin alla, jonka hengelliset puoskarit ovat panneet, ja rukoilkaan minun kanssani sitä suurta Ristinkantajata, että Hän avais näitten sokiain raukkain silmät, jotka ovat istuneet pimeydessä ja kuoleman varjon laaksossa hamasta pienuudesta niin tähän päivään asti, että hekin saisit nähdä, millinen valkeus on, ennen kuin aurinko laskee.

 

Taivaallinen kuningas, joka niin vähällä ruoalla on ruokkinut viisituhatta miestä, viidellä leivällä ja kahdella kalalla, saattaa vielä tänä päivänä ruokkia vaivaisia, isoovaisia ja janoovaisia, jos heillä on nälkä. Mutta nämät vaivaiset ei tunne nälkää ennen kuin he ovat vaeltaneet korvessa. Ei ne tunne nälkää ennen kuin kaikki niesta on loppunut, jota mailman jumala on heille valmistanut. Mutta jos he rupeisit seuraamaan Jesus ta korpeen, jos he siellä joutuisit nälkymään, niin he kiittäisit kyllä, jos he saisit yhden suupalaisen, yhden pikku hituisen Jesuksen siunauksesta ja Hänen armostansa, millä he pääsisit nälkää tappamaan. Ne harvat sielut kuitenkin syövät semmoista kuin on, jotka isoovat ja janoovat vanhurskautta ja sovintoarmoa Jesuksessa Kristuksessa nyt ja ijankaikkisesti.

Amen.

Alkuperäinen. SKHS:n Kollerin kokoelmasta C 173 n:o5 


Rovasti Lars Levi Laestadiuksen 
saarnat puhtaina 
jotka vastoin niitten kavaloita väärentäjiä näinä lopunaikoina hajallaan olevista käsikirjoituksista kokoilivat 
Lauri Koistinen ja Hannu Rautiainen 
Sisälähetysseuran kirjapaino 1984

 

Emme me koistislaisia pelkää!

Minussa on se vika, että arkeologina viihdyn menneissä ja pidän mahdollisimman alkuperäisestä tekstistä.

Nämä Laurin ja Hannun toimittamat tekstit ovat kieleltään aika rajua ja raakaa ja niitä sitten menivät sivistämään.

Ei pitäis mennä sivistämään vaan antaa alkuperäisen kielen raikua - ja tässä ovat pojat tehneet hyvän palvelun ja vielä pistäneet verkkoonkin kaikille lahjaksi.

(lumiukkona en edusta mitään lestadiolaista puoluetta, joten tämä on ulkopuolisen antama riippumaton lausunto.)

 

Vuohista ja lampaista taas tässä saarnassa

“Rakkaat kristityt. Te olette Jumalan lapset. Te olette siviästi ja kunniallisesti eläneet mailmassa. Te olette niin paljon hyvää tehneet Jumalalle ja ihmisille, että teidän täytyy saada kiitoksen ja kunnian Jumalalta taivaan valtakunnassa. Te olette niin siviät ja hurskaat, ettei taivaan enkelit ole paremmat.”

 

Sillä tavalla tahtoo luonnollinen ihminen tehdä parannusta, ettei hän tarvitsis missään hädässä taikka ahdistuksessa olla, ei tarvitsis mitään antaa vaivaisille. Jos Vapahtaja elikä perkele ruokkii häntä ilman, se tekee hänelle yhtä, saati hän saapi vattansa ja lihallisia himojansa täytetyksi.

 

"He luulevat pääsevänsä taivaaseen yhtenä koreuden kanssa."

tai kuten OM sanoi "pieninkin synti kadottaa" kultaista ristiä tuimasti katsoen.

 

Laestadius ei kyynelten antanut pettää itseään, eikä tarjoillut puudutuspiikkejä:

Hengelliset puoskarit panevat suruttomuuden ploosteria omantunnon haavain päälle, ettei omantunnon haavat pidä haiseman ja märkää vuotaman ennen kuin vasta ijankaikkisuudessa. Mutta oikiat tohtorit leikkaavat ensinnä terävällä raakaveitsellä sitä kuollutta lihaa, joka on mädännyt omantunnon haavain päällä, ja sitte vasta tiputtavat he hunajan pisarat niihin vertavuotaviin haavoihin.

 

Tämä 4. paastonajan sunnuntain päiväsaarna ei oikeastaan ole laisinkaan evankeliumin tutkielma, vaikka se siitä lähteekin.

Laestadius on saarnapöntössä ja katselee seurakuntaansa, ja saamme tässä kuulla, mitä hän siellä näkee.

Terävää ja ankaraa hengellisyyden arvostelua kirkkosalin täydeltä.

Hän koettaa tehdä eroa aidon parannuksen, aidon omantunnon hädän ja sellaisen sanojen tasolla olevan "tiedollisen" syntisyyden suhteen.

Ja mistä koetinkivi?

Teoista.

Kun saarnaaja elämästä, vaelluksesta, juopottelusta ja huoraamisesta puhuu, niin siinä nämä väärällä rauhalla omantunnon puuduttaneet alkavat suuttua.

naamio putoaa.

 

näin varmaan koetaan, että kun synti sanotaan synniksi, niin silloin maailma suuttuu.

semmonen papisto, joka viinaporvareita ja huoria kiittelee jumaliseksi, saa sen sijaan kehuja.

Niinkuin Vapahtaja saisi, jos ilman leipää kaikille jakaisi, päivästä toiseen.

Vaan kun meni parannusta saarnaamaan, niin samariasta piru tämä...

 

Vakavaa sanomaa

mutta myös melkoista tuon ajan kuvausta, millaisessa hengellisessä maailmassa Laestadius työtä teki.


saattaa muuten olla yleisesti rovastin postillojen kanssa hyvä hermeneuttinen apuneuvo kysyä, mitä Laestadius katselee.

- toisinaan hän katselee edessään avoimena olevaa Raamattua ja julistaa sen sanomaa

- toisinaan hän katselee edessään avoimena olevaa seurakuntaa ja julistaa sen tilaa

- toisinaan hän katselee kristillisyyden merkkejä ja opettaa yleisesti oikeaa ja väärää sieluntilaa

kun tämän pitää mielessä, saarnoista aukeaa hänen silmiensä kautta näkymää 1800-luvun puolivälin Pohjolaan ja räppäniä siellä asuvien ihmisten sydänten koteihin.


tästä edessä olevan seurakunnan katsomisesta ja sen hengellisen tilan ruotimisesta ei kaikki kansa pitänyt.

jako tapahtuikin sitten aika rajusti 1859 ja sieltä alkoi lestadiolaisuuden tie kohti irtautumista kirkosta ja aitoa lahkolaisuutta tässä meidän siionissamme, joka ei väärässä varmuudessaan varoituksista huoli!

4. Paastonajan sunnuntain Aamusaarna 1849

Otsikko:
Viestejä yhteensä: 22
Keskustelu aloitettu: 21.03.2012 11:21
Viimeisin viesti: 21.03.2012 12:12




Rakkaat veljet, kirjoitettu on: Abrahamilla oli kaksi poikaa, yksi palkkavaimosta ja yksi vapaasta. Mutta joka palkkavaimosta oli, se oli lihan jälkeen syntynyt; ja joka vapaasta oli, se oli lupauksen kautta. Mutta niin kuin se silloin, joka lihan jälkeen syntynyt oli, vainois sitä, joka hengen jälkeen syntynyt oli, niin se nytkin tapahtuu. Gal.4: 22,23,29

Pyhä Paavali osottaa tässä paikassa, että ne ihmiset, jotka lihan jälkeen syntyneet ovat, vihaavat niitä, jotka Hengen jälkeen syntyneet ovat. Ja tämä mailman ihmisten viha on tullut ilmi mailman alusta. Koska Kain ja Abel toit uhria Jumalalle, vihastui Kain veljellensä sen tähden, että Abelin uhri kelpais paremmin kuin Kainin uhri. Jumala varoitti Kainia siitä hengellisestä vihasta ja sanoi: “Miksi sinun haamus muuttuu”, ja käski hänen sotia syntiä vastaan. Mutta Kain ei jaksanut sotia syntiä vastaan, vaan viha syttyi niin kovin Kainin sydämessä, että hän tappoi veljensä. Ja minkäs tähden Kain suuttui niin kovin veljellensä? Sen tähden, että Abelin lahja oli Jumalalle otollisempi kuin Kainin lahja.

Sitä ei voi yksi luonnollinen ihminen kärsiä, että heränneitten lahjat ovat Jumalalle otolliset, sillä luonnollinen ihminen on mielestänsä niin siviästi elänyt, ettei kukaan mahda häntä soimata vääryydestä. Ja koska rietas on kääntänyt hänen silmänsä nurin, katsoo hän elävän kristillisyyden riettaan hengen vaikutukseksi, mutta luonnollisen tilaisuutensa katsoo hän kristillisyydeksi. Luonnollinen ihminen luulee,  
 

Jos nyt yksi herännyt ihminen rupee soimaamaan suruttomia vääryydestä, niin he suuttuvat niin kovin, että sappi puhkee. Käärmeen siemenet rupeevat puikimaan sydämen juuressa. He purevat hampaitansa niin kuin juudalaiset teit Stefanukselle. He uhkaavat kantaa maaherralle Pontius Pilatukselle sen kansan häiritsijän päälle, joka on opettanut ihmisiä, ruveten Galileasta niin tähän asti. Ja tämä hengellinen viha kristityille ei lopu ennen kuin he saavat imeä kristittyin verta ja makkaroita tehdä. Veljensä murhaaja Kain on vielä elämässä, ja vaikka Jumala on varoittanut häntä ja sanonut: “Miksi sinun haamus muuttuu”, ei hän sodi kuitenkaan syntiä vastaan. Sillä vihollinen ajaa häntä tappamaan veljensä
 
 

Niin teki Kain ja niin teit juudalaiset profeetaille ja Vapahtajalle, niin teit pakanat kristityille, niin ovat paavilaiset vihanneet ja vainonneet kristityitä. Ja joka paikassa, kussa elävä kristillisyys liikkuu, siinä liikkuvat myös käärmeen siemenet. Muutamat nyrkillä ja sauvalla pieksevät kristityitä, muutamat puskevat niin kuin nautahärät, muutamat purevat hampailla niin kuin keiturit, muutamat freistaavat lain voimalla hävittää ja pois juurittaa kristillisyyden. Erinomattain fariseukset ja kirjanoppineet etsivät väärää todistusta ja valhetta ja vääntävät oikeuden, että he saattaisit yllyttää esivaltaa vainoomaan kristityitä. Ja tämä hengellinen viha tulee siitä, että he katsovat kristillisyyden vaikutuksia riettaan hengen vaikutuksiksi.
   
 

Kristityt ovat heidän mielestänsä yksi kirottu joukko, joka pitäis hävitettämän ja pois juuritettaman maasta. Koska nimittäin kristityt ei anna suruttomille omantunnon rauhaa, rupeevat käärmeen siemenet puikimaan sydämen juuressa. Rietas ottaa ja kääntää heidän silmänsä nurin, niin että he katsovat kristillisyyden hulluudeksi ja taikaukseksi, mutta sen luonnollisen elämänsä pitävät he kristillisyytenä. Ja koska he hengellisen vihan tähden vainoovat kristityitä, luulevat he tekevänsä Jumalalle palveluksen.
 
 

Tämän hengellisen vihan tähden sanoo Paavali, että “niin kuin silloin se, kuin lihan jälkeen syntynyt oli, vainois sitä, joka hengen jälkeen syntynyt oli, niin se nytkin tapahtuu.” Ja se on tapahtunut joka paikassa, kussa hengen jälkeen syntyneet ihmiset löytyvät, että suruttomat ja kastetut pakanat, jotka lihan jälkeen syntyneet ovat, aina vihaavat ja vainoovat kristityitä.
 
 

Ottakaat nyt vaari ajan merkistä, te heränneet sielut, ja katsokaat ylös taivaaseen, koska teidän lunastuksenne lähestyy. Vihollinen käypi ympäri niin (kuin) kiljuva jalopeura ja etsii, ketä hän sais niellä. Älkäät peljästykö, vaikka hän aukaisee veripunaisen kitansa ja näyttää hampaitansa kaikille, jotka hengessä ja totuudessa Jesuksen nimen avuksensa huutavat. Ei vihollinen ole voittanut mitään vainoomisen kautta. Jota enemmän hän on imenyt kristittyin verta, sen suuremmaksi on kristittyin joukko tullut. Katkerimmat totuuden viholliset ovat itse tunnustaneet, että kristittyin veri on niin kuin myrkky lohikäärmeelle. Jota enemmän lohikäärme imee kristittyin verta, sen suuremmaksi tulee hänen tuskansa. Kristittyin veri on makia lohikäärmeen suussa, mutta karvastelee jälkeen vattassa.
   
 

Meidän toivomme on, että Herra Jesus vahvistaa net harvat sielut armollansa, joiden silmät tämän sodan kautta ovat aukenemassa, että he ottaisit vaarin armonajasta ja että he rukoilisit sitä suurta Ristinkantajata, sitä orjantappuroilla kruunattua Kuningasta, että Hän varjelis heitä sen hengellisen suden hampaista, että Jesuksen veren voima tulis eläväksi heidän sydämissäns, että he jaksaisit seisoa siinä suuressa hengellisessä sodassa, joka nyt (on) alkanut. Sillä nyt on se suuri ja hirmuinen lohikäärrne avannut veripunaisen kitansa. Hän on heitetty alas taivaasta ja on pudonnut maan päälle pitäin suurta vihaa tietäen hänellänsä vähän aikaa olevan.
 
 

O, joskas se armollinen Herra Jesus tänäpänä avais kaikkein sokiain silmät näkemään ja kuuroin korvat kuulemaan, missä surkiassa ja viheliäisessä tilassa he ovat, jos totinen parannus ei tule. Me rukoilemme sitä suurta Ristinkantajata, joka kaikkein synnit on päällensä ottanut, että Hän vahvistais väsyneitten matkamiesten polvet, että he jaksaisit kantaa Jesuksen ristiä Golgatan mäelle, että he kostuisit konttaamisellakaan Hänen ristinsä juureen, että se armollinen Herra Jesus tiputtais muutaman armonpisaran niiden suuhun, joilla yksi nöyrä ja särjetty sydän on. Kuule kaikkein nöyräin, viheliäisten ja alaspainettuin rukous!

Isä meidän, jne.

Rovasti Lars Levi Laestadiuksen
saarnat puhtaina
jotka vastoin niitten kavaloita väärentäjiä näinä lopunaikoina hajallaan olevista käsikirjoituksista kokoilivat
Lauri Koistinen ja Hannu Rautiainen
Sisälähetysseuran kirjapaino 1984

  Kirjoittanut: Nosce te, 21.03.2012 11:31
 

Väkevätä rajanpiirtämistä ja suhteellisen hyvin raamatun tapahtumilla todisteltua.
Että Amenta vaan.
 
 

Herran valitsema ase Lapin apostoliksi, Lars Levi Laestadius, tuli hengelliseen herätykseen Lapin Marian kohdattuaan 1844.

"Lars Levi Laestadiuksen kääntymisen katsotaan tapahtuneen vuoden 1844 alussa. Hän oli silloin Härnösandissa tuomiokapitulin määräämänä hiippakunnan koulujen ja seurakuntien tarkastajana aloittanut kaksipäiväisen tarkastuksen Åselessa. Ensimmäisen päivän tarkastustilaisuuden jälkeen hän tapasi Lapin Marian, 30-vuotiaan saamelaisnaisen, Milla Clementsdotterin. Heidän välillään syntyi keskustelu, joka johti Laestadiuksen kääntymykseen."


"Herätyksen enteitä alkoi näkyä Kaaresuvannossa talvella 1845, mutta seuraavan vuoden keväällä siellä alkoi alkuheräyksenä tunnettu varsinainen lestadiolainen herätys. Nopeasti se voimistui ja levisi muutamassa vuodessa muuallekin Pohjois-Ruotsiin, -Suomeen ja -Norjaan."
 
 

Lestadiolaisuuden voimakas ekspansio näkyy siinä, että se jo 1860-luvulla oli levinnyt laajalti pohjoiskalottialueella ja saavuttanut Perämeren rannikon. Saman vuosikymmenen lopulla se oli saanut ensimmäiset tukikohtansa suomalaisen siirtoväestön keskuudessa Pohjois-Amerikassa Minnesotan valtiossa. Suomessa kannattajia oli myös Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla, Satakunnassa, Hämeessä, Keski-Suomessa, Savossa ja Karjalassa. Etelä-Suomessa kaupungit olivat lestadiolaisuuden kannatusalueita, ja niistä se levisi ympäröiviin maaseudun pitäjiin. Myös Venäjällä oli lestadiolaisuutta varhain, sillä Pietarin kaupungin se tavoitti jo 1870-luvun alussa. Sieltä se levisi Viroon, ensin Narvaan seuraavan vuosikymmenen puolivälissä ja Tallinnaan 1890-luvulla. Myös ortodokseja liittyi lestadiolaisuuteen Pohjois-Karjalassa ja Venäjällä. Niinpä Ewangelinen-lehdessä Suomen kirkon tilanteesta kertovassa kirjoituksessa 1884 todettiin: ”Hihhulilaisuus on lewinnyt 20 w. ajalla yli Suomen, sanoakseni kulowalkean tawalla.”

Martti Vuollo STI luento



  Kirjoittanut: anonyymi, 21.03.2012 11:36
 

Pyhä Henki antaa sanan tilanteen mukaan.

Tämä sana ei ole vanhentunutta. Tähän sanon aamenen.

Lapin kansaa eikä mitään muutakaan kansaa herätetä Joh 3.16. toistelemalla eikä sillä, missä sanotaan ettei mikään erota Jumalan rakkaudesta.

Se on sitten eri asia kenen me katsomme tarvitsevan herätystä.



 mikkoL
 

4. Paastonajan saarna on siis noin viisi vuotta rovastin oman voimakkaan hengellisen kokemuksen jälkeen.

Herätys on jo alkanut Kaaresuvannossa ja muualla.

Varsinaisena lestadiolaisen herätyksen alkuvuotena pidetään kuitenkin vasta 1859.

Silloin Pajalassa pidettiin piispan neuvosta ensimmäisen kerran samana sunnuntaina kaksi eri jumalanpalvelusta tavalliselle kirkkoväelle ja heränneelle väelle.

Muistamme, että oli kirkkopakko - jumalanpalvelukseen tuli paikkakunnan koko väki, eivätkä kaikki oikein pitäneet tulisieluisen pappinsa saarnoista.

valitusta meni tuomiokapituliin ja ratkaisu oli kaksi eri jumalanpalvelusta.
 
 

No koska olemma ruvenneet Jumalan Sanan valossa arvostelemaan rovastin saarnoja, niin kysymme:

missä kohdin tämä saarna poikkeaa pyhästä Raamatusta?

missä rovasti ajaa ohi Jumalan Sanan ja alkaa laittaa sinne omiaan, kuten saarnassa vuohista ja lampaista.

...
nosce te on sitä mieltä, että tämä on Jumalan Sanan mukaista saarnaa.

norppa sanoo, että tämä saarna osuu yhä tänään ja on totta.

mikkoL sanoo näihin kahteen todistukseen aamen.

Mielestäni tämä Aamusaarna on läpeensä raamatullinen ja antaa väkevällä tavalla meidän aikaamme Jumalan Sanan opetusta -

lihasta syntynyt vainoaa yhä Hengestä syntynyttä.

 
 

kuulkaa, kuinka rovasti saa sen kiljuvan jalopeuran kuvauksen eläväksi aivan kirkkokansan silmissä niin että näemme sen punaisen kidan ja pelottavat hampaat:


Vihollinen käypi ympäri niin (kuin) kiljuva jalopeura ja etsii, ketä hän sais niellä. Älkäät peljästykö, vaikka hän aukaisee veripunaisen kitansa ja näyttää hampaitansa kaikille, jotka hengessä ja totuudessa Jesuksen nimen avuksensa huutavat.
   
 

mieliinpainuvaa kielenkäyttöä:

"Jota enemmän lohikäärme imee kristittyin verta, sen suuremmaksi tulee hänen tuskansa. Kristittyin veri on makia lohikäärmeen suussa, mutta karvastelee jälkeen vattassa."


ja kuinka osuvasti hän kuvaakaan Lapin arkikielellä vainoa:

"Ja tämä hengellinen viha kristityille ei lopu ennen kuin he saavat imeä kristittyin verta ja makkaroita tehdä."
 
 

Rovasti Laestadius ei ole vain varsin etevä saarnamies, vaan hänen sanomansa on sangen syvälle tunkevaa ja totuudellista.

Tässä eräs helmi tästä 4. paastonajan sunnuntain saarnasta:

Veljensä murhaaja Kain on vielä elämässä, ja vaikka Jumala on varoittanut häntä ja sanonut: “Miksi sinun haamus muuttuu”, ei hän sodi kuitenkaan syntiä vastaan. Sillä vihollinen ajaa häntä tappamaan veljensä.

...
niin, ei hän sodi kuitenkaan syntiä vastaan.

  Kirjoittanut: anonyymi 21.03.2012 12:11
Saarnojen kaksiosaisuus postillassa kertoo siitä, että silloin pidettiin jumalanpalveluksessa ikäänkuin kaksi saarnaa. Epistolasta alttarilta ja evankeliumista saarnatuolista.

Kun jumalanpalveluksia oli kaksi, niin hän piti ikäänkuin neljä saarnaa joka sunnutai.

Kun saarnoja oli pidettävä niin useasti, on selvää, ettei kaikkia sanamuotoja pystynyt hiomaan kirjoituspöydän ääressä vain tarpeen mukaan ja raamatun viittaukset joskus voivat olla muistinvaraisia.



 mikkoL

Ja mitä ihaninta evankeliumia Wilcoxin Kalliin hunajanpisaran hengessä ja Pyhän Hengen inspiroimassa rukouksessa:

Me rukoilemme sitä suurta Ristinkantajata, joka kaikkein synnit on päällensä ottanut, että Hän vahvistais väsyneitten matkamiesten polvet, että he jaksaisit kantaa Jesuksen ristiä Golgatan mäelle, että he kostuisit konttaamisellakaan Hänen ristinsä juureen, että se armollinen Herra Jesus tiputtais muutaman armonpisaran niiden suuhun, joilla yksi nöyrä ja särjetty sydän on.

Kuule kaikkein nöyräin, viheliäisten ja alaspainettuin rukous!
 

Mitenkähän monta tämmöisen väkevän sisällön omaavaa saarnaa on 4. paastonajan sunnuntaina Suomen, Ruotsin ja Norjan kirkoissa saatu kuulla...

no, ei näitä ihminen ota, vaan näitä annetaan Ylhäältä.

jos annetaan.

Huutavan ääni korvessa

 

AIKAKAUSLEHTI
HUUTAVAN ÄÄNI KORVESSA
(Ilmestyi vuosina 1852-54)

JOHDANTO
Jacob Dahlberg
(Suom. Hannu Rautiainen 1994)

Tämän aikakauslehden alkaessa nyt ilmestyä saanemme jollakin esipuheella selittää sen nimeä.

Matteuksen kolmannen luvun alussa Johannes Kastajaa kutsutaan huutavan ääneksi korvessa, josta jo Jesaja on ennustanut (Jes.40:3).

Jesaja tosin kirjoittaa saarnaajan ääni on korvessa, mutta se tarkoittaa samaa, koska saarnaaminen merkitsee huutamista tai julistamista.

Se, että Jesajan ennustus tarkoittaa Johannes Kastajaa Messiaan edelläjuoksijana, käy ilmi, jos vain pikaisestikin lukee Jesajan 40:1-11.

Sillä kun profeetta aluksi kehottaa itseään ja muita saarnaajia lohduttamaan Jumalan kansaa ja puhumaan suloisesti syntien anteeksiantamuksesta, on helppo huomata tämän tarkoittavan uuden liiton armollisemman ajan koittoa, jolloin evankeliumia julistetaan selkeämmin ja runsaammin niille, jotka huokaillen ikävöivät hengellistä lunastusta ja Israelin lohdutusta.

Ja kun profeetta julistaa, että kaikki ihmisen hyvyys kuivuu ja kuihtuu kuin ruoho ja kukkanen, kun Siionille tuodaan tämä evankelinen sanoma: katso, teidän Jumalanne, ja hyvä Paimen ilmestyy todistaen sangen ihanasti ylenpalttisesta Paimenen lempeydestä, niin tämä on yksi selkeimpiä ja lohdullisimpia osoituksia siitä, että meidän kallis Vapahtajamme astuu suorittamaan sitä suurta lunastustyötä.


Ja kun profeetta tässä yhteydessä puhuu saarnaajan äänestä, joka korvessa kehottaa kansaa valmistamaan Herralle tietä, eli valmistaa kansaa vastaanottamaan tämän suuren Paimenen ja autuuden ruhtinaan, niin ei tämä ääni korvessa voi olla muu kuin Johannes Kastaja ja hänen parannussaarnansa.

Tämä käy yksiin myös viimeisen profeetan, Malakian, ennustuksen kanssa. Herra puhuu hänen kauttaan: "Katso! Minä olen lähettävä teille profeetan, Elian, ennen kuin se suuri ja hirmuinen Herran päivä tulee."

Vapahtaja itse selittää selvin sanoin Matteuksen 11:14, että tämä Elias merkitsee Johannes Kastajaa, joka ilmestyy uutena Eliaana eli Eliaan hengellä ja voimalla armonpäivän koitossa.

Malakia kutsuu Herran päivää eli Kristuksen kautta koittavaa armonpäivää hirmuiseksi sen tähden, että evankeliumin valkeus tulee tuomitsemaan pimeyden, katumattomuuden, epäuskon ja omanvanhurskauden.

Tämän armonpäivän alussa Johannes Kastaja nousee saarnaajan äänenä, joka huutaa: "Valmistakaa Herralle tietä!"

Ja tämä hänen huutamisensa on myös valmistamista.

Evankelista Matteus kirjoittaa selkeästi, että Johannes Kastaja on se, josta Jesaja on ennustanut edellä mainitussa paikassa.

Johannes oli esiintyvä korvessa.

Tällä ei tarkoiteta ainoastaan ulkonaista paikkaa Kuolleen meren rannalla, jossa Johannes kastoi ja saarnasi, vaan myös hengellistä korpea, sitä hengellistä pimeyttä, kuolemaa ja turmelusta, joka vallitsi Juudean maalla ja vielä enemmän pakanamaissa Vapahtajan ilmestyessä taivaallisen valkeutensa kanssa.

Johanneksen saarnan pääsisältö oli tämä: "Tehkää parannus! Taivaan valtakunta on lähestynyt! Valmistakaa Herran tietä!"

Johanneksen kuulijoissa täytyi herättää tämä parannus eli mielenmuutos, synnintunto sekä katumus ja koko synnillisen olemuksen inho ja sen tuomion pelko, jonka alaisiksi he olivat tulleet synnin kautta, sitten he saattoivat toivottaa Kristuksen tervetulleeksi ja ottaa vastaan hänet, jolla oli niin ihanat armovälineet ja voimat langenneen syntisen armahdukseksi, pyhitykseksi ja autuudeksi.

Jotta he eivät kieltäisi tätä taivaan valtakuntaa ja sen suurta kuningasta ja paimenta, Kristusta, ja hän kulkisi siten heidän ohitseen, piti Johanneksen esiintyä sanansaattajana, joka ilmoitti Vapahtajan tulemisesta ja joka kehotti kansaa päästämään ennättäväisen armon herättämään heidän omantuntonsa ja avaamaan heidän sydämensä vastaanottamaan elävällä uskolla Vapahtajan ja siten edistämään taivaan valtakunnan.

Mutta ei Johanneksen herättävä ääni ollut tarpeen ainoastaan sillä ajalla vaikuttamaan syvällistä ja todellista hartauselämää sekä evankeliumin armon ja Vapahtajan vastaanottamiseksi enalta valmistettuihin sydämiin.

Sellainen herätys-ääni on tarpeen kaikkina aikoina.

Se on myös kaikunut aina siellä, missä valppaat vartijat ovat huutaneet korvessa Herran tien valmistamiseksi, että korvet tulisivat yrttitarhoiksi.

Näissä yrttitarhoissa on myös aina lain kirpeä pohjoistuuli ollut tarpeellinen ja siunattu.

Eiköpä vieläkin ole niin?

Eiköpä meidän velttona, vallattomana, penseänä ja nukkuvana aikanamme parannuksen herättäviä Johanneksen ääniä tarvita kenties enemmän kuin koskaan, ettei taivaan valtakunta kävisi meidän ohitsemme, evankeliumia peitettäisi, väärinkäytettäisi ja menetettäisi keskuudessamme ja ettei hienomman pakanuuden pimeys yhä tuhoavampana hautoisi niin kutsuttua kristikuntaa?

Monet opettajat ja kuulijat, jotka katselevat valppain ja avoimin ymmärryksen silmin ajan merkkejä, ovat syystä huolissaan.

Tunnustamme, että meillä on sama pelko.

Jotta taivaan valtakunta voisi tulla yhteiskuntien ja yksilöiden tykö, heidät pitää herättää synnin horroksesta ja viedä Egyptin orjuuden pimeydestä Siinaille kuulemaan ja näkemään jyrinästä ja salamoinnista heitä uhkaavan kadotuksen, että joutuisivat tosissaan etsimään iankaikkista pelastustaan.

Uskomme, että myös yksityisillä ihmisillä, jotka pelastuvat, pitää vanhan testamentin ajan edeltää uuden testamentin aikaa, lain pitää edeltää evankeliumia, Johanneksen äänen pitää edeltää Jumalan Karitsaa.

Uskomme apostolin merkillisten sanojen totuuden, että lain pitää olla kurittajamme Kristuksen tykö, eli niin kuin tunnustuskirjoissamme lukee, että usko sikiää ja syntyy omassatunnossa, joka kauhistuu syntiä. Vakuuttuneina tästä ja edistääksemme vähäisellä osuudellamme herätystä totiseen parannukseen ja kristillisyyteen olemme ruvenneet toimittamaan tätä aikakauslehteä.

Kunpa tarkoitus edes osittain tulisi Herran siunauksen kautta saavutetuksi lähellä ja kaukana!

Käy ulos, huutavan ääni, ja ole Herran kädessä (edes vähäinen) väline, joka vaikuttaa sielujen herätykseksi, parannukseksi ja pelastukseksi!

Vakuuta monia vääriä kristittyjä synninunen vaarasta, maailman väärästä rauhasta!

Sano heille, että nyt on aika nousta ylös unesta, ettei taivaan valtakuntaa otettaisi meiltä pois ja pimeys meitä käsittäisi!

Puhu rakkauden vakavuutta ja hellyyttä kevytmielisenä ja tuimana aikana! Oi jospa siellä, missä ilmestyt, olisit saarnaajan ääni, joka valmistaa Herran tietä monien sielujen herätykseksi, parannukseksi ja autuudeksi!