4. Paastonajan sunnuntain Aamusaarna 1849

Otsikko:
Viestejä yhteensä: 22
Keskustelu aloitettu: 21.03.2012 11:21
Viimeisin viesti: 21.03.2012 12:12




Rakkaat veljet, kirjoitettu on: Abrahamilla oli kaksi poikaa, yksi palkkavaimosta ja yksi vapaasta. Mutta joka palkkavaimosta oli, se oli lihan jälkeen syntynyt; ja joka vapaasta oli, se oli lupauksen kautta. Mutta niin kuin se silloin, joka lihan jälkeen syntynyt oli, vainois sitä, joka hengen jälkeen syntynyt oli, niin se nytkin tapahtuu. Gal.4: 22,23,29

Pyhä Paavali osottaa tässä paikassa, että ne ihmiset, jotka lihan jälkeen syntyneet ovat, vihaavat niitä, jotka Hengen jälkeen syntyneet ovat. Ja tämä mailman ihmisten viha on tullut ilmi mailman alusta. Koska Kain ja Abel toit uhria Jumalalle, vihastui Kain veljellensä sen tähden, että Abelin uhri kelpais paremmin kuin Kainin uhri. Jumala varoitti Kainia siitä hengellisestä vihasta ja sanoi: “Miksi sinun haamus muuttuu”, ja käski hänen sotia syntiä vastaan. Mutta Kain ei jaksanut sotia syntiä vastaan, vaan viha syttyi niin kovin Kainin sydämessä, että hän tappoi veljensä. Ja minkäs tähden Kain suuttui niin kovin veljellensä? Sen tähden, että Abelin lahja oli Jumalalle otollisempi kuin Kainin lahja.

Sitä ei voi yksi luonnollinen ihminen kärsiä, että heränneitten lahjat ovat Jumalalle otolliset, sillä luonnollinen ihminen on mielestänsä niin siviästi elänyt, ettei kukaan mahda häntä soimata vääryydestä. Ja koska rietas on kääntänyt hänen silmänsä nurin, katsoo hän elävän kristillisyyden riettaan hengen vaikutukseksi, mutta luonnollisen tilaisuutensa katsoo hän kristillisyydeksi. Luonnollinen ihminen luulee,  
 

Jos nyt yksi herännyt ihminen rupee soimaamaan suruttomia vääryydestä, niin he suuttuvat niin kovin, että sappi puhkee. Käärmeen siemenet rupeevat puikimaan sydämen juuressa. He purevat hampaitansa niin kuin juudalaiset teit Stefanukselle. He uhkaavat kantaa maaherralle Pontius Pilatukselle sen kansan häiritsijän päälle, joka on opettanut ihmisiä, ruveten Galileasta niin tähän asti. Ja tämä hengellinen viha kristityille ei lopu ennen kuin he saavat imeä kristittyin verta ja makkaroita tehdä. Veljensä murhaaja Kain on vielä elämässä, ja vaikka Jumala on varoittanut häntä ja sanonut: “Miksi sinun haamus muuttuu”, ei hän sodi kuitenkaan syntiä vastaan. Sillä vihollinen ajaa häntä tappamaan veljensä
 
 

Niin teki Kain ja niin teit juudalaiset profeetaille ja Vapahtajalle, niin teit pakanat kristityille, niin ovat paavilaiset vihanneet ja vainonneet kristityitä. Ja joka paikassa, kussa elävä kristillisyys liikkuu, siinä liikkuvat myös käärmeen siemenet. Muutamat nyrkillä ja sauvalla pieksevät kristityitä, muutamat puskevat niin kuin nautahärät, muutamat purevat hampailla niin kuin keiturit, muutamat freistaavat lain voimalla hävittää ja pois juurittaa kristillisyyden. Erinomattain fariseukset ja kirjanoppineet etsivät väärää todistusta ja valhetta ja vääntävät oikeuden, että he saattaisit yllyttää esivaltaa vainoomaan kristityitä. Ja tämä hengellinen viha tulee siitä, että he katsovat kristillisyyden vaikutuksia riettaan hengen vaikutuksiksi.
   
 

Kristityt ovat heidän mielestänsä yksi kirottu joukko, joka pitäis hävitettämän ja pois juuritettaman maasta. Koska nimittäin kristityt ei anna suruttomille omantunnon rauhaa, rupeevat käärmeen siemenet puikimaan sydämen juuressa. Rietas ottaa ja kääntää heidän silmänsä nurin, niin että he katsovat kristillisyyden hulluudeksi ja taikaukseksi, mutta sen luonnollisen elämänsä pitävät he kristillisyytenä. Ja koska he hengellisen vihan tähden vainoovat kristityitä, luulevat he tekevänsä Jumalalle palveluksen.
 
 

Tämän hengellisen vihan tähden sanoo Paavali, että “niin kuin silloin se, kuin lihan jälkeen syntynyt oli, vainois sitä, joka hengen jälkeen syntynyt oli, niin se nytkin tapahtuu.” Ja se on tapahtunut joka paikassa, kussa hengen jälkeen syntyneet ihmiset löytyvät, että suruttomat ja kastetut pakanat, jotka lihan jälkeen syntyneet ovat, aina vihaavat ja vainoovat kristityitä.
 
 

Ottakaat nyt vaari ajan merkistä, te heränneet sielut, ja katsokaat ylös taivaaseen, koska teidän lunastuksenne lähestyy. Vihollinen käypi ympäri niin (kuin) kiljuva jalopeura ja etsii, ketä hän sais niellä. Älkäät peljästykö, vaikka hän aukaisee veripunaisen kitansa ja näyttää hampaitansa kaikille, jotka hengessä ja totuudessa Jesuksen nimen avuksensa huutavat. Ei vihollinen ole voittanut mitään vainoomisen kautta. Jota enemmän hän on imenyt kristittyin verta, sen suuremmaksi on kristittyin joukko tullut. Katkerimmat totuuden viholliset ovat itse tunnustaneet, että kristittyin veri on niin kuin myrkky lohikäärmeelle. Jota enemmän lohikäärme imee kristittyin verta, sen suuremmaksi tulee hänen tuskansa. Kristittyin veri on makia lohikäärmeen suussa, mutta karvastelee jälkeen vattassa.
   
 

Meidän toivomme on, että Herra Jesus vahvistaa net harvat sielut armollansa, joiden silmät tämän sodan kautta ovat aukenemassa, että he ottaisit vaarin armonajasta ja että he rukoilisit sitä suurta Ristinkantajata, sitä orjantappuroilla kruunattua Kuningasta, että Hän varjelis heitä sen hengellisen suden hampaista, että Jesuksen veren voima tulis eläväksi heidän sydämissäns, että he jaksaisit seisoa siinä suuressa hengellisessä sodassa, joka nyt (on) alkanut. Sillä nyt on se suuri ja hirmuinen lohikäärrne avannut veripunaisen kitansa. Hän on heitetty alas taivaasta ja on pudonnut maan päälle pitäin suurta vihaa tietäen hänellänsä vähän aikaa olevan.
 
 

O, joskas se armollinen Herra Jesus tänäpänä avais kaikkein sokiain silmät näkemään ja kuuroin korvat kuulemaan, missä surkiassa ja viheliäisessä tilassa he ovat, jos totinen parannus ei tule. Me rukoilemme sitä suurta Ristinkantajata, joka kaikkein synnit on päällensä ottanut, että Hän vahvistais väsyneitten matkamiesten polvet, että he jaksaisit kantaa Jesuksen ristiä Golgatan mäelle, että he kostuisit konttaamisellakaan Hänen ristinsä juureen, että se armollinen Herra Jesus tiputtais muutaman armonpisaran niiden suuhun, joilla yksi nöyrä ja särjetty sydän on. Kuule kaikkein nöyräin, viheliäisten ja alaspainettuin rukous!

Isä meidän, jne.

Rovasti Lars Levi Laestadiuksen
saarnat puhtaina
jotka vastoin niitten kavaloita väärentäjiä näinä lopunaikoina hajallaan olevista käsikirjoituksista kokoilivat
Lauri Koistinen ja Hannu Rautiainen
Sisälähetysseuran kirjapaino 1984

  Kirjoittanut: Nosce te, 21.03.2012 11:31
 

Väkevätä rajanpiirtämistä ja suhteellisen hyvin raamatun tapahtumilla todisteltua.
Että Amenta vaan.
 
 

Herran valitsema ase Lapin apostoliksi, Lars Levi Laestadius, tuli hengelliseen herätykseen Lapin Marian kohdattuaan 1844.

"Lars Levi Laestadiuksen kääntymisen katsotaan tapahtuneen vuoden 1844 alussa. Hän oli silloin Härnösandissa tuomiokapitulin määräämänä hiippakunnan koulujen ja seurakuntien tarkastajana aloittanut kaksipäiväisen tarkastuksen Åselessa. Ensimmäisen päivän tarkastustilaisuuden jälkeen hän tapasi Lapin Marian, 30-vuotiaan saamelaisnaisen, Milla Clementsdotterin. Heidän välillään syntyi keskustelu, joka johti Laestadiuksen kääntymykseen."


"Herätyksen enteitä alkoi näkyä Kaaresuvannossa talvella 1845, mutta seuraavan vuoden keväällä siellä alkoi alkuheräyksenä tunnettu varsinainen lestadiolainen herätys. Nopeasti se voimistui ja levisi muutamassa vuodessa muuallekin Pohjois-Ruotsiin, -Suomeen ja -Norjaan."
 
 

Lestadiolaisuuden voimakas ekspansio näkyy siinä, että se jo 1860-luvulla oli levinnyt laajalti pohjoiskalottialueella ja saavuttanut Perämeren rannikon. Saman vuosikymmenen lopulla se oli saanut ensimmäiset tukikohtansa suomalaisen siirtoväestön keskuudessa Pohjois-Amerikassa Minnesotan valtiossa. Suomessa kannattajia oli myös Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla, Satakunnassa, Hämeessä, Keski-Suomessa, Savossa ja Karjalassa. Etelä-Suomessa kaupungit olivat lestadiolaisuuden kannatusalueita, ja niistä se levisi ympäröiviin maaseudun pitäjiin. Myös Venäjällä oli lestadiolaisuutta varhain, sillä Pietarin kaupungin se tavoitti jo 1870-luvun alussa. Sieltä se levisi Viroon, ensin Narvaan seuraavan vuosikymmenen puolivälissä ja Tallinnaan 1890-luvulla. Myös ortodokseja liittyi lestadiolaisuuteen Pohjois-Karjalassa ja Venäjällä. Niinpä Ewangelinen-lehdessä Suomen kirkon tilanteesta kertovassa kirjoituksessa 1884 todettiin: ”Hihhulilaisuus on lewinnyt 20 w. ajalla yli Suomen, sanoakseni kulowalkean tawalla.”

Martti Vuollo STI luento



  Kirjoittanut: anonyymi, 21.03.2012 11:36
 

Pyhä Henki antaa sanan tilanteen mukaan.

Tämä sana ei ole vanhentunutta. Tähän sanon aamenen.

Lapin kansaa eikä mitään muutakaan kansaa herätetä Joh 3.16. toistelemalla eikä sillä, missä sanotaan ettei mikään erota Jumalan rakkaudesta.

Se on sitten eri asia kenen me katsomme tarvitsevan herätystä.



 mikkoL
 

4. Paastonajan saarna on siis noin viisi vuotta rovastin oman voimakkaan hengellisen kokemuksen jälkeen.

Herätys on jo alkanut Kaaresuvannossa ja muualla.

Varsinaisena lestadiolaisen herätyksen alkuvuotena pidetään kuitenkin vasta 1859.

Silloin Pajalassa pidettiin piispan neuvosta ensimmäisen kerran samana sunnuntaina kaksi eri jumalanpalvelusta tavalliselle kirkkoväelle ja heränneelle väelle.

Muistamme, että oli kirkkopakko - jumalanpalvelukseen tuli paikkakunnan koko väki, eivätkä kaikki oikein pitäneet tulisieluisen pappinsa saarnoista.

valitusta meni tuomiokapituliin ja ratkaisu oli kaksi eri jumalanpalvelusta.
 
 

No koska olemma ruvenneet Jumalan Sanan valossa arvostelemaan rovastin saarnoja, niin kysymme:

missä kohdin tämä saarna poikkeaa pyhästä Raamatusta?

missä rovasti ajaa ohi Jumalan Sanan ja alkaa laittaa sinne omiaan, kuten saarnassa vuohista ja lampaista.

...
nosce te on sitä mieltä, että tämä on Jumalan Sanan mukaista saarnaa.

norppa sanoo, että tämä saarna osuu yhä tänään ja on totta.

mikkoL sanoo näihin kahteen todistukseen aamen.

Mielestäni tämä Aamusaarna on läpeensä raamatullinen ja antaa väkevällä tavalla meidän aikaamme Jumalan Sanan opetusta -

lihasta syntynyt vainoaa yhä Hengestä syntynyttä.

 
 

kuulkaa, kuinka rovasti saa sen kiljuvan jalopeuran kuvauksen eläväksi aivan kirkkokansan silmissä niin että näemme sen punaisen kidan ja pelottavat hampaat:


Vihollinen käypi ympäri niin (kuin) kiljuva jalopeura ja etsii, ketä hän sais niellä. Älkäät peljästykö, vaikka hän aukaisee veripunaisen kitansa ja näyttää hampaitansa kaikille, jotka hengessä ja totuudessa Jesuksen nimen avuksensa huutavat.
   
 

mieliinpainuvaa kielenkäyttöä:

"Jota enemmän lohikäärme imee kristittyin verta, sen suuremmaksi tulee hänen tuskansa. Kristittyin veri on makia lohikäärmeen suussa, mutta karvastelee jälkeen vattassa."


ja kuinka osuvasti hän kuvaakaan Lapin arkikielellä vainoa:

"Ja tämä hengellinen viha kristityille ei lopu ennen kuin he saavat imeä kristittyin verta ja makkaroita tehdä."
 
 

Rovasti Laestadius ei ole vain varsin etevä saarnamies, vaan hänen sanomansa on sangen syvälle tunkevaa ja totuudellista.

Tässä eräs helmi tästä 4. paastonajan sunnuntain saarnasta:

Veljensä murhaaja Kain on vielä elämässä, ja vaikka Jumala on varoittanut häntä ja sanonut: “Miksi sinun haamus muuttuu”, ei hän sodi kuitenkaan syntiä vastaan. Sillä vihollinen ajaa häntä tappamaan veljensä.

...
niin, ei hän sodi kuitenkaan syntiä vastaan.

  Kirjoittanut: anonyymi 21.03.2012 12:11
Saarnojen kaksiosaisuus postillassa kertoo siitä, että silloin pidettiin jumalanpalveluksessa ikäänkuin kaksi saarnaa. Epistolasta alttarilta ja evankeliumista saarnatuolista.

Kun jumalanpalveluksia oli kaksi, niin hän piti ikäänkuin neljä saarnaa joka sunnutai.

Kun saarnoja oli pidettävä niin useasti, on selvää, ettei kaikkia sanamuotoja pystynyt hiomaan kirjoituspöydän ääressä vain tarpeen mukaan ja raamatun viittaukset joskus voivat olla muistinvaraisia.



 mikkoL

Ja mitä ihaninta evankeliumia Wilcoxin Kalliin hunajanpisaran hengessä ja Pyhän Hengen inspiroimassa rukouksessa:

Me rukoilemme sitä suurta Ristinkantajata, joka kaikkein synnit on päällensä ottanut, että Hän vahvistais väsyneitten matkamiesten polvet, että he jaksaisit kantaa Jesuksen ristiä Golgatan mäelle, että he kostuisit konttaamisellakaan Hänen ristinsä juureen, että se armollinen Herra Jesus tiputtais muutaman armonpisaran niiden suuhun, joilla yksi nöyrä ja särjetty sydän on.

Kuule kaikkein nöyräin, viheliäisten ja alaspainettuin rukous!
 

Mitenkähän monta tämmöisen väkevän sisällön omaavaa saarnaa on 4. paastonajan sunnuntaina Suomen, Ruotsin ja Norjan kirkoissa saatu kuulla...

no, ei näitä ihminen ota, vaan näitä annetaan Ylhäältä.

jos annetaan.