1. Ja tapahtui, kuin Samuel vanhentui, että hän pani poikansa Israelin tuomariksi.
2. Hänen esikoisensa nimi oli Joel ja toisen Abia, jotka tuomarit olivat BerSabassa.
3. Mutta hänen poikansa ei vaeltaneet hänen teissänsä, vaan poikkesivat ahneuden perään, ja ottivat lahjoja, ja käänsivät oikeuden.
4. Niin kaikki Israelin vanhimmat kokosivat itsensä ja tulivat Samuelin tykö Ramaan,
5. Ja sanoivat hänelle: katso, sinä olet vanhentunut, ja sinun poikas ei vaella sinun teissäs. Niin aseta nyt meille kuningas, joka meitä tuomitsis, niinkuin kaikilla pakanoillakin on.
6. Ja Samuel otti sen pahaksi, että he sanoivat: anna meille kuningas, joka meitä tuomitsis; ja Samuel rukoili Herraa.
Saarna Nr 22
Israelin lapset sanoit Samuelille, tee meille kuningas, joka meitä hallitsee.
Rovasti selostaa ensin tämän tärkeän Vanhan testamentin kohdan taustaa ja sisältöä:
Tämä anomus osoittaa heidän uskonsa, että he luulit paremmin tulevansa aikaan kuninkaan hallituksen alla, kuin yhden tuomarin kanssa. Profeetta Samueli, joka oli ollut kauan aikaa tuomarina Israelissa, oli tullut vanhaksi ja hänen poikansa ei kelvanneet tuomariksi, sillä he otit lahjoja ja väänsit oikeutta. Sentähden he rupeisit vaatimaan kuningasta, joka heitä tuomitsee. Ei Jumala enää kelvannut heille kuninkaaksi, sillä ihmiset ei saata olla tyytyväiset Jumalan hallituksen kanssa, koska he tekevät väärin, eikä ymmärrä, että he tekevät vääryyttä.
Israelin lapset rupeisit jo Mooseksen aikana riitelemään Jumalan kanssa, koska hän oli pannut heidän päällensä sen rangaistuksen, että heidän piti vaeltaman edestakaisin korvessa heidän kärsimättömyytensä tähden. Silloin rupeisit he napisemaan Jumalaa vastaan ja sanomaan: "Minkätähden Herra meitä johdattaa siihen maahan, jossa meitä tapetaan?"
Ja vielä jälkeen matki yksi profeetta heidän puhettansa, koska he sanoit: "Ei Herra tee oikein meidän kanssamme." Siitä ymmärretään, ettei ihminen tyydy siihen, että Jumala häntä tuomitsee, vaan enin osa suruttomasta kansasta tahtoo yhden maallisen kuninkaan tuomariksi, jonka he näkevät silmäinsä edessä. Siitä arvataan, ettei Jumala kelpaa suruttomalle kansalle tuomariksi.
Rovasti nostaa vastakkain vanhurskaan Jumalan ja maallisen pahan kuninkaan, joka kelpaa suruttomille
Mutta maailman jumala kelpais paremmin heille kuninkaaksi ja tuomariksi, sillä hän ensin yllyttää heitä pahaa tekemään, ja sitte antaa heidän elää oman pahan tahtonsa jälkeen. Semmoinen kuningas, joka kansan mieltä noudattaa niin kuin Pilatus, se on suruttomalle paras kuningas.
Sentähden tuli profeetta Samuel murheelliseksi, koska yksi surutoin kansa tahtoi kuningasta. Hän arvais, että kansa siinä paikassa teki omalle seljällensä vitsan, että he tulevat orjaksi, että he tulevat rasitetuksi raskaalla verolla, että he otetaan sotamiehiksi ja tapetaan sodassa. Mutta ei se vaiva maksanut mitään sen kunnian suhteen, että heilläki nyt on muka kuningas niinkuin muillakin valtakunnilla.
Mutta Jumala sano profeetta Samuelille: "Ei he ole sinua ylönkatsoneet, mutta minua he ovat ylönkatsoneet." Ei Jumala enää kelvannut heille kuninkaaksi. Niin se kävis vielä nytki, jos Jumala olis maan päällä ja alkais tuomiota pitämään, niin sanoisit kaikki suruttomat: "Ei tämä Herra tee oikein meidän kanssamme. Hän on ylön kova ja ankara tuomitsemaan."
Rovasti sitten viittaa omaan aikaansa ja suruttomien ihmisten toivomaan paikalliseen hallitukseen Pajalassa. Ei niinkään kruunun Tukholmaan ja valtioon (eletään Ruotsin Lapissa, Suomi on tsaarin vallan alla)
Mutta jos maailman ruhtinas tulis kuninkaaksi, joka kansan mieltä noudattaa niinkuin Pilatus, niin sanoisit kaikki suruttomat: "Tämä on hyvä kuningas. Ei se ole paha rankaisemaan ja tuomitsemaan." Se on hyvä kuningas, joka tekee niinkuin surutoin kansa vaatii. Nähdään ainoastansa maallisesta esivallasta, minkäkaltainen usko kansalla on. Jos kruunun palvellija ei ole kova sakoittamaan juomareita ja viinaporvareita, niin sanovat kaikki juomarit ja viinaporvarit: "Ei se ole paha sakottamaan ihmisiä."
Jumalan vanhurskas tuomio ei kelpaa, kun ei maallinenkaan oikeus ole mieleen
Mutta jos kruunun palvelija kantaa semmoisia oikeuteen, jotka ovat lainrikkojat, niin sanovat kaikki juomarit ja viinaporvarit: "Tämä on väärä ja pahanilkinen tuomari, joka ihmisten omaa viepi." Ja luulettekos te, että Jumala nyt kelpais tuomariksi maailmalle? Ei ensinkään. Jos semmoinen kuningas tulee, joka ainoastansa oikeuden päälle katsoo, niin sanovat kaikki: "Se on väärä tuomari." Mutta jos maailman ruhtinas tulee, joka antaa suruttoman kansan elää pahan tahtonsa jälkeen, niinsanovat kaikki: "Tämä on hyvä tuomari, ei se ole paha sakottamaan."
Rovasti viittaa sitten puolipaaston sunnuntain evankeliumiin, jossa kansa tahtoo mieleisensä kuninkaan ... kirpeää ja hauskaakin tekstiä maan hallituksesta!
Me kuulemme tämän päivän evankeliumissa, että kansa tahtoi tehdä Jeesusta kuninkaaksi, koska he näit hänen ruokkivan ilman viisituhatta miestä. Mutta missä tarkoituksessa he tahdoit tehdä Jeesusta kuninkaaksi? Epäilemättä siinä tarkoituksessa, että hän ruokkis heitä ilman. Semmoinen olis soma suruttomalle kansalle, joka ruokkis heitä ilman.
Sillä ei surutoin kansa siihen tyydy, että Jumala on luonut elatusaineita, niinkuin eloa, eläimiä, kaloja, lintuja ja muuta elatusainetta, josta ihminen työn ja vaivan kautta saapi elatusta, mutta jos Jumala viskais paistetuita tiaisia suuhun ja ruokkis juuri ilman vaivatta, sitte vasta olis Jumala hyvä Jumala. Ja semmoinen mies kelpais kyllä suruttomalle kansalle kuninkaaksi, joka noudattais kansan mieltä niinkuin Pilatus ja ruokkis heitä ilman.
Saarnaaja johdattelee päivän evankeliumin teemaan, jossa aiheena on ruokkimisihme - nyt on kirkossa Jumalan Sanan leivällä ruokkimisen aika
Meidän pitää Jumalan armon kautta laveammalta katseleman
minkäkaltainen mies kelpais maailman lapsille kuninkaaksi, ja minkäkaltainen
kelpais kristityille kuninkaaksi. Mutta se suuri Kuningas, joka tänäpäivänä on
ruokkinut viisituhatta miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla, ruokkikoon
nyt ne viisituhatta sielua, jotka ovat ilman ruoatta tulleet, jotka ovat
niinkuin tarvitsevaiset, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, jotka nälkään
kuolevat, jos ei tule ravituksi Jeesukselta.
Vaikka muutamat ovat tulleet kaukaa aivan kurkistelemisen
tähden, muutamat kuulemaan Jumalan sanaa, muutamat ihmeitä näkemään, kuitenki
ruokitaan heitä ilman, että he paremmin uskoisit, että Jeesus on Jumalan Poika
ja maailman Vapahtaja. Opetuslapset pannaan jakamaan ruoan ainetta, että kaikki
tulisit ravituksi, muutoin jäisit muutamat ilman ruoatta.
Rukous
Kuule taivaan Kuningas
niitten huokaus, jotka ilman ruoatta nääntyvät, ilman leivättä nälkään kuolevat,
joilla ei ole mitään ainetta sielun ravinnoksi. Isä meidän jne.
No comments:
Post a Comment